Mistä löytää paikka jota sanoa kodikseen

”Mikään ei voita omaa kotia, olipa se kuinka vaatimaton tahansa.” (John Howard Payne)

ENSIN tuli sota, joka ei päättynytkään. Sitten tuli kuivuus, joka ei hellittänytkään. Sen kannoilla saapui nälkä. Eikä ihmisille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin jättää kotinsa ja lähteä etsimään vettä, ruokaa ja työtä.

Heitä saapui tuhansittain raja-asemalle. Mutta naapurimaa oli edellisinä vuosina ottanut vastaan jo miljoona pakolaista ja kieltäytyi ottamasta enempää. Patukoilla varustautuneet rajapoliisit varmistivat, ettei kukaan päässyt livahtamaan toiselle puolelle.

Paikallinen maahanmuuttoviranomainen kuvaili suorasukaisesti syitä kasvavan pakolaisvirran pysäyttämiseen. ”He eivät maksa veroa. He pilaavat tiet. He kaatavat puut. He käyttävät veden. Emme halua heitä enää yhtään enempää.” *

Tällaisia murhenäytelmiä nähdään yhä enemmän. Juuriltaan reväistyt ihmiset joutuvat huomaamaan, että on entistä vaikeampaa löytää paikka, jota voisi sanoa kodikseen. ”Sitä mukaa kuin suojaa etsivien ihmisten määrä on kasvanut, on valtioiden halukkuus tarjota sitä vähentynyt”, sanottiin hiljattain julkaistussa Amnesty Internationalin raportissa.

Ne onnekkaat, jotka selviytyvät pakolaisleiriin asti, saattavat saada jonkinlaista turvaa, mutta harvoin paikka tuntuu kodilta. Leiriolotkin voivat olla kaikkea muuta kuin ihanteelliset.

Elämää pakolaisleireissä

”[Kotona] voi kuolla luotiin, mutta täällä [pakolaisleirissä] lapset kuolevat nälkään”, suri eräs afrikkalainen pakolainen. Kuten tämä epätoivoinen isä oli huomannut, monissa leireissä on jatkuvasti pulaa ruoasta ja vedestä ja hygienia ja asumukset ovat puutteellisia. Syy on yksinkertainen. Kehitysmailla, jotka yllättäen kohtaavat tuhansien pakolaisten tulvan, saattaa jo ennestään olla suuria vaikeuksia omienkin kansalaistensa ruokkimisessa. Ne eivät pysty tarjoamaan paljonkaan apua ihmisjoukoille, jotka yhtäkkiä seisovat niiden rajalla. Ja omien ongelmiensa kanssa kamppailevat vauraammat maat eivät mielellään auta muiden maiden lukemattomia pakolaisia.

Kun eräästä Afrikan maasta pakeni yli kaksi miljoonaa ihmistä vuonna 1994, hätäisesti kyhätyt pakolaisleirit kärsivät väistämättä vesi- ja käymäläpulasta. Sen johdosta leireissä puhkesi kolera, johon kuoli tuhansia ihmisiä ennen kuin tauti saatiin hallintaan. Tilannetta pahensi se, että siviilipakolaisten joukkoon ujuttautui aseellisia taistelijoita, jotka ottivat valvontaansa avustustarvikkeiden jakelun. Ongelma on tuttu muualtakin. ”Aseelliset ainekset pakolaisten keskuudessa merkitsevät siviileille lisävaaroja. Heitä saatetaan uhkailla, ahdistella ja värvätä armeijaan väkisin”, kerrotaan Yhdistyneiden kansakuntien raportissa.

Myös paikallinen väestö voi kärsiä nälkäisten pakolaisten valtavasta tulvasta. Eräät viranomaiset valittivat Afrikan suurten järvien alueella: ”[Pakolaiset] ovat tuhonneet  ruokavarastomme, peltomme, karjamme ja kansallispuistomme sekä aiheuttaneet nälkää ja levittäneet tartuntatauteja – – [He] hyötyvät ruoka-avustuksista, kun taas me emme saa mitään.”

Visaisin ongelma saattaa kuitenkin olla se, että monet väliaikaiset pakolaisleirit muuttuvat pysyväksi asutukseksi. Esimerkiksi eräässä Lähi-idän maassa on noin 200000 pakolaista ahtautunut leiriin, joka alun perin rakennettiin 50000 hengelle. ”Meillä ei ole paikkaa, mihin mennä”, sanoi eräs heistä katkerana. Isäntämaa on asettanut näille pitkään kärsineille pakolaisille tiukkoja rajoituksia työmarkkinoilla, ja peräti 95 prosenttia heistä on työttömiä tai vajaatyöllistettyjä. ”En suoraan sanottuna tiedä, miten – – [he] saavat rahat riittämään”, myönsi eräs pakolaisvirkailija.

Jos pakolaisleirien olot kuulostavatkin huonoilta, tilanne voi olla vielä pahempi niillä, jotka pakenevat kotiseudultaan mutta eivät pääse maasta pois.

Sisäisen pakolaisuuden kurjuus

Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun mukaan ”tämän ongelman laajuus, sen taustalla oleva inhimillinen kärsimys sekä sen vaikutus kansainväliseen rauhaan ja turvallisuuteen ovat syystäkin nostaneet sisäisen pakolaisuuden suuren kansainvälisen huomion kohteeksi”. Nämä kodittomat ovat monista syistä usein haavoittuvampia kuin ulkomaille paenneet.

Mikään kansainvälinen järjestö ei huolehdi maan sisäisistä pakolaisista, ja harvoin heidän ahdinkonsa ylittää uutiskynnyksen. Heidän aseelliseen konfliktiin sotkeutunut oma hallituksensa ei ehkä halua tai kykene suojelemaan heitä. Pako vaarallisilta alueilta erottaa usein perheenjäsenet toisistaan. Matka tehdään yleensä jalan, ja jotkut pakolaisista eivät selviydy elossa edes perille turvallisempaan paikkaan.

Monet kotiseudultaan paenneet ihmiset etsivät turvaa kaupungeista, missä he elää kituuttavat slummeissa tai tyhjilleen jätetyissä rakennuksissa. Toiset kerääntyvät tilapäisille leireille, joille aseelliset joukot tekevät joskus hyökkäyksiä. Kuolleisuus on heidän keskuudessaan tavallisesti suurempi kuin missään muussa väestöryhmässä samassa maassa.

Hyvää tarkoittavat avustusyrityksetkin voivat tuottaa odottamattomia seurauksia. YK:n pakolaisraportissa vuodelta 2000 sanotaan: ”Sodan runtelemissa maissa toimivat humanitaariset järjestöt pelastivat 1990-luvun aikana tuhansia ihmishenkiä ja lievittivät paljon kärsimystä. Yksi vuosikymmenen  keskeisistä opetuksista oli kuitenkin se, että sotivat osapuolet voivat helposti manipuloida humanitaarista toimintaa konfliktitilanteissa ja tämä toiminta voi tahattomasti vahvistaa niiden viranomaisten asemaa, jotka ovat vastuussa ihmisoikeusrikkomuksista. Lisäksi humanitaaristen järjestöjen antama hätäapu voi vahvistaa sotaa käyvien osapuolten taloutta ja näin tukea ja pitkittää sotaa.”

Parempaa elämää etsimässä

Myös taloudellisten pakolaisten määrä kasvaa. Siihen on monia syitä. Juopa maailman rikkaiden ja köyhien maiden välillä kasvaa jatkuvasti, ja televisio tuo ohjelmissaan päivittäin vauraiden maiden elämäntyylin maailman köyhimpiin kansoihin kuuluvien ihmisten silmien eteen. Matkustaminen maasta toiseen on helpottunut, ja rajoja on entistä helpompi ylittää. Myös sisällissodat sekä etninen ja uskonnollinen syrjintä ajavat ihmisiä vauraampiin maihin.

Osa siirtolaisista – etenkin ne, joilla on jo sukulaisia teollisuusmaissa – onnistuu muutossaan hyvin, kun taas toiset joutuvat perikatoon. Vaarassa ovat erityisesti ne, jotka päätyvät laittomien kuljettajien käsiin (ks. oheisia tekstiruutuja). Perheen on hyvä harkita huolellisesti näitä vaaroja ennen kuin se muuttaa taloudellisista syistä.

Vuonna 1996 eräs vanha laiva kaatui Välimerellä, ja 280 henkeä hukkui. Uhrit olivat Intiasta, Pakistanista ja Sri Lankasta lähteneitä siirtolaisia, jotka olivat maksaneet matkastaan Eurooppaan 6000–8000 dollaria. Ennen haaksirikkoa he olivat jo viikkokausia kärsineet nälkää ja janoa ja saaneet osakseen huonoa kohtelua. Heidän ”matkansa hyvinvointiin” muuttui painajaiseksi, joka päättyi murhenäytelmään.

Lähes jokaisella pakolaisella ja laittomalla maahanmuuttajalla on oma painajaisensa kerrottavanaan. Ovatpa he joutuneet jättämään kotinsa mistä syystä tahansa – sodan, vainon tai köyhyyden takia – heidän kärsimyksensä herättää kysymyksiä: saadaanko tätä ongelmaa koskaan ratkaistua vai kasvaako pakolaisten tulva loputtomasti?

[Alaviite]

 [Tekstiruutu/Kuva s. 8]

Laittomien maahanmuuttajien ahdinko

Pakolaisten lisäksi eri puolilla maailmaa on noin 15–30 miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa. Valtaosa heistä on ihmisiä, jotka yrittävät paeta köyhyyttä – ja ehkä myös ennakkoluuloja ja vainoa – rikkaampiin maihin.

Koska laillisen siirtolaisuuden mahdollisuudet ovat viime vuosina heikentyneet, sen yhteyteen on syntynyt uusi, laiton elinkeino. Siirtolaisten kuljettamisesta on tullut kukoistavaa liiketoimintaa kansainvälisille rikollisjärjestöille. Jotkut tutkijat ovat laskeneet, että se tuottaa vuosittain voittoa 12 miljardia dollaria ilman suuria riskejä. Yhdistyneiden kansakuntien alipääsihteeri Pino Arlacchi sanoi tätä ”maailman nopeimmin kasvavaksi rikolliseksi liiketoiminnaksi”.

Laittomilla maahanmuuttajilla ei käytännössä ole lainsuojaa, ja kuljetuksen järjestäjät takavarikoivat poikkeuksetta heidän passinsa. Nämä siirtolaiset ovat töissä työntekijöitä riistävissä yrityksissä, kotitalouksissa tai kalastuksen tai maatalouden piirissä. Jotkut päätyvät prostituoiduiksi. Jos viranomaiset saavat heidät kiinni, heidät todennäköisesti palautetaan kotimaahansa, pennittöminä. Mikäli he arvostelevat kovia työolosuhteitaan, heitä saatetaan pahoinpidellä tai käyttää seksuaalisesti hyväksi tai heidän kotimaahan jääneitä perheenjäseniään voidaan jopa uhata väkivallalla.

Rikollisryhmät houkuttelevat ihmisiä siirtolaisiksi usein lupauksilla hyväpalkkaisista työpaikoista. Köyhtynyt perhe voi pantata kaiken omaisuutensa vain voidakseen lähettää yhden perheenjäsenen Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin. Ellei siirtolainen pysty huolehtimaan omista kuluistaan, hänen odotetaan maksavan työllään velkansa, joka saattaa olla jopa 40000 dollaria. Hänelle luvattu ”uusi elämä” osoittautuukin enemmän orjatyöksi.

[Kuva]

Laittomasti maahan tulleita pakolaisia Espanjassa

 [Tekstiruutu/Kuva s. 9]

Tuhottu viattomuus

Sirin perhe asui Kaakkois-Aasiassa kukkuloilla, missä hänen vanhempansa viljelivät riisiä. Eräänä päivänä muuan nainen sanoi vanhemmille voivansa hankkia Sirille hyväpalkkaisen työn kaupungista. Oli vaikea vastustaa hänen tarjoamiaan 2000:ta dollaria, joka on sikäläisille viljelijöille pieni omaisuus. Pian Siri tajusi kuitenkin joutuneensa orjaksi bordelliin. Sen omistajat ilmoittivat hänelle, että päästäkseen vapaaksi hänen olisi maksettava heille takaisin 8000 dollaria. Siri oli tuolloin 15-vuotias.

Velkaa oli mahdotonta maksaa. Hänet pakotettiin yhteistyöhön pahoinpitelyillä ja seksuaalisella riistolla. Häntä ei vapautettaisi niin kauan kuin hän olisi hyödyllinen. Katkera totuus on, että monet tällaisista prostituoiduista pääsevät lopulta vapaiksi – palatakseen kotikyläänsä kuolemaan aidsiin.

Samanlainen toiminta kukoistaa muissakin osissa maailmaa. Eräässä raportissa (International Trafficking in Women to the United States) vuodelta 1999 arvioitiin, että vuosittain viedään kotoaan 700000:sta 2 miljoonaan naista ja lasta, monet heistä prostituoiduiksi. Osa joutuu petetyksi, toiset siepataan, mutta käytännössä heidät kaikki pakotetaan työskentelemään vastoin tahtoaan. Eräs nuori itäeurooppalainen tyttö sanoi hänet napanneesta prostituutioliigasta, jonka käsistä hänet saatiin pelastettua: ”En olisi ikinä uskonut, että tällainen on mahdollista. He ovat eläimiä.”

Jotkut onnettomat uhrit on otettu jopa pakolaisleireiltä, missä lupaukset työstä ja hyvistä tuloista Euroopassa tai Yhdysvalloissa voivat kuulostaa vastustamattomilta. Paremman elämän etsintä on vienyt lukemattomat naiset seksiorjuuteen.

[Tekstiruutu/Kuvat s. 10]

Harkitse ennen kuin muutat taloudellisista syistä

Koska siirtolaisten kuljettamiseen on sotkeutunut monia rikollisryhmiä ja teollisuusmaihin on vaikea muuttaa laillisin keinoin, aviomiesten ja isien tulisi harkita huolellisesti seuraavia kysymyksiä ennen päätöksentekoa.

1. Onko taloudellinen tilanteemme tosiaan niin synkkä, että yhden tai kaikkien perheenjäsenten on muutettava maahan, missä palkat ovat parempia?

2. Kuinka suuren velan joutuisimme ottamaan matkan rahoittamiseksi, ja miten maksamme sen?

3. Kannattaako perhettä hajottaa sellaisten taloudellisten etujen vuoksi, jotka voivat osoittautua epärealistisiksi? Monien laittomien maahanmuuttajien on käytännössä mahdotonta löytää teollisuusmaista laillista työtä.

4. Voiko kertomuksiin hyvistä palkoista ja sosiaalieduista luottaa? Raamattu sanoo, että ”kokematon uskoo joka sanan, mutta terävänäköinen harkitsee askeleitaan” (Sananlaskut 14:15).

5. Mitä takeita minulla on siitä, ettemme joudu rikollisjärjestön käsiin?

6. Jos matkan järjestää rikollinen ryhmä, ymmärränkö, että vaimoni – tai tyttäreni – voidaan hyvinkin pakottaa prostituoiduksi?

7. Tajuanko, että jos muutan johonkin maahan laittomasti, en ehkä saa vakituista työtä ja minut voidaan palauttaa kotimaahani, jolloin kaikki matkaan sijoitetut rahat valuvat hukkaan?

8. Haluanko harkita laitonta maahanmuuttoa tai epärehellisiä keinoja päästäkseni vauraampaan maahan? (Matteus 22:21; Heprealaisille 13:18.)

[Kaavio/Kartta s. 8, 9]

(Ks. painettu julkaisu)

Pakolaisten ja siirtotyöläisten liikkuminen

Alueita joilla on suuria pakolaisväestöjä

→ Siirtotyöläisten suurimmat virrat

[Lähdemerkinnät]

Lähteet: The State of the World’s Refugees; The Global Migration Crisis; World Refugee Survey 1999

Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.

[Kuva s. 7]

Pakolainen odottamassa sijoittamista uuteen paikkaan

[Lähdemerkintä]

UN PHOTO 186226/M. Grafman