Parfyymi aikojen saatossa

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA MEKSIKOSTA

Parfyymeilla on pitkä historia. Hajusteiden valmistuksen ajatellaan alkaneen siitä, kun hartsia ja pihkaa poltettiin suitsukkeina uskonnollisissa seremonioissa. Sana ”parfyymi” eli hajuste tulee latinan kielen ilmauksesta per fumum, joka tarkoittaa ’savun läpi’. Hajusteita tiedetään käytetyn muinoin Egyptissä. Kun farao Tutankhamonin hauta avattiin, sieltä löydettiin yli 3 000 ruukkua hajusteita, joissa vielä runsaan kolmen vuosituhannen jälkeen oli jäljellä jonkin verran tuoksua.

1500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Israelin pappien käyttämän pyhän voiteluöljyn valmistusohjeeseen, jonka Jumala oli antanut, sisältyi ”parhaita hajusteita” (2. Mooseksen kirja 30:23–33). Heprealaiset käyttivät hyvänhajuisia voiteita sekä kauneudenhoitoon että lääketieteellisiin tarkoituksiin. Niillä käsiteltiin myös kuolleiden ruumiit hautausta varten, jolloin ne epäilemättä palvelivat desinfioivina ja hajua poistavina aineina. Esimerkiksi naiset ottivat mukaansa haudalle tuoksuyrttejä ja hyvänhajuisia öljyjä Jeesuksen ruumista varten (Luukas 23:56; 24:1). Jalkojen voitelemista hyvänhajuisella öljyllä pidettiin israelilaisessa kodissa vieraanvaraisena eleenä (Luukas 7:37–46).

Kerrotaan, että ensimmäisellä vuosisadalla Roomassa käytettiin vuosittain noin 2800 tonnia suitsutuspihkaa ja 550 tonnia mirhaa. Tällaisia aromaattisia aineita tuotiin lahjoina Jeesus-lapselle (Matteus 2:1, 11). Vuonna 54 Rooman keisarin Neron sanotaan hankkineen 130 000:ta euroa vastaavalla summalla hajusteita juhlaansa varten. Hänen ruokailuhuoneisiinsa oli kätketty putkia, joista vieraiden ylle vihmottiin hyvänhajuista vettä. Kiinalaiset käyttivät hajusteita 600-luvulta lähtien; heillä oli muun muassa hajustepusseja. Keskiajalla parfyymeja käytettiin islamilaisessa kulttuurissa, joka suosi erityisesti ruusun tuoksuja.

Parfyymiteollisuus saavutti sellaisen kukoistuksen 1600-luvun Ranskassa, että Ludvig XV:n hovia kutsuttiin ”parfyymihoviksi”. Tuoksuja levitettiin paitsi iholle myös vaatteille, hansikkaille, viuhkoille ja huonekaluille.

Kölninvettä, joka keksittiin 1700-luvulla, pantiin kylpyveteen, sekoitettiin viiniin ja nautittiin sokeripalaan imeytettynä suun puhdistamiseksi. Lisäksi sitä käytettiin lääkinnällisenä aineena peräruiskeissa ja hauteissa. 1800-luvulla kehitettiin synteettiset hajuaineet. Näin aloitettiin ensimmäisten sellaisten hajusteiden markkinointi, joita ei voitu käyttää lääkkeinä. Nykyään hajuvesiteollisuus on liiketoimintaa, jossa pyörii miljoonia. *

[Alaviite]

[Kuva s. 31]

Egypti, parfyymiruukku Tutankhamonin haudasta 1300-luvulta eaa.

[Lähdemerkintä]

Werner Forman/Egyptian Museum, Cairo, Egypt/Art Resource, NY

[Kuva s. 31]

Kreikka, 400-luvulta eaa.

[Lähdemerkintä]

Musée du Louvre, Paris

[Kuva s. 31]

Ranska, 1700-luvulta

[Lähdemerkintä]

Avec lʹaimable autorisation du Musée de la Parfumerie Fragonard, Paris

[Kuva s. 31]

Nykyaikainen parfyymipullo