Iso arteesinen allas – mikä se on?

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA AUSTRALIASTA

LENNÄMME kohti länttä Australian suuresta rannikkovuoristosta leviävien viimeisten ulokkeiden yllä, ja eteemme avautuu kiehtova näkymä. Yllä kaareutuu pilvetön sininen taivas kohti edessä olevaa taivaanrantaa. Maanpinta levittäytyy tasaisena ja yksitoikkoisena niin kauas kuin silmä kantaa. Vihreiden peltojen ja kullankeltaisten savannien mosaiikki vaihtuu pian kuluneelta näyttävään punaiseen maaperään, jossa on ruskeita ruoholaikkuja.

Uskomatonta kyllä, maan alla on vesimassa, jonka koko on kaksi kolmasosaa Välimerestä. Tätä suunnattoman suurta maanalaista vesivarastoa sanotaan Isoksi arteesiseksi altaaksi.

Tämä suuri maanalainen meri on elintärkeä niille, jotka hankkivat elantonsa maan syrjäisissä, kuumissa sisäosissa. Jotta käsittäisimme, miksi tämä maan uumenissa oleva aarre on niin tärkeä ja miten se on muodostunut, meidän on ymmärrettävä Australian geologiaa.

Pinnalta kuiva

Australiaa on sanottu aiheellisesti päivän paahtamaksi maaksi. Se on pienin maapallon viidestä mantereesta, mutta siellä on toiseksi suurin aavikko. Siellä on myös yksi maailman pisimmistä joista, Darling. Australian joissa virtaa kuitenkin vähän vettä. Yksistään Yhdysvaltojen Mississippi purkaa mereen vuosittain lähes 60 prosenttia enemmän vettä kuin kaikki Australian joet yhteensä. Miksi sateet välttelevät tätä maata?

Australian manner levittäytyy 30. eteläisen leveysasteen molemmille puolille, ja sijaintinsa vuoksi sen ilmastoa hallitsevat suuret korkeapaineet, jotka merkitsevät kaunista säätä. Ne pyyhkivät maan keskiosan yli ja tuovat lämmintä ilmaa. Henkäillessään lakeuksilla tuulet eivät törmää korkeisiin vuorijonoihin, joiden vaikutuksesta ilman sisältämä kosteus tiivistyisi sateiksi. Ainoa merkittävä vuorijono  sijaitsee mantereen itärannikolla. Sen korkein huippu kohoaa vain 2228 metriin, mikä ei ole paljon maailmanlaajuisessa mitassa. Kaikki Tyyneltämereltä sisämaata kohti kulkevat sadepilvet törmäävät näihin vuoriin ja pudottavat elämää antavan lastinsa kapealle rannikkokaistaleelle. Maan tasaisuus, suuri keskilämpötila ja vuorien sijainti tekevät yhdessä Australiasta maapallon kuivimman mantereen – ainakin pinnalta.

Pinnan alta märkä

Australian korventuneen maankuoren alla on 19 suurta pohjavesiallasta. Suurin niistä, Iso arteesinen allas, käsittää maanpinnan alla viidesosan mantereesta. Altaan pinta-ala on 1,7 miljoonaa neliökilometriä, ja se ulottuu pohjoisessa Cape Yorkin niemimaan kärkeen ja etelässä Eyrejärvelle. Siihen mahtuu 8700 kuutiokilometriä vettä. Rinnastukseksi voitaisiin sanoa, että Suomen järviin vettä mahtuu vain noin 230 kuutiokilometriä.

Isosta arteesisesta altaasta ei ole kuitenkaan yhtä helppo ottaa vettä kuin järvistä. Vettä kulkeutuu altaaseen, kun sadevesi imeytyy maaperään ja kyllästää vettä läpäisevät hiekkakivikerrokset. Altaaseen kulkeutuu vettä päivittäin noin 300 miljoonaa litraa. Mitä kaikelle tälle vedelle tapahtuu?

 Jättiläismäinen sieni kastuu

Iso arteesinen allas on kuin jättiläismäinen sieni. Sientä muistuttavat hiekkakivikerrokset, joiden paksuus vaihtelee sadasta metristä kolmeen kilometriin, sijaitsevat vettä läpäisemättömien kivikerrosten välissä. Nämä kerrokset kaareutuvat alaspäin kohti länttä ja niiden itäreuna nousee pintaan Isossa Vedenjakajavuoristossa (Great Dividing Range). Maahan reuna-alueella imeytyvä vesi kulkeutuu hiljalleen, vain viiden metrin vuosivauhdilla, länteen päin.

Jos vuorijonon alapuolella porataan kaivo vettä läpäisemättömän kerroksen läpi hiekkakivikerrokseen, painovoima saa paineen alaisen veden nousemaan maanpinnalle. Kaivoa, jossa vesi nousee paineen vaikutuksesta pintaan, sanotaan arteesiseksi kaivoksi. Nimi johtuu Ranskan muinaisesta Artoisin maakunnasta, missä porattiin ensimmäiset tämäntyyppiset kaivot. Kun Australian arteesinen aarre löydettiin, tähän ikivanhaan vesivarastoon porattiin tuhansia kaivoja.

Allas tyhjenee

1800-luvun loppupuolella uudisasukkaat paloivat halusta ottaa hyötykäyttöön Queenslandin ja New South Walesin laajoja tasankoja ja hyödynsivät innokkaasti rajattomilta vaikuttaneita vesivaroja. Vuonna 1915 noin 1500 kaivoa purki vettä Isosta arteesisesta altaasta 2000 miljoonaa litraa päivässä (vesimäärä täyttäisi noin tuhat 50 metrin uima-allasta). Allas tyhjeni nopeammin kuin täyttyi, minkä vuoksi monet kaivot lakkasivat toimimasta omalla paineellaan.

Nykyään niistä 4700 arteesisesta kaivosta, jotka on porattu tähän altaaseen, vain 3000 toimii omalla paineellaan. Lisäksi tästä suuresta sienestä nostetaan vettä 20000 muulla porakaivolla. Näistä kaivoista vesi nostetaan pintaan tuulimyllyjen avulla, joita näkyy siellä täällä alapuolellamme avautuvassa maisemassa. Huolestuneet hallitukset pyrkivät suojelemaan tätä allasta, sillä 95 prosenttia pintaan nostettavasta arteesisesta vedestä joutuu hukkaan haihtumisen vuoksi.

Tämän luonnonvaran säästämisellä on ilman muuta merkitystä, sillä 60 prosenttia Australiasta on sellaista aluetta, jolla vettä saa luotettavasti vain pohjavedestä. Monet sisämaan kaupungit ja teollisuuslaitokset ovat täysin riippuvaisia näistä vesivaroista. Miltä tämä vesi maistuu? Jason, joka on kasvanut arteesisesta vedestä riippuvaisella tilalla Queenslandissa, sanoo: ”Se maistuu hieman suolaiselta, ja juon mieluummin sadevettä, kun sitä on saatavilla; mutta karja rakastaa sitä.” Maku johtuu mineraaleista, joita liukenee veteen, kun se suodattuu kivikerrostumien läpi. Altaan reunalla vesi on lähes puhdasta, mutta keskivaiheilla se voi olla sietämättömän suolaista – kelvollista vain lampaille ja naudoille. Vesi, jota ihminen ei nosta ylös ja käytä hyväkseen, jatkaa matkaansa länteen, kuivaan sisämaahan.

Hauras jättiläinen

Lentäessämme kohti auringonlaskua näemme kaukana alapuolellamme kimmeltäviä pieniä pyöreitä lammikoita, jotka ovat kuin aavikolla hajallaan olevia nappeja. Kun sadevesi on kulkenut tuhansien vuosien kuluessa maan alla satojen kilometrien matkan, se päätyy lopulta Ison arteesisen altaan lounaisreunalle ja muodostaa alapuolellamme olevat vallireunaiset luonnonlähteet. Lähteistä haihtuva vesi jättää jälkeensä mineraalikerrostuman. Kerrostumiin keräytyy tuulen tuomaa hiekkaa, ja vähitellen lähde kohoaa ympäröivää maastoa korkeammalle.

Ihminen on vahingoittanut näitäkin keitaita, jotka pitävät yllä kasvi- ja eläinlajeja. Kirja Discover Australia sanoo: ”Monet hauraat vallireunaiset lähteet ovat tuhoutuneet karjan, jänisten ja viimeksi turistien vaikutuksesta. – – ehkä kaikkein suurinta vahinkoa on aiheutunut siitä, että porakaivoista karjalle nostettu vesi on vähentänyt veden pulppuamista monissa lähteissä; joissakin tapauksissa virtaus on enää pientä lirinää.”

Tämä ikivanha vesivarasto on hauras jättiläinen. Se on kooltaan suunnaton, mutta se on alttiina ihmisen toiminnalle. Kuten muistakin luonnonvaroista tästä valtavasta maanalaisesta vesijohtoverkostosta, Isosta arteesisesta altaasta, on pidettävä hyvää huolta, jotta se säilyisi.

[Kartta s. 25]

(Ks. painettu julkaisu)

ISO ARTEESINEN ALLAS

[Lähdemerkintä]

Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.

[Kuva s. 25]

Australian takamaille tunnusomainen tuulimylly pumppaa elämää antavaa vettä aavikolle

[Kuva s. 26]

Tämän syrjäisen tilan asukkaiden tavoin 60 prosenttia Australiasta on täysin riippuvainen pohjavedestä

[Kuva s. 26]

Luonnollisissa, vallireunaisissa lähteissä pulppuaa tuhansia vuosia vanha vesi

[Lähdemerkintä]

National Parks and Wildlife South Australia

[Kuva s. 26]

Ison arteesisen altaan lounaisreunalla sijaitseva suolajärvi

[Kuva s. 26]

Lähteiden ympärille hitaasti kasautuvat mineraalikerrostumat ovat kohottaneet jotkin lähteet 15 metrin korkeuteen

[Lähdemerkintä]

National Parks and Wildlife South Australia