Raamatun näkökanta

Tulisiko kristittyjen osallistua uudenvuodenjuhliin?

”UUDENVUODENAATON iltapäivä on harvinaisen rauhallinen”, sanoo Fernando, Brasiliassa toimiva lääkäri. ”Sitten kello 23:n maissa se alkaa: tasainen virta potilaita, joilla on pisto- tai ampumahaavoja, auto-onnettomuuksissa loukkaantuneita teini-ikäisiä ja piestyjä vaimoja. Alkoholi on lähes aina mukana kuvassa.”

Edellisen valossa on tuskin yllättävää, että eräässä brasilialaisessa lehdessä vuoden ensimmäistä päivää kuvailtiin kansainväliseksi krapulapäiväksi. Muuan eurooppalainen uutistoimisto sanoo, että ”uusivuosi on suunnattu maallikkohedonistille”, ja lisää, että se on ”taas uusi kierros ihmisen ikuisessa taistelussa alkoholia vastaan”.

Kaikki eivät tietenkään vietä uuttavuotta juopottelemalla tai käyttäytymällä väkivaltaisesti. Itse asiassa monilla on lämpimiä muistoja tuosta juhlasta. ”Lapsena maltoimme tuskin odottaa uudenvuodenaattoa”, sanoo edellä mainittu Fernando. ”Leikimme aina monia leikkejä ja tarjolla oli paljon syötävää ja juotavaa. Keskiyöllä halasimme, annoimme toisillemme suukon ja toivotimme onnellista uutta vuotta.”

Samoin monet nykyään ovat sitä mieltä, että he juhlivat uuttavuotta menemättä liiallisuuksiin. Kristittyjen on silti hyvä ottaa selvää tämän suositun juhlan alkuperästä ja merkityksestä. Ovatko uudenvuodenviettotavat ristiriidassa Raamatun opetusten kanssa?

Tosiseikkoja menneiltä ajoilta

Uudenvuodenjuhla ei ole uusi asia. Muinaiset tekstilöydöt osoittavat, että sitä vietettiin Babyloniassa jo kolmannella vuosituhannella eaa. Juhlaa vietettiin maaliskuun puolessavälissä, ja sillä oli ratkaiseva asema. ”Silloin Marduk-jumala päätti, mikä olisi maan kohtalo tulevana vuonna”, kerrotaan tietosanakirjassa The World Book Encyclopedia. Babyloniassa  uuttavuotta juhlittiin 11 päivää, ja juhliin kuului uhreja, kulkueita ja hedelmällisyysriittejä.

Jonkin aikaa roomalaisetkin aloittivat vuotensa maaliskuussa. Vuonna 46 eaa. keisari Julius Caesar kuitenkin sääti, että vuoden tuli alkaa tammikuun (lat. januarius) ensimmäisestä päivästä. Tuo päivä oli jo omistettu Janukselle, alkujen jumalalle, ja nyt se olisi myös roomalaisen vuoden ensimmäinen päivä. Päivämäärä vaihtui, mutta riehakas tunnelma säilyi. McClintockin ja Strongin Cyclopediassa sanotaan, että tammikuun ensimmäisenä päivänä ihmiset ”antoivat myöten hillittömyydelle ja monenlaisille pakanallisille, taikauskoisille tavoille”.

Nykyäänkin taikauskoisilla rituaaleilla on osansa uudenvuoden juhlinnassa. Esimerkiksi joissain osissa Etelä-Amerikkaa monet vastaanottavat uuden vuoden oikealla jalallaan seisten. Toiset soittavat torvia ja ampuvat raketteja. Tšekkiläisen tavan mukaan uudenvuodenaattona syödään linssikeittoa, kun taas slovakialaiseen traditioon kuuluu se, että ihmiset laittavat pöytäliinan alle rahaa tai kalan suomuja. Tällaiset rituaalit, joiden tarkoitus on torjua huono onni ja taata menestys, ainoastaan toistavat sen vanhan uskomuksen, että kohtalot määrätään vuodenvaihteessa.

Raamatun näkökanta

Raamattu kehottaa kristittyjä ”[vaeltamaan] säädyllisesti – –, ei mässäilyissä eikä juopottelussa” * (Roomalaisille 13:12–14; Galatalaisille 5:19–21; 1. Pietarin kirje 4:3). Uudenvuodenjuhliin liittyy usein juuri kohtuuttomuutta, joka Raamatussa tuomitaan, ja siksi kristityt eivät ota osaa niihin. Tämä ei tarkoita sitä, että kristityt olisivat ilonpilaajia. Päinvastoin he tietävät, että Raamatussa käsketään toistuvasti tosi Jumalan palvojia iloitsemaan – monista eri syistä (5. Mooseksen kirja 26:10, 11; Psalmit 32:11; Sananlaskut 5:15–19; Saarnaaja 3:22; 11:9). Raamatussa myönnetään sekin, että iloitsemista täydentävät usein ruoka ja juoma (Psalmit 104:15; Saarnaaja 9:7a).

Kuten olemme nähneet, uudenvuodenjuhlat juontavat kuitenkin juurensa pakanallisista tavoista. Väärä palvonta on epäpuhdasta ja inhottavaa Jehova Jumalan silmissä, ja kristityt hylkäävät tavat, jotka juontuvat siitä (5. Mooseksen kirja 18:9–12; Hesekiel 22:3, 4). Apostoli Paavali kirjoitti: ”Mitä yhteyttä on vanhurskaudella ja laittomuudella? Tai mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? Edelleen, miten sopivat yhteen Kristus ja Belial?” Hyvästä syystä Paavali lisäsi: ”Lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen.” (2. Korinttilaisille 6:14–17a.)

Kristityt ymmärtävät myös, että taikauskoisiin rituaaleihin osallistuminen ei takaa onnellisuutta ja menestystä – erityisesti, koska tällaisiin juhliin osallistuminen voi johtaa Jumalan epäsuosioon (Saarnaaja 9:11; Jesaja 65:11, 12). Lisäksi Raamatussa neuvotaan kristittyjä noudattamaan kohtuutta ja käyttäytymään hillitysti (1. Timoteukselle 3:2, 11). Ihmisen, joka väittää noudattavansa Kristuksen opetuksia, olisi selvästikin sopimatonta osallistua juhlaan, jolle on tunnusomaista hillittömyys.

Niin houkuttelevalta ja aisteihin vetoavalta kuin uudenvuodenjuhlat saattavatkin tuntua, Raamattu käskee meitä ”[lakkaamaan] koskemasta epäpuhtaaseen” ja ”[puhdistautumaan] kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta”. Niille, jotka noudattavat tätä käskyä, Jehova antaa sydäntä lämmittävän lupauksen: ”Minä otan teidät vastaan – – minä tulen olemaan teille isänä, ja te tulette olemaan minulle poikina ja tyttärinä.” (2. Korinttilaisille 6:17b–7:1.) Hän tosiaankin lupaa ikuisia siunauksia ja menestystä niille, jotka ovat hänelle uskollisia (Psalmit 37:18, 28; Ilmestys 21:3, 4, 7).

[Alaviite]