Purukumi – ikivanhaa perua
Purukumi – ikivanhaa perua
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA MEKSIKOSTA
VARHAISISTA AJOISTA saakka ihmiset ovat pitäneet eräänlaisesta purukumista. Muinaiset kreikkalaiset pureskelivat pistaaseihin kuuluvan Pistacia lentiscus -puun hartsia. Atsteekit jauhoivat sapotillapuusta saatavaa tzictliä eli chicleä. Intiaanit opettivat Uuden-Englannin uudisasukkaita pureskelemaan kuusen hartsia. Juuri kuusen hartsista tehdyistä möykyistä tulikin 1800-luvun alkupuolella ensimmäisiä Yhdysvalloissa kaupallisesti markkinoituja purukumeja. Myöhemmin nousi suosioon makeutetun parafiinin pureskelu.
Nykyaikaisen purukumin sanotaan tulleen käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Kun Meksikon entinen presidentti Lopez de Santa Ana oli maanpaossa Yhdysvalloissa, hänen huomattiin pureskelevan chicleä, jota hän oli tuonut mukanaan Meksikosta. Muuan amerikkalainen keksijä tajusi, mitkä mahdollisuudet siinä piili, jos se makeutettaisiin ja maustettaisiin, ja hän alkoi tuoda chicleä Yhdysvaltoihin purukumin valmistusta varten.
Chicle on purukumipuuksi kutsutun ainavihannan sapotillapuun maitiaisnestettä. Tämä puu on peräisin Gran Petén -nimisestä sademetsästä, joka on levittäytyneenä Pohjois-Guatemalan, Belizen ja Meksikossa sijaitsevan Jukatanin niemimaan alueelle. Siellä voi paikoin olla yhdellä hehtaarilla yli 175 sapotillapuuta. Sadekauden aikana chiclen kerääjät, niin sanotut chiclerot, tekevät puiden runkoon siksakkiviiltoja, mikä saa maitiaisnesteen norumaan puun juurella olevaan astiaan. Sitten neste kerätään, keitetään halutun paksuiseksi ja muovataan paloiksi myyntiä varten. Vaikka chicleä käytetään edelleen jossain määrin purukumiteollisuudessa – varsinkin luonnolliseksi mainostetussa purukumissa – se korvattiin 1940-luvulla Yhdysvalloissa suurelta osin synteettisillä tuotteilla.
Miksi purukumi on suuressa suosiossa? Monet pureskelevat sitä raikastaakseen hengitystään ja puhdistaakseen hampaitaan silloin, kun niiden harjaaminen ei ole mahdollista aterioiden ja välipalojen jälkeen. * Joitakuita purukumin pureskelu rentouttaa ja auttaa keskittymään. Koska purukumin on huomattu vähentävän jännitystä ja parantavan tarkkaavaisuutta, Yhdysvaltain armeija antoi joukoilleen purukumia ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana, ja se kuuluu vieläkin amerikkalaissotilaan muona-annokseen. Joidenkin autoilijoiden mielestä purukumin pureskelu pitää paremmin valveilla kuin kahvin juominen. Siitä voi olla apua, kun ihminen yrittää lopettaa tupakoinnin. Se on myös yleinen tapa tyydyttää välipalan nälkää; yhdessä levyssä on keskimäärin alle kymmenen kaloria.
Monista purukumin pureskelu on kuitenkin vastenmielistä. Ja on tilanteita, joissa sitä pidetään hyvien tapojen vastaisena. Jos siis olet omaksunut ikivanhaa perua olevan tavan pureskella purukumia, haluat varmaankin olla arvostelukykyinen. *
[Alaviitteet]
^ kpl 6 Purukumin pureskelu lisää syljeneritystä, mikä neutraloi hampaiden plakissa olevia happoja, mikä taas edistää suun terveyttä. Hammaslääkärit suosittelevat, että tähän tarkoitukseen käytettäisiin sokeritonta, esimerkiksi ksylitolilla makeutettua, purukumia, mikä on lisäsuoja hammasmätää vastaan.
^ kpl 7 Varoituksen sana: Purukumia ei saa niellä, koska se voi tukkia suolen tai ruokatorven. Lisäksi ylenmääräinen purukumin pureskelu saa aikaan sen, että hampaiden amalgaamipaikoista irtoaa tavallista enemmän elohopeaa sisältävää amalgaamia.
[Kuva s. 31]
Chiclen kerääjät tekevät siksakkiviiltoja sapotillapuun runkoon
[Lähdemerkintä]
Copyright Fulvio Eccardi/vsual.com