Uskonnollista vainoa Georgiassa – kuinka kauan vielä?

GEORGIA on luonnonkaunis maa, joka ulottuu Mustanmeren palmurannoilta jäätikköisille Kaukasusvuorille. Tätä Euroopan ja Aasian rajalla sijaitsevaa vuoristoista aluetta kaunistavat tiheät metsät, vuolaat virrat ja rehevät laaksot. Georgian pääkaupunki Tbilisi on vilkas kaupunki, jossa yhdistyvät modernit rakennukset ja ikivanhat arkkitehtoniset monumentit. Georgian arvokkain omaisuus ovat kuitenkin ihmiset, jotka ovat tunnettuja lujista perhesiteistään ja lämpimästä vieraanvaraisuudestaan.

Kautta historian georgialaiset ovat joutuneet kärsimään sortoa. Heidän maahansa ovat tunkeutuneet muun muassa roomalaiset, persialaiset, bysanttilaiset, arabit, turkkilaiset, mongolit ja venäläiset. Erään arvion mukaan Tbilisi on tuhottu 29 kertaa! * Siitä huolimatta georgialaiset ovat säilyttäneet rakkautensa elämään, taiteeseen, laulamiseen ja tanssiin ja he ovat suvaitsevan yhteiskunnan maineessa.

Valitettavasti tämä ei pidä enää paikkaansa kaikista georgialaisista. Kahden viime vuoden aikana pieni georgialaisten ryhmä on pilannut maansa maineen hyökkäämällä satojen maanmiestensä kimppuun. Raivoisat väkijoukot ovat hakanneet viattomia miehiä, naisia ja lapsia sekä vanhuksia ja vammaisia. Hyökkääjät ovat ruhjoneet uhriensa kehoa, murjoneet heidän kasvojaan ja repineet rikki heidän päänahkansa rautatangoilla ja kepeillä, joissa on sojottanut nauloja. Miksi viattomia georgialaisia on hakattu näin raa’asti? Siksi, että he kuuluvat Jehovan todistajien kristilliseen yhteisöön, joka on ollut Georgiassa ennen kuin useimmat hyökkääjistä ovat edes syntyneet.

 Tuomitseminen johtaa hyökkäyksiin

Georgia takaa kansalaisilleen uskonnonvapauden, mutta silti Jehovan todistajien kirjallisuutta on takavarikoitu useita kertoja. Huhtikuussa 1999 tulliviranomaiset sanoivat, että kirjallisuus voidaan luovuttaa ainoastaan patriarkan, Georgian ortodoksisen kirkon pään, luvalla. * Kuukautta myöhemmin ortodoksisen kirkon nimi nousi jälleen esiin, tällä kertaa Georgian Isani-Samgorin alioikeudessa. Parlamentin jäsen ja poliittisen ”Georgia ennen kaikkea!” -liikkeen johtaja Guram Šaradze oli nostanut tässä oikeusistuimessa kanteen Jehovan todistajien käyttämien yhdistysten lakkauttamiseksi. Hän syytti todistajia kansakunnan vastaisiksi ja vaarallisiksi. Kuka oli asettunut Šaradzen väitteen taakse? Kanteen mukaan oli liitetty kirje Georgian katolikospatriarkan sihteeriltä.

Georgia hyväksyi 20. toukokuuta 1999 ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen ja sitoutui siten noudattamaan sopimuksen ehtoja. Sopimuksen 10. artiklassa sanotaan: ”Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta.” Lopettiko tämän vapauden tunnustaminen Jehovan todistajien vastustajien yritykset kieltää uskonnollinen kirjallisuus? Ei millään muotoa!

Georgian patriarkan toimisto vaati 21. kesäkuuta 1999 tullitarkastuksista vastaavalle henkilölle lähettämässään kirjeessä, että ”ulkomaisen uskonnollisen kirjallisuuden levitys tulee kieltää”. Lisäksi Georgian ortodoksisen kirkon virallinen edustaja Giorgi Andriadze julisti, että Jehovan todistajat ovat vaarallisia ja että heidän toimintansa tulee kieltää. Nämä tuomitsevat sanat eivät kaikuneet kuuroille korville. Todistajien kirjallisuutta polttaneet uskonnolliset fanaatikot olivat nyt varmoja siitä, että he voisivat rankaisematta käydä käsiksi itse todistajiin. Sunnuntaina 17. lokakuuta 1999 he iskivät jälleen.

Joukkoväkivalta jää rankaisematta

Tuona sunnuntaina Tbilisissä oli koolla noin 120 Jehovan todistajaa – miehiä, naisia ja lapsia – uskonnollisessa kokouksessa. Yhtäkkiä kokouspaikkaan syöksyi viralta pantu ortodoksinen pappi Vasili Mkalavišvili ja kaksisataa hänen seuraajaansa. * He piirittivät todistajat ja löivät heitä yhä uudestaan kepeillä ja rautaristeillä. Neljä hyökkääjää tarttui yhden todistajan käsiin ja kaulaan. He kiskaisivat hänen päänsä alas ja alkoivat ajaa sitä paljaaksi vahingoniloisen väkijoukon seuratessa hänen nöyryyttämistään. Kun hurjistunut väkijoukko lopulta lähti, 16 todistajaa tarvitsi sairaalahoitoa. Yhdeltä mieheltä oli murtunut kolme kylkiluuta. 40-vuotias Phati-niminen todistajanainen kertoi myöhemmin: ”He alkoivat huutaa minulle, ja yksi heistä iski minua niin lujaa kuin jaksoi. Hän iski minua kasvoihin, silmiin. Yritin peittää kasvoni käsilläni. Verta valui sormiani pitkin.” Kun tämä raakimus jätti Phatin rauhaan, Phati ei kyennyt näkemään vasemmalla silmällään. Hänen silmänsä on edelleen vaurioitunut pahoinpitelyn vuoksi.

Tämä törkeä hyökkäys, joka näytettiin  televisiossa, sai presidentti Eduard Ševardnadzen sanomaan seuraavana päivänä: ”Tuomitsen tämän teon ja olen sitä mieltä, että oikeusviranomaisten tulisi nostaa tästä rikossyyte.” Koska videoaineistosta kävi ilmi joukon johtaja ja muita hyökkääjiä, heidän syyllisyytensä todistaminen olisi melko helppoa. Tapauksesta on nyt kulunut kaksi vuotta, eikä yhtäkään väkivallantekijöistä ole rangaistu.

Rohkeus kasvaa, kun rangaistusta ei tule

Koska sen enempää maalliset kuin kirkonkaan viranomaiset eivät puuttuneet asiaan, väkivallantekijöille välittyi ilman muuta sellainen viesti, että väkivaltaa suvaittiin. Rohkaistuneina siitä, että heitä ei rangaistu, he ryöstivät, hakkasivat ja potkivat Jehovan todistajia entistä raivokkaammin yksityiskodeissa, kaduilla ja palvontapaikoissa. Lokakuun 1999 ja elokuun 2001 välisenä aikana Jehovan todistajia vastaan hyökättiin todistettavasti yli 80 kertaa ja uhreja oli yli tuhat. Siitä huolimatta Tbilisin kaupunginviskaali kertoi 9. helmikuuta 2001 toimittajille, että Vasili Mkalavišvilia koskevat tutkimukset ”ovat edelleen käynnissä”. Valitettavasti tätä kirjoitusta laadittaessa Georgian viranomaiset sallivat Jehovan todistajien vastustajien tehdä edelleen vihasta johtuvia rikoksiaan (ks. tekstiruutua ”Joukkoväkivalta jatkuu”).

Miten poliisi on toiminut? Uutisraporteista ja videotallenteista on käynyt ilmi, että poliisi ei ole ainoastaan sallinut Jehovan todistajiin kohdistuvia hyökkäyksiä vaan myös osallistunut niihin! Esimerkiksi 8. syyskuuta 2000 ryhmä poliiseja hajotti pampuin Zugdidin kaupungissa 700 Jehovan todistajan rauhallisen konventin. Silminnäkijät kertoivat,  että naamioituneet poliisit ”aiheuttivat tuhoa” ja hakkasivat yli 50:tä todistajaa. ”Se oli sydäntä särkevää”, sanoi konventtipaikan omistaja muistellessaan, miten kauhistuneilta lapset näyttivät, kun tyhjiä panssarintorjunta-ammuksia ammuttiin heidän päänsä yli. Poliisit valtasivat paikan äkkirynnäköllä ja polttivat sen. Silti heitä ei ole tähän päivään mennessä rangaistu.

Koska tämä halpamaisuutta ilmaiseva tapaus ei ole poikkeus (ks. tekstiruutua ”Poliisi osallistuu vainoon”), Yhdistyneiden kansakuntien kidutuksen vastainen komitea ilmaisi aiheellisesti olevansa huolissaan ”toistuvista kidutuksista ja muunlaisesta jatkuvasta julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rankaisemisesta, johon täytäntöönpanoviranomaiset syyllistyvät Georgiassa, sekä siitä, että lukuisten kidutusta koskevien syytösten tutkimista nopeasti, puolueettomasti ja perinpohjaisesti laiminlyödään jatkuvasti jokaisessa oikeusasteessa”. * Yksikään Jehovan todistajien poliisille jättämistä yli 400 valituksesta ei ole johtanut niiden tuomitsemiseen, joiden tiedetään syyllistyneen rikoksiin! Georgian oikeusasiamies, jonka valitsee parlamentti, sanoi siksi: ”Ihmisoikeuksia loukkaavat juuri ne ihmiset, joiden velvollisuus on virkansa puolesta suojella niitä. Heille ihmisoikeudet ovat pelkkää teoriaa.”

Korkeimman oikeuden päätös herättää hämmennystä

Aivan kuin väkijoukkojen ja poliisin lainvastaisissa hyökkäyksissä ei olisi ollut tarpeeksi, Georgian  korkein oikeus antoi hiljattain päätöksen, joka herätti hämmennystä Jehovan todistajien oikeuksien suhteen.

Perehdytäänpä hieman tapauksen taustoihin. Poliitikko Guram Šaradze oli nostanut kanteen Jehovan todistajien laillisten yhdistysten lakkauttamiseksi. Hänen kanteensa hylättiin 29. helmikuuta 2000. Šaradze kuitenkin valitti päätöksestä ja voitti. Jehovan todistajat valittivat vuorostaan korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus antoi 22. helmikuuta 2001 todistajille kielteisen päätöksen, joka perustui pohjimmiltaan lakiteknisiin yksityiskohtiin. Korkein oikeus sanoi perusteluissaan perustuslain määräävän, että uskontojen julkisoikeudellinen rekisteröinti tulee tehdä sellaisen uskonnollisten yhdistysten rekisteröintiä koskevan lain mukaan, jota ei ole vielä olemassa. Oikeus tuli siihen tulokseen, että niin kauan kuin tällaista lakia ei ole, Jehovan todistajia ei voida rekisteröidä missään muussa muodossa. Georgiassa on kuitenkin rekisteröity viitisentoista muuta yhdistystä, jotka tukevat uskonnollista toimintaa.

 Georgian oikeusministeri Mikheil Saakašvili sanoi korkeimman oikeuden päätöksestä televisiohaastattelussa: ”Laillisessa mielessä päätös on hyvin kyseenalainen. Luulenpa, että tämä ei ole loistokkaimpia sivuja korkeimman oikeuden historiassa.” Virkaa toimittava Georgian parlamentin lakivaliokunnan puheenjohtaja Zurab Adeišvili sanoi Kestonin uutistoimistolle, että hän oli päätöksestä ”hyvin huolissaan”, koska ”se rohkaisee kirkkomme [Georgian ortodoksisen kirkon] ääriaineksia tukahduttamaan uskonnollisten vähimmistöjen toiminnan”. Valitettavasti Adeišvilin huoli osoittautui aiheelliseksi. Muutaman päivän kuluttua päätöksen antamisesta Jehovan todistajiin kohdistuva väkivalta alkoi uudestaan. Vuoden 2001 aikana väkijoukot, poliisi ja ortodoksiset papit hyökkäsivät todistajien kimppuun 27. helmikuuta, 5. maaliskuuta, 6. maaliskuuta, 27. maaliskuuta, 1. huhtikuuta, 7. huhtikuuta, 29. huhtikuuta, 30. huhtikuuta, 7. toukokuuta, 20. toukokuuta, 8. kesäkuuta, 17. kesäkuuta, 11. heinäkuuta, 12. elokuuta, 28. syyskuuta ja 30. syyskuuta. Eikä tilanteessa ole tapahtunut muutosta.

Uuden vainon aallon aikana korkein oikeus toimi poikkeuksellisesti selventäen päätöstään: ”Valitettavasti yleisö on tulkinnut väärin päätöstä, jolla korkein oikeus mitätöi Jehovan todistajien yhdistyksen rekisteröinnin – – Kun vastaajien rekisteröinti siviilioikeudellisena oikeushenkilönä mitätöitiin, heidän oikeuttaan ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen ei suoraan eikä epäsuorasti rikottu tai rajoitettu. Heidän vapauttaan muuttaa uskonkäsityksiään joko yksinään tai toisten kanssa, joko julkisesti tai yksityisesti, ei rajoitettu. – – Oikeuden päätös ei ole rajoittanut vastaajien oikeutta vastaanottaa tai levittää heillä olevia näkemyksiä tai tietoja. Se ei kieltänyt heiltä oikeutta pitää rauhallisia kokouksia.”

Tuhannet georgialaiset esittävät vastalauseensa vainosta

Vaikka vaikuttaakin siltä, että tällä korkeimman oikeuden lausunnolla ei ole juuri ollut  vaikutusta joukkoväkivaltaan syyllistyneisiin, on rohkaisevaa panna merkille, että tuhannet georgialaiset ovat jo tuominneet meneillään olevan vainon. Jehovan todistajat keräsivät 8:nnesta tammikuuta 2001 eteenpäin kansalaisadressin, jossa pyydettiin suojelusta väkijoukkojen hyökkäyksiä vastaan ja niiden syytteeseenpanoa, jotka ovat hyökänneet väkivaltaisesti Georgian kansalaisten kimppuun. Kahden viikon aikana adressin allekirjoitti 133375 aikuista kansalaista kaikkialta Georgiasta. Koska Georgiassa on Jehovan todistajia vain 15000, ehdoton enemmistö allekirjoittaneista kuului luultavasti Georgian ortodoksiseen kirkkoon. Mutta 22. tammikuuta 2001 anomus katosi. Mitä tapahtui?

Tuona päivänä järjestettiin Georgian oikeusasiamiehen Nana Devdarianin toimistossa lehdistötilaisuus, jossa adressi julkistettiin virallisesti. Yhtäkkiä kesken tilaisuuden toimistoon ryntäsi Vasili Mkalavišvili ja kymmenen muuta tarkoituksenaan anastaa adressin 14 nidettä. Kaukasian rauhan ja demokratian instituutin edustaja yritti suojella adressia, mutta tunkeutujat hyökkäsivät hänen kimppuunsa. Mkalavišvilin suoltaessa herjauksia hänen kannattajansa riistivät järjestäjiltä 14 niteestä 12 ja veivät ne mennessään. Muuan ulkomainen diplomaatti, joka näki, mitä tapahtui, huudahti: ”Tämä on aivan uskomatonta!” Onneksi todistajat saivat adressin takaisin 6. helmikuuta, ja 13. helmikuuta 2001 se luovutettiin Georgian presidentille.

”Kaikenlaisesta ahdistelusta – – nostetaan kanne”

Georgiassa ja muualla maailmassa olevat Jehovan todistajat luottavat siihen, että Georgian presidentti ryhtyy toimiin tämän adressin pohjalta. Presidentti Ševardnadze on tuominnut aiemmin toistuvasti Jehovan todistajien vainoamisen. Esimerkiksi 18. lokakuuta 1999 hän kuvaili Jehovan todistajiin kohdistuneita hyökkäyksiä ”joukkoväkivallaksi”, jota ”ei voida sietää”. Lokakuun 20. päivänä 2000 Ševardnadze kirjoitti eräälle Jehovan todistajien hallintoelimen jäsenelle: ”Teemme parhaamme väkivallan juurimiseksi.” Hän lisäsi: ”Voin vakuuttaa teille, että Georgian viranomaiset ovat lujasti sitoutuneet suojelemaan ihmisoikeuksia ja omantunnonvapautta.” Lisäksi 2. marraskuuta 2000 Ševardnadze sanoi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön yhdysvaltalaiselle seurantakomissiolle lähetetyssä kirjeessä: ”Tämä asia [vähemmistöuskontojen asema Georgiassa] on myös herättänyt vakavaa huolta kansamme ja hallituksen keskuudessa.” Hän vakuutti komissiolle: ”Kaikenlaisesta ahdistelusta ja ruumiillisesta väkivallasta tullaan nostamaan syyte, ja tällaiseen syyllistyneiden on vastattava teoistaan oikeuden edessä.”

Huolestuneet tarkkailijat toivovat niin Euroopassa kuin muualla maailmassa, että presidentti Ševardnadzen lujat sanat toteutuvat pian. Sillä välin Jehovan todistajat rukoilevat hellittämättä kaikkialla maailmassa georgialaisten uskonveljiensä puolesta, kun nämä rohkeat todistajat jatkavat Jehovan palvelemista ankarasta vainosta huolimatta (Psalmit 109:3, 4; Sananlaskut 15:29).

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 24]

”Kaikenlaisesta ahdistelusta ja ruumiillisesta väkivallasta tullaan nostamaan syyte, ja tällaiseen syyllistyneiden on vastattava teoistaan oikeuden edessä.” (Georgian presidentti Eduard Ševardnadze, 2. marraskuuta 2000)

[Huomioteksti s. 24]

”Toivomme, että tämä asia [joka koskee uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuvaa väkivaltaa] ratkaistaan ja että kaikki Georgian uskonnolliset ryhmät voivat nauttia rajoittamattomasta vapaudesta ilmaista uskonkäsityksiään.” (Georgian suurlähetystön vanhempi neuvonantaja David Soumbadze, Washington Yhdysvallat, 3. heinäkuuta 2001)

[Tekstiruutu/Kuva s. 20]

JOUKKOVÄKIVALTA JATKUU

Koska Georgian viranomaiset eivät ole tuominneet oikeudessa Jehovan todistajien pahoinpitelijöitä, todistajat ovat kohdanneet lisää vainoa.

Esimerkiksi 22. tammikuuta 2001 entinen ortodoksinen pappi Vasili Mkalavišvili tunkeutui joukkoineen Svanetis Ubanin alueella Tbilisissä uskonnolliseen kokoukseen, jossa oli 70 todistajaa. Tunkeutujat iskivät ja potkivat todistajia sekä löivät heitä puu- ja rautaristeillä. Yksi hyökkääjistä iski puuristillä niin lujaa erästä todistajaa päähän, että poikkipuu katkesi. Jotkut todistajat raahattiin pimeään huoneeseen, jossa useat pahoinpitelijät hakkasivat heitä. Iäkkäitä todistajia pakotettiin kulkemaan väkijoukon keskitse, ja ihmiset löivät heitä nyrkeillä ja risteillä. Kaksi aikuista miestä ajoi takaa 14-vuotiasta poikaa, minkä jälkeen he iskivät ja potkivat tätä avutonta lasta. Eräs 30-vuotias hyökkääjä ajoi takaa 12-vuotiasta poikaa ja läjäytti suuren georgialaisen Raamatun hänen päähänsä. Sillä välin eräs todistaja juoksi ulos talosta soittamaan poliisille, mutta hänet saatiin kiinni. Väkijoukko iski häntä kasvoihin, kunnes hänen suunsa täyttyi verestä ja hän alkoi oksentaa. Lopulta säälimätön väkijoukko hajaantui. Tähän mennessä hyökkääjiä ei ole rangaistu.

Jälleen 30. huhtikuuta 2001 Mkalavišvilin kannattajat hajottivat saman Jehovan todistajien seurakunnan uskonnollisen kokouksen. Tunkeutujat kiskoivat todistajat talon ulkopuolelle ja löivät heitä kepeillä, joissa sojotti nauloja. Naulat repivät rikki Tamaz-nimisen todistajan oikean käsivarren, vasemman kämmenen ja vasemman posken. Lisäksi tarvittiin viisi tikkiä hänen päässään olevan syvän haavan ompelemiseksi. Väkijoukko myös ryösti kodin, jossa kokousta oli pidetty, ja särki huonekalut, sähkölaitteet ja kaikki ikkunat. Sitten nämä riehujat polttivat Jehovan todistajien kirjallisuuden suuressa roviossa. Kesäkuun 7. päivänä 2001 ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch tiedusteli virallisesti Georgian sisäasiainministeriltä Kakha Targamadzelta ja yleiseltä syyttäjältä Gia Mepharišvililtä, mitä oli tehty tähän ja muihin viimeaikaisiin hyökkäyksiin syyllistyneiden asettamiseksi syytteeseen. Tähän mennessä yhtäkään hyökkäyksiin osallistunutta ei ole asetettu syytteeseen.

[Tekstiruutu s. 21]

POLIISI OSALLISTUU VAINOON

Syyskuun 16. päivänä 2000 Marneulin kaupungin poliisi pystytti tiesulkuja estääkseen 19:ää Jehovan todistajia kuljettavaa bussia pääsemästä konventtipaikalle. Yhden tiesulun luona hyökkääjät heittivät todistajia kuljettavia busseja kivillä ja osuivat yhtä matkustajaa päähän. Useita todistajia raahattiin busseista ulos ja hakattiin, kun taas toisia matkustajia ryöstettiin. Samanaikaisesti poliisi päästi läpi bussilasteittain Mkalavišvilin kannattajia, jotka olivat menossa tuhoamaan konventtipaikkaa. Väkijoukko poltti puolitoista tonnia uskonnollista kirjallisuutta. Paikalla olleet poliisit osallistuivat todistajien hakkaamiseen.

Uutistoimisto Caucasus Press kertoi, että sisäasiainministeriö tutkisi tämän hyökkäyksen ja ryhtyisi ”asianmukaisiin toimiin”. Tutkijoilla on vankat perusteet syyttää näihin tekoihin syyllistyneitä. Georgian perustuslain 25. artikla takaa kaikille ihmisille oikeuden pitää julkisia kokouksia. Silti yhtäkään hyökkääjistä ei ole asetettu syytteeseen. Viisi kuukautta tämän hyökkäyksen jälkeen Kestonin uutistoimisto kertoi poliittisen ”Georgia ennen kaikkea!” -liikkeen johtajan Guram Šaradzen asianajajan myöntäneen, että Šaradze oli vaikuttanut Marneulin ja Zugdidin viranomaisiin niin että nämä olivat estäneet kahden Jehovan todistajien konventin pitämisen.

[Tekstiruutu s. 21]

GEORGIAN PERUSTUSLAKI TAKAA SUOJAN

Elokuun 24. päivänä 1995 voimaan tullut Georgian perustuslaki takaa uskonnonvapauden ja suojan raakoja hyökkäyksiä vastaan, kuten seuraavista otteista käy ilmi:

17. artikla: 1) Ihmisen kunniaa ja arvokkuutta ei saa loukata. 2) Kiduttaminen sekä epäinhimillinen, julma tai halventava kohtelu tai rankaiseminen ei ole sallittua.

19. artikla: 1) Jokaisella on oikeus sanan-, ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. 2) Ihmistä ei saa vainota hänen ajatustensa, uskonkäsitystensä tai uskontonsa vuoksi.

24. artikla: 1) Jokaisella on oikeus vapaasti vastaanottaa ja levittää tietoa, ilmaista ja levittää mielipiteitä suullisesti, kirjallisesti tai missä tahansa muussa muodossa.

25. artikla: 1) Jokaisella lukuun ottamatta asevoimien, poliisin ja turvallisuuspalvelun jäseniä on oikeus aseistautumattomana pitää julkinen kokous joko sisätiloissa tai ulkona ilman etukäteen hankittua lupaa.

[Tekstiruutu s. 22]

MAAILMA TARKKAILEE TILANNETTA

Miten kansainvälinen yhteisö suhtautuu siihen, että Georgia ei ole lopettanut Jehovan todistajien vainoamista?

Yhdysvaltain ja Ison-Britannian hallitukset sanoivat yhteisesti: ”Jehovan todistajien kokous keskeytettiin, monia kohdeltiin väkivaltaisesti ja toisia estettiin pääsemästä kokoukseen. Yhdysvaltain ja Ison-Britannian lähetystöt ovat hyvin järkyttyneitä tästä ja muista viimeaikaisista vakavista loukkauksista sellaisia kohtaan, jotka ovat harjoittaneet oikeuttaan uskonnonvapauteen Georgiassa – – Vaadimme Georgian hallitusta tutkimaan nämä tapaukset ja valvomaan huolellisesti, että kaikkien uskonnollisia oikeuksia kunnioitetaan.”

Euroopan unionin Georgian parlamentaarisen yhteistyökomitean valtuuskunnan puheenjohtaja Ursula Schleicher sanoi: ”Euroopan parlamentin valtuuskunnan puolesta haluan ilmaista olevani tyrmistynyt tuoreimmasta tapauksesta toimittajiin, ihmisoikeusaktivisteihin ja Jehovan todistajiin kohdistuneiden väkivaltaisten hyökkäysten sarjassa – – Pidän tällaista tekoa törkeänä hyökkäyksenä ihmisten perusoikeuksia vastaan, joihin Georgia on sitoutunut ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen allekirjoittajana.”

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön yhdysvaltalainen seurantakomissio kirjoitti presidentti Ševardnadzelle Jehovan todistajiin kohdistuneista hyökkäyksistä: ”Tuoreimmat tapaukset ovat todella hälyttäviä ja herättävät pelkoa siitä, että tilanne on riistäytymässä käsistä Georgiassa. Jos mitään ei tehdä, niitä, jotka vaativat väkivaltaista kohtelua uskonnollisille vähemmistöille, rohkaistaan jatkamaan riehumistaan. Toivomme, että te valtionpäämiehenä näyttäisitte yleisölle ja Georgian viranomaisille esimerkkiä ja välittäisitte kaksi voimakasta, selvää sanomaa: ovatpa ihmisen näkemykset toisista uskonnoista millaisia hyvänsä, niiden harjoittajiin ei saa kohdistaa minkäänlaista väkivaltaa; ja ne, jotka harjoittavat sellaista väkivaltaa – etenkin poliisit, jotka joko helpottavat tällaisia häpeällisiä tekoja tai itse osallistuvat niihin – tullaan asettamaan syytteeseen täysin sen mukaan, mitä laki vaatii.” Tämän kirjeen oli allekirjoittanut seitsemän Yhdysvaltain kongressin jäsentä.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön yhdysvaltalaisen seurantakomission varapuheenjohtaja, Yhdysvaltain kongressin jäsen Christopher H. Smith sanoi: ”Miksi Georgia ei vaali uskonnonvapautta ja ihmisoikeuksia, vaikka se on sanonut tekevänsä niin? – – Kirjallisuuden polttaminen on täysin ristiriidassa Helsingin loppuasiakirjan kanssa ja tuo joillekuille komissiomme jäsenille mieleen natsihallinnon aikaiset kirjaroviot.”

Human Rights Watch -ihmisoikeusjärjestön Euroopan ja Keski-Aasian osaston virkaa toimittava pääjohtaja kirjoitti: ”Human Rights Watch on syvästi huolissaan väkivallan mahdollisesta jatkumisesta, koska Georgian hallitus ei ole asettanut syytteeseen niitä, jotka ovat osallistuneet uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuneisiin aiempiin väkivaltaisiin hyökkäyksiin. Me kehotamme teitä vaatimaan heti hyökkäysten lopettamista ja saattamaan oikeuden eteen ne, jotka ovat niistä vastuussa.”

Maailma pitää tilannetta silmällä. Toimiiko Georgia kansainvälisten sitoumustensa mukaisesti? Georgian maine on vaakalaudalla.

[Tekstiruutu s. 23]

VALITUS EUROOPAN IHMISOIKEUSTUOMIOISTUIMEEN

Kesäkuun 29. päivänä 2001 Jehovan todistajat jättivät Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle valituksen, jossa esitetään vastalause sen johdosta, että Georgian viranomaiset eivät tee asialle mitään. Muutamaa päivää myöhemmin, 2. heinäkuuta 2001, tuomioistuin vastasi heille. Kansliapäällikkö kirjoitti jaoston puheenjohtajan olevan sitä mieltä, että tälle jutulle ”tulee antaa etusija”.

[Kartta s. 18]

(Ks. painettu julkaisu)

VENÄJÄ

GEORGIA

MUSTAMERI

TURKKI

[Kuva s. 18]

13. TOUKOKUUTA 2001: Šamoian perhe menetti kotinsa, kun tuhopolttaja sytytti sen tuleen

[Kuva s. 18]

17. KESÄKUUTA 2001: Giorgi Baghišvilin kimppuun hyökättiin väkivaltaisesti, kun hän oli läsnä Jehovan todistajien kokouksessa

[Kuva s. 19]

11. HEINÄKUUTA 2001: David Salaridzen ollessa Jehovan todistajien kokouksessa hänen kimppuunsa hyökättiin ja häntä lyötiin päähän kepillä ja hakattiin selkään ja kylkiluihin

[Kuva s. 23]

28. KESÄKUUTA 2000: tuhopolttajat hävittivät Jehovan todistajien kirjallisuusvaraston Tbilisissä

[Kuva s. 23]

16. ELOKUUTA 2000: Gldani-Nadzaladevin oikeussalissa Vasili Mkalavišvilin kannattaja hyökkäsi kanadalaisen Jehovan todistajan Warren Shewfeltin kimppuun

[Kuvan lähdemerkintä s. 24]

AP Photo/Shakh Aivazov