Wienin rakastettu maailmanpyörä

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ITÄVALLASTA

ETUALALLA levittäytyy maalauksellinen Wienin kaupunki, ja etäällä kohoavat Wienerwaldin rinteet. Maisema on niin Wienille tyypillinen, että katsoja voi melkein kuulla ilmassa Straussin valssien soinnukkaat sävelet. Muuan nuori mies on valinnut tarkoituksellisesti juuri tämän miljöön, mutta nyt hän yrittää epätoivoisesti rauhoittaa pamppailevaa sydäntään kosiessaan mielitiettyään. He ovat 60 metrin korkeudella maasta. Nuori mies ei nimittäin ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään, joka tällaisen erityisen syyn vuoksi käy Wienin rakastetussa Riesenradissa eli maailmanpyörässä.

Tämä pyörä sijaitsee Wienissä laajassa Praterin puistossa, ja se on ollut arvossa pidetty maamerkki jo yli sadan vuoden ajan. Tämän nähtävyyden sisäänkäynnin luona on kutsu, jossa julistetaan, että Wienin voi tuntea vain, jos on nähnyt sen maailmanpyörästä käsin. Pyörä on ollut olemassa pitempään kuin mikään muu maailmanpyörä maailmassa, mutta sekään ei ole välttynyt vaikeuksilta. Mikä on tämän teräskolossin alkuperä? Miten se on selviytynyt ajan melskeissä?

Ensimmäinen maailmanpyörä

Päästäksemme perille maailmanpyörän historiasta meidän on palattava aina 1800-luvulle teolliseen vallankumoukseen saakka. Tuolloin teräksestä tuli teollisuuden suosituimpia rakennusaineita. Moniin maailman pääkaupunkeihin nousi omintakeisia teräsluomuksia: teräksestä  ja lasista tehty Kristallipalatsi Lontooseen, Palmutalo (Palmenhaus) Wieniin ja Eiffel-torni Pariisiin. Huomattavin esimerkki tällaisesta arkkitehtuurista oli kuitenkin Chicagon kaupunki, ja sinne amerikkalainen insinööri George Ferris rakensikin ensimmäisen maailmanpyörän vuoden 1893 maailmannäyttelyä varten.

Ferrisin kohua herättänyt pyörä oli halkaisijaltaan 76 metriä, ja siinä oli 36 vaunua. Kukin vaunu pystyi nostamaan korkeuksiin 40 matkustajaa, jotka saattoivat ihailla 20 minuutin ajan Chicagoa ja sen ympäristöä. Monille näyttelyvieraille tämä oli verrattomasti mieleenpainuvin kokemus. Ajan mittaan Chicagon maailmanpyörä kuitenkin menetti uutuudenviehätyksensä, ja kun sitä oli siirretty pariin otteeseen paikasta toiseen, se päätyi vuonna 1906 rautaromuksi. Joka tapauksessa ajatus maailmanpyörästä oli alkanut kiihottaa joidenkin muiden mielikuvitusta.

Wien saa oman maailmanpyörän

Chicagon maailmanpyörän herättämä innostus kyti ilmeisen voimakkaana insinöörin ja eläkkeelle siirtyneen brittiläisen meriupseerin Walter Bassetin mielessä. Hän alkoi vuonna 1894 suunnitella suurta pyörää Earl’s Courtiin Lontooseen, ja myöhemmin hän rakensi pyöriä myös Blackpooliin Englantiin sekä Pariisiin. Sillä välin wieniläinen viihdealan yrittäjä Gabor Steiner oli etsiskellyt Wieniin uusia vetonauloja. Eräänä päivänä Walter Bassetin edustaja ehdotti Steinerille, että he pystyttäisivät Wieniin yhteistuumin maailmanpyörän. Miehet pääsivät pian sopimukseen ja löysivät sopivan paikan tälle uudelle, Englannista kotoisin olevalle huomiota herättävälle keksinnölle. Mutta miten oli rakennusluvan laita?

Kun Steiner vei rakennussuunnitelmansa kaupungin virkamiehille, eräs heistä katsoi piirustuksia, sitten Steineria ja jälleen piirustuksia. Tämän jälkeen hän pudisti päätään ja kysyi: ”Uskooko herra johtaja tosissaan, että hän löytää jonkun, joka antaa luvan rakentaa tämän rumiluksen ja ottaa siitä vastuun niskoilleen?” Steiner puolustautui: ”Mutta tällaisia pyöriä on jo Lontoossa ja Blackpoolissa, ja ne toimivat loistavasti!” Virkailija ei suostunut uskomaan. ”Englantilaiset saavat tehdä mitä lystäävät”, hän vastasi, ”mutta minä en aio vaarantaa nahkaani.” Steiner piti lannistumatta puolensa ja sai lopulta rakennusluvan.

Valtaisan teräsrakennelman pystyttäminen herätti itsessään kohua. Uteliaat sivustakatsojat kokoontuivat päivittäin rakennustyömaalle vaihtamaan mielipiteitä työn edistymisestä. Työ saatiin päätökseen vain kahdeksassa kuukaudessa. Kesäkuun 21. päivänä 1897 kuultiin viimeiset vasaraniskut, jotka löi Lady Horace Rumbold, Englannin Wienin-suurlähettilään vaimo. Muutama päivä tämän jälkeen maailmanpyörä aloitti toimintansa. Steiner muisteli myöhemmin: ”Kaikki olivat iloisia, ja lipunmyyntikojuilla tungeksi väkeä.”

Maailmanpyörän nousut ja laskut

Itävalta-Unkarin kruununperijä arkkiherttua Frans Ferdinand katseli  mielellään valtakuntansa pääkaupunkia ylhäältä maailmanpyörästä käsin. Hänen salamurhansa kesäkuussa 1914 – joka oli alkusoittoa ensimmäiselle maailmansodalle – vaikutti myös maailmanpyörään. Sen lisäksi että se menetti kuuluisan kävijän, se suljettiin yleisöltä, koska siitä tehtiin sotilaallinen tähystyspaikka. Toukokuussa 1915 pyörä aloitti jälleen toimintansa. Maa kärsi tuolloin kuitenkin rautapulasta, ja tuo kaikkien nähtävillä seisova rakennelma selvästikin vain odotti hajottamista! Vuonna 1919 pyörä myytiin eräälle prahalaiselle kauppiaalle, jonka oli määrä hajottaa se kolmessa kuukaudessa. Tämän monimutkaisen rakennelman romuttaminen olisi kuitenkin tullut maksamaan enemmän kuin oli sen sisältämän raudan arvo. Niinpä tuo kuuluisa maamerkki välttyi hädin tuskin ”kuolemantuomiolta”, ja se jatkoi ihastuneen yleisön viihdyttämistä.

Sota ja Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian luhistuminen saivat aikaan suuria muutoksia Wienissä. 1930-luvulla taloudellinen tilanne huononi ja poliittiset olot muuttuivat epävakaiksi. Aiemmin mainetta niittänyt Steiner joutui nyt pakenemaan henkensä edestä juutalaisen syntyperänsä vuoksi. Silti vuosina 1939–40 maailmanpyörässä kävi ennätysmäärä ihmisiä. Tällä välin oli puhjennut toinen maailmansota, joka näytti saavan ihmiset etsimään kiihkeästi huvituksia. Mutta syyskuussa 1944 kaupungissa levisi huolestuttava uutinen: maailmanpyörä oli tulessa! Läheisessä vuoristoradassa sattunut oikosulku oli sytyttänyt tulipalon, joka levisi maailmanpyörään ja tuhosi kuusi sen vaunua. Pahin oli kuitenkin vielä edessäpäin.

Huhtikuussa 1945, toisen maailmansodan lähetessä loppuaan, pyörä syttyi jälleen tuleen. Tällä kertaa kaikki 30 vaunua samoin kuin ohjauslaitteet tuhoutuivat. Jäljelle jäi ainoastaan palanut rautarunko. Mutta tämäkään ei merkinnyt pyörän loppua. Vaikka kokonaiset asuntokorttelit olivat sodan jälkeen raunioina, suuri maailmanpyörä, josta oli jäljellä vain teräksinen luuranko, seisoi uhmakkaana paikallaan. Tälläkin kertaa todettiin, että sen tuhoaminen tulisi liian kalliiksi. Oliko olemassa mitään vaihtoehtoa?

Kyllä oli! Pyörä entistettiin taas kerran, vaikkakin turvallisuussyistä siihen pantiin vain joka toinen vaunu. Toukokuusta 1947 lähtien aina tähän päivään saakka se on jatkanut verkkaista pyörimistään ja kuljettanut ihastuneita matkustajia ylös ja alas. Maailmanpyörä on tullut tunnetuksi myös kaukana Wienin ulkopuolella muun muassa sellaisista elokuvista kuin Kolmas mies, jossa soi sitralla soitettu unohtumaton tunnussävelmä.

Wienin maailmanpyörä on selviytynyt, vaikka alun perin Chicagoon, Lontooseen, Blackpooliin ja Pariisiin pystytetyt pyörät on kaikki romutettu. Se on todiste sodanjälkeisen sukupolven voimakkaasta jälleenrakentamistahdosta, ja siitä on tullut Wienin symboli. Jos joskus käyt Wienissä, haluat varmastikin käydä myös sen maailmanpyörässä. Lisäksi saatat nähdä siellä iäkkään miehen kertomassa lapsenlapsilleen siitä, miten hän maailmanpyörän korkeimmalla kohdalla yritti rauhoittaa pamppailevaa sydäntään, kun isoäiti myöntyi hänen kosintaansa.

[Tekstiruutu/Kuva s. 19]

RIESENRAD (MAAILMANPYÖRÄ)

Rakennettu 1897

Korkeus: 65 metriä

Pyörän halkaisija: 61 metriä

Pyörän paino: 245 tonnia

Teräsrakennelman kokonaispaino: 430 tonnia

Vauhti: 2,7 kilometriä tunnissa

[Lähdemerkintä]

Lähde: Helmut Jahn ja Peter Petritsch, The Vienna Giant Ferris Wheel, 1989, s. 39

[Kuva s. 21]

Näkymä pyörästä Wienin koillisosaan päin