Yksimielinen veljesseura ei järky

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA EL SALVADORISTA

TAMMIKUUN 13. PÄIVÄNÄ 2001 AAMUPÄIVÄLLÄ KELLO 11.34 RAVISTELI KOKO EL SALVADORIA MAANJÄRISTYS, JONKA VOIMAKKUUS OLI 7,6 RICHTERIN ASTEIKOLLA, JA SE TUNTUI AINA PANAMASTA MEKSIKOON SAAKKA. USEIMMAT EIVÄT KOSKAAN UNOHDA, MITÄ HE PARHAILLAAN TEKIVÄT, KUN JÄRISTYS ISKI.

”KUN pahin järähtely tyyntyi, katsoimme ylös ja näimme vuoren huipun halkeavan, ja sitten se aivan kuin jähmettyi muutamaksi sekunniksi”, muistelee Miriam Quezada. ”Tyttäreni huusi: ’Äiti! Juokse! Juokse!’” Sitten vuoren etuosa luisui alas ja vyöryi heitä kohti. Noin 500 henkeä menehtyi Las Colinasin yhteisössä Nueva San Salvadorissa eli Santa Teclassa, ja suunnilleen 300 taloa tuhoutui täydellisesti.

”Olin juuri lähtenyt kotoa ja odottelin bussipysäkillä, kun maanjäristys iski”, kertoo Roxana Sánchez.  ”Kun järähtely lakkasi, autoin erästä rouvaa keräämään laukkunsa ja ajattelin, että minun on parasta mennä takaisin kotiin, koska perheeni huolestuu minusta.” Kun Roxana kääntyi kadunkulmasta, hän näki, että hänen kotikatunsa loppui äkkiä valtavaan maakasaan. Hänen kotinsa oli poissa!

Apua saadaan pikaisesti

Todistajia on koko El Salvadorissa yhteensä yli 28000, ja tuhannet heistä asuvat onnettomuusalueella maan rannikkokaistaleella. Monet alkoivat nopeasti keskittyä toisten tarpeisiin, vaikkeivät itsekään olleet vielä toipuneet järkytyksestään. Jehovan todistajien matkavalvoja Mario Suarez, joka palvelee Santa Teclassa, kertoo: ”Noin tunti maanjäristyksen jälkeen minut kutsuttiin auttamaan. Joidenkuiden kristittyjen veljien ja sisarten sanottiin jääneen loukkuun taloihinsa. Järjestettiin heti vapaaehtoisryhmä.

Ajattelimme, että jotkin seinät olivat ehkä sortuneet ja että murska pitäisi vain siirtää sivuun ja tehdä kulkuväylä, jota pitkin loukkuun jääneet pääsisivät pois. Mutta kukaan meistä ei olisi voinut kuvitella tuhon suuruutta. Saapuessamme paikalle kysyimme, missä päin talot olivat. Kauhuksemme meille kerrottiin, että seisoimme niiden päällä! Talot olivat hautautuneet toista kerrosta myöten – – [kolmen metrin] maakerroksen alle. Se oli järkyttävää!”

Iltapäivän tuntien kuluessa alueelle virtasi lähiseurakunnista noin 250 todistajaa auttamaan. Vain hakut, lapiot, muoviämpärit ja paljaat kädet apunaan nämä vapaaehtoiset yrittivät epätoivoisesti saada eloonjääneet esiin. Kuitenkin vain hyvin harvat saatiin pelastettua Santa Teclassa. Niiden satojen ihmisten joukossa, jotka kuolivat – joko tukehtumalla tai murskautumalla tonneja painavan maakerroksen alle – oli viisi Jehovan todistajaa.

Organisoitua hätäapua

Jehovan todistajien seurakunnat ympäri maata osallistuivat avustustoimintaan. Comasaguassa, Ozatlánissa, Santa Elenassa, Santiago de Maríassa ja Usulutánissa monet todistajat olivat menettäneet kotinsa. Valtakunnansaleja ja yksityiskoteja muutettiin keräyskeskuksiksi. ”Apu oli valtavaa”, sanoo matkavalvoja Edwin Hernández. ”Veljet toivat mukanaan ruokaa, vaatteita, patjoja, lääkkeitä ja jopa rahaa hautajaiskulujen peittämiseksi.”

Jehovan todistajien paikallisen haaratoimiston nimittämä avustuskomitea järjesti vähemmän vahinkoa kärsineistä seurakunnista ryhmiä huolehtimaan pahemmin kärsineiden välttämättömistä tarpeista. Muodostettiin 10–20 todistajan työryhmiä, jotka  huolehtivat tarvittavista korjaustöistä.

Lisäksi Jehovan todistajien alueelliset rakennuskomiteat, jotka yleensä suunnittelevat valtakunnansalien rakentamisen, organisoivat ryhmiä rakentamaan väliaikaisasuntoja niille, joiden kodit olivat tuhoutuneet täysin. Aaltopellin hinta nousi El Salvadorissa pilviin, joten Jehovan todistajien Guatemalan-haaratoimisto lahjoitti sitä anteliaasti suuret määrät. Yhdysvaltojen ja Hondurasin haaratoimistoista saatiin puutavaraa parakkien runkoja varten.

Keskellä tätä vilskettä järähtely jatkui. Kokonaiset yhteisöt nukkuivat kaduilla muovisten suojapeitteiden ja vanhojen lakanoiden alla. Tilanne oli hermoja raastava. Helmikuun 12. päivään mennessä jälkijäristyksiä oli kirjattu 3486.

Toinen voimakas maanjäristys

Helmikuun 13. päivänä 2001 kello 8.22, kun ensimmäisestä järistyksestä oli kulunut kuukausi, El Salvadorin keskiosaan iski toinen maanjäristys, jonka voimakkuus oli 6,6 Richterin asteikolla. Jälleen Jehovan todistajien pelastus- ja avustustyöt lähtivät täyteen vauhtiin. Noé Iraheta -niminen vanhin selitti: ”Kukin seurakunnan kirjantutkistelunjohtaja lähti etsimään omaan ryhmäänsä kuuluvia todistajia varmistaakseen, että he kaikki olivat turvassa.”

San Vicenten ja Cojutepequen kaupungit ja niiden laitamat olivat vahingoittuneet pahoin. San Pedro Nonualcon, San Miguel Tepezontesin ja San Juan Tepezontesin kaupungit olivat raunioina. Candelariassa Cuscatlánin departementissa, missä tuho oli lähes täydellinen, eräs kirkon ylläpitämä koulu luhistui ja yli 20 lasta kuoli. Salvador Trejo -niminen paikallinen todistaja kertoo: ”Noin tuntia myöhemmin kuulin jonkun huutavan kadulla: ’Veli Trejo!’ Ensin en nähnyt mitään pölyltä. Sitten yhtäkkiä erotin cojutepequelaisia todistajia. He olivat tulleet katsomaan, olimmeko kunnossa!”

Jälleen lähiseurakunnat järjestettiin huolehtimaan siitä, että onnettomuuden uhrit saivat välttämättömyystarvikkeet. He noudattivat niiden ensimmäisen vuosisadan makedonialaiskristittyjen esimerkkiä, jotka pyysivät saada antaa, vaikka olivat itsekin puutteessa. Esimerkiksi Santiago Texacuangosin kaupungin seurakuntiin kuuluvat, jotka olivat kärsineet suuria vahinkoja ensimmäisessä maanjäristyksessä, valmistivat lämmintä ruokaa vietäväksi veljilleen läheiseen San Miguel Tepezontesin kaupunkiin.

Arviolta yhteensä yli 1200 ihmistä sai surmansa El Salvadorin maanjäristyksissä, ja lisäksi kahdeksan ihmisen kerrotaan kuolleen naapurimaassa Guatemalassa.

 Vaivannäköä arvostettiin

Toiset avustusryhmät arvostivat todistajien organisoitua toimintaa uhrien auttamiseksi. Erään hätäapukomission (National Emergency Committee) auto tuli tuomaan avustustarvikkeita valtakunnansalille, jonne ihmiset saattoivat tulla suojaan. Yksi tuon avustusryhmän jäsenistä huudahti: ”Kaikista suojapaikoista, joissa olemme käyneet, tämä on ensimmäinen, joka on hyvässä järjestyksessä. Onnitteluni!” Kukaan ei tungeksinut kuorma-auton ympärillä, ei töninyt eikä tuuppinut, niin kuin muissa keskuksissa oli tapahtunut. Itse asiassa lahjoituksia jaettaessa iäkkäille annettiin etusija.

Todistajat eivät auttaneet vain toisia uskovia. Esimerkiksi San Vicentessä kymmenet naapurit, jotka eivät olleet todistajia, etsivät suojapaikkaa valtakunnansalin alueelta. ”Täällä Jehovan todistajien valtakunnansalilla”, sanoi Regina Durán de Cañas, ”ihmisten sydän on täyttä kultaa. He avasivat portit ja sanoivat: ’Tulkaa tänne’, ja täällä me nyt olemme. Öisinkin he vartioivat meitä vuorotellen meidän nukkuessamme.”

Asuntojen rakentaminen ja korjaaminen

Kun vahingot oli arvioitu, veljet ilmoittivat haaratoimistoon, miten paljon majapaikkoja  tarvittaisiin. Kotinsa menettäneille alettiin rakentaa väliaikaisia taloja. Lisäksi korjattiin sellaisia taloja, jotka olivat vahingoittuneet vain osittain. Ahkerat ja tehokkaat rakennusryhmät saivat melkoisesti huomiota, kun naapurit tulivat seuraamaan niiden työtä.

Muuan nainen, joka luuli työntekijöiden olevan kauan kaivattuja kaupungin avustustyöntekijöitä, tuli valittamaan, että kukaan ei ollut tullut auttamaan häntä hänen talonsa raunioiden raivaamisessa. Naapurin lapset selittivät: ”Ei, rouva, he eivät ole kaupungin työntekijöitä. He ovat Valtakunnasta!” Eräs toinen ulkopuolinen, Moisés Antonio Díaz, sanoi: ”On hieno kokemus nähdä, miten Jehovan todistajat auttavat hädänalaisia. Heidän järjestönsä on hyvin yksimielinen ja – Jumalalle kiitos – heillä on hyväntahtoisuutta auttaa meitä köyhiä. Olen tehnyt töitä heidän kanssaan ja aion tehdä edelleenkin.”

Muuan kristitty sisar, jolle rakennettiin tilapäisasunto, itki sanoessaan: ”Mieheni ja minä emme osaa sanoin kuvailla, kuinka kiitollisia olemme ensinnäkin Jehovalle ja toiseksi näille veljille, jotka eivät edes tunteneet meitä, mutta tulivat silti nopeasti auttamaan meitä.”

Huhtikuun puoleenväliin mennessä todistajat olivat rakentaneet maanjäristysten uhreille 567 väliaikaista kotia, ja lisäksi lähes sata perhettä oli saanut tarvikkeita vahingoittuneiden kotiensa korjaamiseen. Kun tarpeessa olevilla perheillä nyt oli ovi, jonka lukita, ja katto pään päällä, todistajat keskittivät huomionsa niihin 92 valtakunnansaliin, jotka piti korjata tai rakentaa uudelleen.

Henkinen ja hengellinen jälleenrakennustyö

Monet olivat kiitollisia paitsi kotien ja muiden rakennusten jälleenrakentamisesta myös erityisesti hengellisen ja henkisen hyvinvointinsa tukemisesta.

”Koska olosuhteet olivat sellaiset ja järistykset jatkuivat, välillä hermoni pettivät, mutta veljet olivat jatkuva lämmön ja rohkaisun lähde”, sanoo aiemmin mainittu Miriam. ”Missä olisimmekaan ilman veljiä?”

Se rakkaudellinen huolenpito, jota Jehova antaa seurakuntajärjestelyn kautta, on kannustanut maanjäristyksen uhreja yllättävillä tavoilla. Comasaguassa lähes kaikkien todistajien kodit vahingoittuivat tai tuhoutuivat ensimmäisessä järistyksessä. Kuitenkin 12 siellä asuvista 17 todistajasta ilmoittautui kokoaikaiseen sananpalvelukseen huhti- ja toukokuun ajaksi, ja kaksi on sen jälkeen alkanut toimia kokoaikaisina sananpalvelijoina vakituisesti.

Yksi toisen maanjäristyksen pahiten vaurioittamista alueista on Cuscatlánin departementti. Tuon alueen seurakunnat pitivät erikoiskonventtipäivänsä maaliskuussa, ja läsnä oli ennätykselliset 1535 henkeä, ja 22 kastettiin. Vaikka niin monet läsnäolijoista olivat juuri menettäneet kotinsa, konventin järjestäjien yllätykseksi he lahjoittivat silti huomattavan summan rahaa konventtisalille.

Erään San Vicentessä asuvan todistajan sanat kuvastavat monien kiitollisia tunteita: ”Olin lukenut julkaisuista, miten järjestö tulee apuun onnettomuuksien sattuessa, mutta nyt olen kokenut sen henkilökohtaisesti ja olen saanut tuntea veljesseuran tuen. Olemme nähneet kristillisen rakkauden toiminnassa. On suurenmoista saada kuulua tähän yksimieliseen kansaan!”

[Kuva s. 23]

Maanjäristyksen aiheuttama maanvyörymä hautasi alleen yli 300 taloa Las Colinasissa

[Lähdemerkintä]

Sivujen 23–25 alalaita: El Diario de Hoy

[Kuva s. 24]

Kyläläiset käyttivät pelastustyössään hakkuja, lapioita ja sankoja

[Lähdemerkintä]

La Prensa Gráfica (valokuva: Milton Flores/Alberto Morales/Félix Amaya)

[Kuva s. 25]

Valtakunnansalin rauniot Tepecoyossa

[Kuva s. 26]

Veljet rakensivat Tepecoyoon heti katoksen, jossa voitiin pitää kokouksia

[Kuvat s. 26]

Todistajat rakensivat nopeasti valtakunnansalit uudelleen ja lisäksi yli 500 väliaikaista taloa

[Kuva s. 26]

Kiitollinen yksinhuoltajaäiti ja hänen tyttärensä katselevat vahingoittuneen kotinsa korjaustöitä