Nuoret kysyvät:

Mitä väärää siinä on, jos maksaa samalla mitalla?

”Hän loukkasi minua.” (15-vuotias Conneel, joka on vankilassa murhan takia)

14-vuotias Andrew, joka tappoi opettajan koulun tansseissa, sanoi vihaavansa opettajia ja vanhempiaan ja olevansa vihainen tytöille, koska nämä torjuvat hänet.

TIME-lehti kutsuu sitä ”kuolemaa tuottavaksi suuntaukseksi”. Vihainen nuori salakuljettaa tappoaseen kouluun ja alkaa ampua koulutovereitaan ja opettajiaan. Tällaisista traagisista tapauksista on näyttänyt tulleen Yhdysvalloissa niin yleisiä, että eräs TV:n uutisverkko sanoi tätä suuntausta ”väkivaltaräjähdykseksi”.

Onneksi ammuskelu on kouluissa edelleen verrattain harvinaista. Siitä huolimatta viimeaikaiset vihan synnyttämät väkivaltarikokset paljastavat, kuinka vihoissaan jotkut nuoret ovat. Mikä näyttää laukaisevan tällaiset raivonpurkaukset? Jotkut näistä nuorista ovat ilmeisesti raivostuneet epäoikeudenmukaisuudesta tai vallan väärinkäytöstä, jota he olivat kohdanneet jonkun valtaa pitävän taholta. Toiset ovat ilmeisesti suuttuneet siitä, että toverit ovat jatkuvasti kiusanneet heitä. Erästä 12-vuotiasta poikaa, joka ampui ensin koulutoverinsa ja sitten itsensä, oli kiusattu ylipainon takia.

Useimmat nuoret eivät luultavasti koskaan harkitsisi vakavasti turvautumista näin äärimmäiseen väkivaltaan. Ei kuitenkaan ole helppoa vastustaa sitä loukatuksi tulemisen ja tuskan tunnetta, joka herää, kun joutuu rasismin, sorron tai ilkeämielisen kiusaamisen uhriksi. Ben muistelee kouluaikojaan: ”Olin aina ikäisiäni lyhyempi. Ja koska pääni oli ajeltu paljaaksi, toiset nuoret kiusasivat minua jatkuvasti ja läimäyttelivät minua päähän. Minua tosissaan raivostutti. Tilannetta pahensi vielä se, että kun menin hakemaan apua niiltä, joilla oli valtaa, he vähät välittivät. Suutuin entistä enemmän!” Ben jatkaa: ”Ainoa asia, joka esti minua tarttumasta aseeseen ja ampumasta näitä ihmisiä, oli se, ettei käteni ulottuvilla ollut asetta.”

Miten sinun pitäisi suhtautua nuoriin, jotka pyrkivät vahingoittamaan niitä, jotka ovat vahingoittaneet heitä? Entä mitä sinun tulisi tehdä, jos sinua itseäsi kohdellaan huonosti? Tarkastellaanpa vastaukseksi, mitä Jumalan sana sanoo.

Itsehillintä – osoitus voimasta!

Huonossa kohtelussa ja epäoikeudenmukaisuudessa on tuskin mitään uutta. Eräs raamatunkirjoittaja antoi seuraavan neuvon: ”Jätä  suuttumus sikseen ja hylkää vihastus, älä kiivastu, jottet siten vain tekisi pahaa.” (Psalmit 37:8.) Aivan liian usein raivostumiseen liittyy itsehillinnän menetys ja raivoa puretaan seurauksia miettimättä. Se että antaa tunteidensa kuumeta, voi johtaa räjähdykseen! Mitä siitä voi seurata?

Mietihän Raamatun esimerkkiä Kainista ja Abelista. ”Kain suuttui kovasti” veljeensä Abeliin. Tämä johti siihen, että ”heidän kedolla ollessaan Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet” (1. Mooseksen kirja 4:5, 8). Toinen esimerkki hillitsemättömästä raivosta liittyy kuningas Sauliin. Mustasukkaisena Daavidille tämän sotilaallisista uroteoista Saul heitti keihään, ei vain Daavidia kohti, vaan myös omaa poikaansa Jonatania kohti! (1. Samuelin kirja 18:11; 19:10; 20:30–34.)

Toisinaan on kyllä oikein suuttua. Mutta aiheellinenkin närkästys voi johtaa pahoihin tekoihin, jos sitä ei hillitä. Esimerkiksi Simeonilla ja Leevillä oli totisesti aihetta vihastua Sikemille, kun he saivat tietää, että tämä oli raiskannut heidän sisarensa Dinan. Mutta sen sijaan että he olisivat pysyneet tyyninä, he lietsoivat väkivaltaista vihaa, kuten käy ilmi heidän myöhemmistä sanoistaan: ”Pitäisikö kenenkään kohdella sisartamme kuin porttoa?” (1. Mooseksen kirja 34:31.) Ja kun heidän vihansa saavutti huippunsa, he ”ottivat kumpikin miekkansa ja menivät odottamatta kaupunkiin ja tappoivat jokaisen miespuolisen”, joka asui Sikemin kylässä. Heidän raivonsa oli tarttuvaa, koska ”muut Jaakobin pojat” yhtyivät tähän murhanhimoiseen hyökkäykseen. (1. Mooseksen kirja 34:25–27.) Vielä vuosia myöhemmin Simeonin ja Leevin isä, Jaakob, tuomitsi heidän hillittömän suuttumuksensa (1. Mooseksen kirja 49:5–7).

Opimme tästä tärkeän seikan: hillitön viha ei ole merkki voimasta vaan heikkoudesta. Sananlaskujen 16:32 sanoo: ”Joka on hidas vihastumaan, on parempi kuin väkevä mies, ja henkensä hillitsevä on parempi kuin kaupungin valloittaja.”

Kostamisen mielettömyys

Raamatussa annetaankin seuraava neuvo: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. – – Älkää itse kostako.” (Roomalaisille 12:17, 19.) Kostaminen, olipa kyseessä fyysinen väkivalta tai vain ilkeät sanat, on jumalatonta. Se on lisäksi yksinkertaisesti epäkäytännöllistä ja epäviisasta. Ensinnäkin väkivalta johtaa tavallisesti väkivaltaan (Matteus 26:52). Ja julmat sanat synnyttävät lisää julmia sanoja. Muista myös, että suuttumus ei useinkaan ole aiheellista. Voitko esimerkiksi tietää varmasti, että sinua loukannut ihminen halusi sinulle pahaa? Voisiko olla, että hän oli vain ajattelematon tai epäkypsä? Ja vaikka kyse olisikin pahanilkisyydestä, tekeekö se kostamisen oikeaksi?

Mietihän Raamatun sanoja, jotka on kirjoitettu Saarnaajan 7:21, 22:een: ”Älä myöskään pane sydämellesi kaikkia sanoja, joita ihmiset saattavat puhua, jottet kuulisi palvelijasi kiroavan sinua. Sillä oma sydämesi tietää hyvin, että sinä itse olet kironnut toisia.” On tosiaan ikävää kuulla puhuttavan pahaa itsestään. Mutta Raamattu myöntää, että se on elämän tosiasia. Eikö kuitenkin ole totta, että olet itse saattanut sanoa toisista sellaista, mikä olisi saanut jäädä sanomatta? Miksi siis ylireagoit, kun joku sanoo sinusta jotain ikävää? Useimmiten paras tapa suhtautua kiusaamiseen on yksinkertaisesti sivuuttaa se.

Meidän on samalla tavoin epäviisasta ylireagoida, kun tuntuu, että meitä on kohdeltu väärin. Teini-ikäinen David muistelee, mitä tapahtui, kun hän pelasi koripalloa kristittyjen tovereidensa kanssa. ”Joku toisen joukkueen jäsen heitti minua pallolla”, sanoo David. Hän päätteli nopeasti, että tarkoitus oli paha, ja kosti heittämällä pallon suoraan kohti tuota toista pelaajaa. ”Olin aivan raivoissani”, myöntää David. Mutta ennen kuin tilanne paheni, hän rukoili Jehovaa. Hän kysyi itseltään, mitä oikein oli tekemässä. Halusiko hän taistella kristittyä veljeä vastaan? Myöhemmin he molemmat pyysivät toisiltaan anteeksi.

Tällaisissa tilanteissa on hyvä muistaa Jeesuksen Kristuksen esimerkki. ”Kun häntä herjattiin, hän ei ryhtynyt herjaamaan takaisin. Kun hän kärsi, hän ei ryhtynyt uhkailemaan.” (1. Pietarin kirje 2:23.) Kun siis olet paineen alaisena, pysy rauhallisena ja rukoile  Jumalalta apua itsehillinnän säilyttämiseen. Hän antaa anteliaasti ”pyhää henkeä niille, jotka pyytävät häneltä” (Luukas 11:13). Kun joku on loukannut sinua, niin kostamisen sijasta sinun tulisi ehkä lähestyä tuota ihmistä ja puhua asiasta (Matteus 5:23, 24). Tai jos sinuun kohdistuu jatkuvasti jonkinlaista vakavaa häirintää, ehkä koulukiusaamista, älä etsi tilaisuutta väkivaltaiseen yhteenottoon, vaan ryhdy käytännön toimiin itsesi suojelemiseksi. *

Nuori luopui vihasta

Monet nuoret ovat soveltaneet näitä Raamatun periaatteita hyvin tuloksin. Esimerkiksi Catrina annettiin adoptoitavaksi nuorella iällä. Hän sanoo: ”Minun ongelmani oli viha, koska en ymmärtänyt, miksi oikea äitini antoi minut pois. Niinpä purin vihani adoptioäitiini. Jostain typerästä syystä ajattelin, että kun loukkaan häntä, kostan jotenkin oikealle äidilleni. Tein kaikkea mahdollista: puhuin rumasti, poljin jalkaa ja kiukuttelin. Kaikkein mieluiten paiskoin ovia. ’Vihaan sinua!’ minulla oli tapana sanoa – vain sen vuoksi, että olin niin vihainen. Jälkeenpäin tuntuu uskomattomalta, että tosiaankin tein kaiken tuon.”

Mikä auttoi Catrinaa hillitsemään vihansa? Hän vastaa: ”Raamatun lukeminen. Se on hyvin tärkeätä, koska Jehova tietää, miltä meistä tuntuu.” Catrina sai myös lohtua siitä, että hän ja hänen perheensä lukivat Herätkää!-lehden kirjoituksia, joissa käsiteltiin juuri hänen perhetilannettaan. * ”Me kaikki saatoimme jutella yhdessä ja ymmärtää toistemme tunteita”, hän muistelee.

Sinäkin voit oppia hillitsemään vihan tunteitasi. Kun sinua kiusataan tai kohdellaan huonosti, muista Raamatun sanat psalmissa 4:4: ”Kiihtykää, mutta älkää tehkö syntiä.” Nuo sanat voivat auttaa sinua olemaan antamatta periksi tuhoisalle vihalle.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 15]

Yleensä paras tapa suhtautua kiusaamiseen on yksinkertaisesti sivuuttaa se