Apua naisille joita pahoinpidellään

MITEN väkivallan kohteena olevia naisia voidaan auttaa? Ensiksikin on ymmärrettävä, mitä he joutuvat kestämään. Pahoinpitelijät eivät useinkaan aiheuta vain fyysistä vahinkoa. Uhkailu ja pelottelu on tavanomaista, minkä vuoksi uhri tuntee itsensä arvottomaksi ja avuttomaksi.

Ajatellaanpa Roxanaa, josta kerrottiin ensimmäisessä kirjoituksessa. Toisinaan hänen miehensä käyttää aseinaan sanoja. ”Hän käyttää minusta halventavia nimiä”, Roxana paljastaa. ”Hän sanoo: ’Ethän sinä edes käynyt koulua loppuun. Miten sinä voisit huolehtia lapsista ilman minua? Sinä olet laiska, kelvoton äiti. Luuletko, että viranomaiset antaisivat sinun pitää lapset, jos jättäisit minut?’”

Roxanan aviomies pitää vallan käsissään valvomalla tiukasti rahankäyttöä. Hän ei anna Roxanan käyttää autoa, ja hän tarkistaa puhelimella pitkin päivää, mitä Roxana tekee. Jos Roxana kertoo jostain mieltymyksestään, hänen miehensä saa raivokohtauksen. Niinpä Roxana on oppinut olemaan ilmaisematta koskaan mielipiteitään.

Kuten voidaan nähdä, puolisoon kohdistuva väkivalta on monimutkainen ongelma. Jotta voisit antaa tukea, kuuntele myötätuntoisesti. Muista, että uhrin on usein hyvin vaikea puhua siitä, mitä hänelle on tapahtunut. Sinun tulee pyrkiä vahvistamaan uhria hänen käsitellessään tilannetta omaan tahtiinsa.

Joidenkuiden naisten, joita pahoinpidellään, on ehkä etsittävä apua viranomaisilta. Joskus tilanteen kärjistyminen – esimerkiksi poliisin väliintulo – voi saada väkivaltaisen miehen tajuamaan, kuinka vakavia hänen tekonsa ovat. Valitettavasti halu muuttua kuitenkin usein häviää kriisin mentyä ohi.

 Pitäisikö väkivallan kohteeksi joutuvan vaimon jättää miehensä? Raamattu ei suhtaudu aviopuolisoiden erilleen muuttamiseen kevyesti. Mutta se ei myöskään velvoita vaimoa pysymään sellaisen miehen luona, joka on uhkana hänen terveydelleen ja jopa elämälleen. Kristitty apostoli Paavali kirjoitti: ”Jos hän lähtisikin pois, niin pysyköön naimattomana tai muuten sopikoon jälleen miehensä kanssa.” (1. Korinttilaisille 7:10–16.) Koska Raamattu ei kiellä erilleen muuttamista äärimmäisissä olosuhteissa, se mitä vaimo tekee, on hänen asiansa (Galatalaisille 6:5). Kenenkään ei pitäisi taivutella vaimoa jättämään väkivaltaista miestään, mutta kenenkään ei pitäisi myöskään painostaa naista pysymään tällaisen miehen luona, kun hänen terveytensä, henkensä ja hengellisyytensä ovat vaarassa.

Onko pahoinpitelijöillä toivoa?

Puolisoon kohdistuva väkivalta rikkoo räikeästi Raamatun periaatteita. Efesolaiskirjeen 4:29, 31:ssä sanotaan: ”Älköön suustanne lähtekö mitään mätää puhetta – –. Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja vihastus ja huutaminen ja herjaava puhe olkoon kaukana teistä kaiken pahuuden ohella.”

Aviomies, joka väittää seuraavansa Kristusta, ei voi todellisuudessa sanoa rakastavansa vaimoaan, jos hän pahoinpitelee tätä. Jos hän kohtelee huonosti vaimoaan, mitä arvoa on kaikilla hänen hyvillä teoillaan? ”Toisia lyövä” ei ole kelvollinen erikoistehtäviin kristillisessä seurakunnassa (1. Timoteukselle 3:3; 1. Korinttilaisille 13:1–3). Kuka tahansa kristityksi tunnustautuva, joka toistuvasti ja katumatta antaa myöten vihanpuuskille, voidaan erottaa kristillisestä seurakunnasta (Galatalaisille 5:19–21; 2. Johanneksen kirje 9, 10).

Voivatko väkivaltaiset miehet muuttua? Jotkut ovat muuttuneet. Yleensä pahoinpitelijä ei kuitenkaan muutu, ellei hän 1) myönnä, että hänen käytöksensä on sopimatonta, 2) halua muuttaa käyttäytymistään ja 3) etsi apua. Jehovan todistajat ovat havainneet, että Raamattu voi antaa voimaa muuttua. Monissa, jotka ovat tutkineet Raamattua heidän kanssaan, on kehittynyt voimakas halu miellyttää Jumalaa. He saavat tietää Jehova Jumalasta, että ”jokaista, joka rakastaa väkivaltaa, Hänen sielunsa totisesti vihaa” (Psalmit 11:5). Käyttäytymisen muuttaminen vaatii pahoinpitelijältä tietysti muutakin kuin sitä, että hän lopettaa lyömisen. Hänen on myös opittava suhtautumaan vaimoonsa aivan uudella tavalla.

Kun mies hankkii tietoa Jumalasta, hän oppii, että hänen vaimonsa ei ole palvelija vaan ”auttaja” eikä hän ole alempiarvoinen ihminen vaan hänelle tulee osoittaa ”kunniaa” (1. Mooseksen kirja 2:18; 1. Pietarin kirje 3:7). Lisäksi hän oppii olemaan myötätuntoinen ja tajuamaan, että on tarpeen kuunnella vaimon mielipiteitä (1. Mooseksen kirja 21:12; Saarnaaja 4:1). Jehovan todistajien raamatuntutkimisohjelma on auttanut monia pariskuntia. Kristillisessä perheessä ei ole tilaa despooteille, tyranneille eikä raakimuksille (Efesolaisille 5:25, 28, 29).

”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva.” (Heprealaisille 4:12.) Raamatun viisaus voi auttaa pariskuntia erittelemään ongelmiaan ja antaa heille voimaa käydä käsiksi niihin. Lisäksi Raamattu antaa meille varman ja lohdullisen toivon siitä, että voimme nähdä väkivallattoman maailman, kun Jehovan taivaallinen Kuningas hallitsee tottelevaista ihmiskuntaa. Raamattu sanoo: ”Hän vapauttaa köyhän, joka huutaa apua, sekä ahdistetun ja jokaisen, jolla ei ole auttajaa. Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta.” (Psalmit 72:12, 14.)

[Huomioteksti s. 12]

Kristillisessä perheessä ei ole tilaa despooteille, tyranneille eikä raakimuksille

 [Tekstiruutu s. 8]

Väärinkäsitysten oikaisua

• Vaimot, joita pahoinpidellään, ovat vastuussa miestensä teoista.

Monet pahoinpitelijät kieltävät olevansa vastuussa teoistaan väittämällä, että heidän vaimonsa saavat heidät suuttumaan. Jotkut perheen ystävistäkin voivat uskoa siihen, että vaimo on hankala, joten ei ole ihme, että hänen miehensä menettää silloin tällöin hermonsa. Mutta silloin uhria pidetään syyllisenä ja pahoinpitelijää syyttömänä. Todellisuudessa vaimot, joita pahoinpidellään, menevät usein tavattoman pitkälle miehensä lepyttämisessä. Sitä paitsi kenelläkään ei ole missään olosuhteissa oikeutta lyödä puolisoaan. Eräässä pahoinpitelijän luonnekuvaa käsittelevässä kirjassa sanotaan: ”Miehet, joita oikeusistuimet lähettävät hoitoon vaimon pahoinpitelemisestä, ovat riippuvaisia väkivallasta. Se on heille keino purkaa vihaa ja masennusta, hallita ja ratkaista ristiriitatilanteita sekä laukaista jännitystä. – – Usein he eivät kykene edes myöntämään osaansa eivätkä ottamaan ongelmaa vakavasti.” (The Batterer—A Psychological Profile.)

• Alkoholi saa miehen hakkaamaan vaimoaan.

On totta, että jotkut miehet muuttuvat väkivaltaisemmiksi otettuaan alkoholia. Mutta onko järkevää syyttää alkoholia? ”Humalassa olo antaa pahoinpitelijälle mahdollisuuden syyttää käyttäytymisestään jotain muuta kuin itseään”, kirjoittaa K. J. Wilson kirjassaan When Violence Begins at Home. Hän jatkaa: ”Näyttää siltä, että meidän yhteiskunnassamme perheväkivaltaa on helpompi ymmärtää, kun väkivaltaan syyllistyy humalassa oleva ihminen. Naisen, jota pahoinpidellään, ei tarvitse pitää kumppaniaan pahoinpitelijänä vaan viinaan menevänä miehenä tai alkoholistina.” Wilsonin mukaan tällainen ajattelu voi antaa naiselle aiheettomia toiveita siitä, että ”väkivalta loppuisi, jos mies vain lopettaisi juomisen”.

Nykyään monet tutkijat pitävät juomista ja pahoinpitelyä kahtena eri ongelmana. Eiväthän useimmat päihdeongelmaiset miehet hakkaa puolisoaan. Kirjassa When Men Batter Women sanotaan: ”Pahoinpitelyä jatketaan pohjimmiltaan siksi, että sen avulla naista voidaan hallita ja pelotella ja hänet voidaan alistaa. – – Alkoholi ja huumeet kuuluvat pahoinpitelijän elämäntyyliin. Mutta olisi virhe olettaa, että väkivalta johtuu päihteiden käytöstä.”

• Pahoinpitelijät käyttäytyvät väkivaltaisesti kaikkia kohtaan.

Tavallisesti pahoinpitelijä osaa kohdella toisia miellyttävän ystävällisesti. Hän omaksuu täysin uuden roolin. Siksi perheen ystävät eivät ehkä usko puheita hänen väkivaltaisuudestaan. Totuus kuitenkin on, että vaimoaan pahoinpitelevä mies käyttää raakuutta keinona hallita vaimoaan.

• Naiset eivät ole huonoa kohtelua vastaan.

Ne jotka ajattelevat näin, eivät luultavasti ymmärrä pakopaikkaa vailla olevan naisen toivotonta tilannetta. Vaimolla, jota pahoinpidellään, voi olla ystäviä, jotka saattavat ottaa hänet luokseen pariksi viikoksi, mutta mitä hän tekee sen jälkeen? Ajatus työn etsimisestä ja vuokran maksamisesta lapsista huolehtimisen ohella voi tuntua lannistavalta. Karkaaminen lasten kanssa voi myös olla lainvastaista. Jotkut ovat yrittäneet lähteä, mutta heidät on jäljitetty ja tuotu takaisin joko väkipakolla tai suostuttelemalla. Ystävät, jotka eivät käsitä asiaa, voivat virheellisesti luulla, että tällainen vaimo ei ole huonoa kohtelua vastaan.