Kea – vuoriston klovni

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA UUDESTA-SEELANNISTA

KEA, joka elää Uuden-Seelannin ylängöillä, on vuoriston papukaija. Loputtoman leikkisyytensä vuoksi se on huvittanut ja ihastuttanut – tai ärsyttänyt – hassuilla kepposillaan.

Kuvittelepa, että olet patikoinut koko päivän vuoristossa. Saavut vuoristomökille lopen uupuneena. Hyvän aterian jälkeen haluat vain kömpiä vuoteeseen ja vaipua rauhalliseen uneen. Mutta kea-perheellä onkin muita suunnitelmia. Keat laskeutuvat mökin aaltopeltikatolle ja tulevat siihen tulokseen, että sitä myöten laskeminen on valtavan hauskaa. Ääni, joka syntyy niiden kynsien raapiessa peltikattoa, on musiikkia niiden korville. Ilmaistakseen, kuinka paljon ne siitä nauttivat, ne kirkuvat samalla ilosta. Sitten ne kapuavat siipiä räpytellen takaisin ylös ja toistavat koko äänekkään operaation.

Mutta hauskanpidosta nauttivien keojen mielestä tämäkin leikki voi alkaa pian pitkästyttää, joten ne keksivät itselleen jotakin muuta huvitusta. Nyt ne liu’uttavat kiviä alas kattoa ja seuraavat sitten itse perässä kiljuen kaiken aikaa kovalla äänellä. Saadakseen selville mökin asukkaiden reaktion ne roikkuvat pää alaspäin ja tuijottavat ikkunasta sisään. Ne luulevat väsyneiden vaeltajien nauttivan  tästä ”kattoshowsta”. Mutta ennen kuin päätät, ansaitsevatko nämä vuoristojen papukaijat tulla kutsutuiksi klovneiksi, tutustutaan niihin hieman.

Kea on saanut nimensä lennon aikana päästämästään käheästä kii-a-huudostaan. Ne ovat Uuden-Seelannin alkuperäisiä asukkaita, ja niitä tavataan vain Eteläsaaren vuoristoisilla alueilla. Niiden elinpiiri ulottuu puurajan yläpuolelta aina kasvillisuusrajaan asti. Pääasiallisena ravintona ovat marjat ja versot.

Keat ovat tukevia ja voimakkaita lintuja – koiras voi painaa jopa 1,2 kiloa ja olla 50 senttimetriä pitkä. Niiden hallitsevana värinä on vihreä. Vaikka ne sulautuvatkin hyvin ympäristöönsä, ne ovat silti huomiotaherättäviä lintuja. Niiden peloton luonne, tunnusomaiset kutsuhuudot, suuri koko ja helakanpunaiset siivenalussulat erottavat ne helposti muista linnuista.

Keat tapaavat leikkiä ilmassa käyttäen täysin hyväkseen vuoristoisen kotinsa vaihtuvia ilmavirtauksia. Ne ovat upea näky, kun ne kohoavat rotkojen ylle ja kilpailevat keskenään ajaen toisiaan takaa ja syöksyen toisiaan pakoon. Niitä pidetään maailman älykkäimpiin kuuluvina lintuina. Ehkäpä ne ovat juuri älykkyytensä ansiosta myös niin huumorintajuisia.

Ne rakastavat leikkimistä

Vallaton käytös on erottamaton osa niiden luonnetta. Pohjattoman uteliaina ne tutkivat kaiken alueellaan olevan, varsinkin kaiken uuden tai oudon. Tätä tutkimusta ne eivät tee pelkillä silmillä, vaan ne tutkivat esinettä hakkaamalla sitä vahvalla nokallaan, kunnes ne kyllästyvät esineeseen tai tuhoavat sen.

Eräällä vuoristosolassa sijaitsevalla rautatieasemalla kean nähtiin tutkivan kahta laiturille pantua maitokannua. Röyhkeä kea pyöräytti toisesta kannusta kannen pois ja taivutti päänsä sisään saadakseen maitoa. Lintu pelästytettiin tiehensä ja kannun kädensijojen väliin pantiin metallitanko pitämään kansi kiinni. Kea ei pelästynyt vaan palasi ja tutki ”turvalukkoa” pari minuuttia, liu’utti nokan kärjellään tangon kädensijojen läpi, avasi taas häpeilemättä kannen ja otti uuden hörpyn. Varsinaisia vintiöitä, mutta niin ihastuttavia!

Keat ja telttailijat

Näiden erikoisten lintujen koomiset temput kiinnittävät sellaisten telttailijoiden huomion, jotka ovat paikalla suojelemassa omaisuuttaan. Mutta jos jättää leirinsä vartioimatta, linnut voivat tehdä lähes uskomatonta tuhoa. Ne pystyvät voimakkaalla nokallaan repimään teltan riekaleiksi. Ja makuupussi voi hetkessä muuttua monen neliömetrin laajuiseksi alueeksi höyheniä.

Mikä tahansa pyöreä esine on täydellinen vieritettäväksi alas lähimmältä kukkulalta. Kaikki kiiltävä otetaan talteen aarteena. Kengännauhoilla on erityisen hauska leikkiä. Vielä yksi mieluinen leikki on se, että esineitä noukitaan ja pudotetaan korkealta alas, koska niiden putoamista on kaikesta päätellen hauska katsella.

Keat voittavat tahattomalla hauskuuttamiskyvyllään kaikkien niiden kiintymyksen, joilla on mahdollisuus tarkkailla niiden touhuja. Kun ajattelee kaikkia noita temppuja, niin ei ole ihme, että niitä on sanottu Uuden-Seelannin lentäviksi apinoiksi.

Keat ja hiihtäjät

Keat kokoontuvat mielellään paikkaan, missä niillä on yleisöä, kuten hiihtokeskuksiin. Nykyään tämä vuoriston klovni palvelee hiihtäjiä houkuttelevana ylimääräisenä vetonaulana. Keat näyttävät haluavan tulla mukaan hauskanpitoon. Ne  seuraavat hiihtäjien kintereillä pomppien ja tanssien. Mäenlaskua pidetään erityisen mukavana puuhana. Halutessaan jarruttaa ne kääntävät jalkansa kiilamaiseen asentoon samalla tavalla kuin hiihtäjät suksensa. Ikään kuin keat muistuttaisivat nenäkkäästi ihmisiä siitä, ettei lumi ole tarkoitettu vain heidän ilokseen.

Niiden rakkaus kepposiin ja hauskanpitoon ilmenee eri tavoin, harmillisesta kiusanteosta pienemmän tuhon aiheuttamiseen. Hiihtokeskusten pitäjät sanovat, että heidän täytyy testata kaikki välineensä keojen varalta. Tärkeät laitteet täytyy tavalla tai toisella suojata. Köydetkin on korvattava vaijerilla. Vielä täytyy keksiä ”kean kestävä” roskapönttö. Hiihtäjien pitää noudattaa tiettyjä yksinkertaisia varotoimia suojellakseen omaisuuttaan näiltä vekkuleilta. Jos esimerkiksi jättää kameransa ilman valvontaa, siitä tulee keojen uusi lelu.

Hiihtäjien täytyy suojata autonsa sopivalla verkolla. Tämä johtuu siitä, että keojen on ilmeisesti ihan pakko testata kaikkien moottoriajoneuvojen laatua ja kestävyyttä. Mikään ei ole niistä ihanampaa kuin repiä kumireunukset ja ikkunanpyyhkimien sulat sekä rikkoa muoviset takavalot. Jos ikkuna on jätetty auki, niin keojen hajottajajengi valloittaa auton. Ne istuvat auton päällä kirkuen iloisesti samalla kun ne rikkovat järjestelmällisesti kaiken, mitä ei ole suojattu. Niitä on hyvällä syyllä sanottu Uuden-Seelannin ainoaksi suojelluksi katujengiksi.

Rakennustyömailla

Vuoristojen rakennustyömaat ovat nekin yksi keojen lempipaikoista tehdä vahinkoa. Kun Uuden-Seelannin Milfordin-patikkareitille rakennettiin mökkikylää, paikallinen kea-yhdyskunta oli asiasta varsin kiinnostunut. Yksi linnuista alkoi varastaa nauloja. Samalla kun raivostunut rakentaja ajoi syyllistä pois, toinen kea varasti hänen savukkeensa. Hävyttömän kean silputessa savukkeita kaikki sen toverit kirkuivat riehakkaasti hyväksymyksen merkiksi. Kaikista höyhenpukuisista luontokappaleista kea saa palkinnon uteliaisuudesta ja röyhkeydestä. Heti kun keat huomaavat ihmisten astuvan lähelle niiden pesimäpiiriä, ne kerääntyvät parveksi ja seuraavat ihmisiä ihan kuin ne pelkäisivät omaisuutensa varastamista.

Keojen on aivan pakko kokeilla ja tutkia kaikkea ympärillään olevaa. Temput, jotka ovat satunnaisesta matkailijasta hauskoja, ovat sietämättömiä niiden mielestä, jotka elävät näiden lintujen kanssa päivästä toiseen. Keojen ja ihmisten välillä vallitsee viha-rakkaus-suhde. Kukaan ei voi kuitenkaan kieltää, että ne ovat terhakoita ja ystävällisiä lintuja. Näitä täysin rauhoitettuja lintuja kutsutaan vuoriston ykkösasukkaiksi.

Vuoriston klovni

Jos koskaan tapaat näitä leikkisiä ja älykkäitä lintuja, olet varmasti samaa mieltä siitä, että ne ovat todellisia klovneja. Ne nauttivat kaikkien vuoristoiselle asuma-alueelleen tulevien seurasta ja todistavat sen hauskuuttamalla heitä. Niiden elämänhalu ja leikkisyys synnyttää katsojassa puhdasta iloa.

Keojen vaistonvarainen, onnellinen ja usein hullunkurinen käytös muistuttaa siitä, että ne ovat osa Jehovan, onnellisen Jumalan, luomakuntaa (1. Timoteukselle 1:11).

[Kuva s. 19]

Kea sateenvarjon kimpussa

[Kuva s. 20]

Auto keojen kynsissä

[Kuvien lähdemerkintä s. 18]

Courtesy of Willowbank Wildlife Reserve, Christchurch, New Zealand