Tasapainoinen näkemys työstä

TYÖLLEEN omistautunut upseeri työskenteli läpi lounastauon saadakseen valmiiksi kiireellisen työn, jonka muuan korkea-arvoinen, häntä ylempi upseeri oli antanut hänelle. Palatessaan lounaalta hänen työtoverinsa havaitsivat, että hän oli lyyhistynyt työpöydälleen – kuolleena.

Alle kaksi tuntia myöhemmin hänen upseeritoverinsa olivat tyrmistyneitä, kun heidän esimiehensä soitti ja sanoi: ”Sääli, että –lle kävi näin, mutta tarvitsen jonkun hänen tilalleen huomisaamuksi!” Se sai sivustakatsojat pohtimaan, oliko upseerilla arvoa esimiehensä silmissä vain sen työn vuoksi, jota hän teki.

Tämä tosielämästä otettu kokemus tähdentää erästä tosiasiaa: ihmisen arvo mitataan usein yksinomaan sen perusteella, mitä hyötyä hänestä on työnantajalleen. Tämä voi saada ihmisen pohtimaan: ”Elänkö tehdäkseni työtä vai teenkö työtä elääkseni? Mitä puolia elämästäni uhraan työni vuoksi?”

Valitse viisaasti

Joidenkuiden mielestä kaksi elämän tärkeintä ratkaisua ovat aviopuolison ja työpaikan valinta, ja usein nämä ratkaisut tehdään hetken mielijohteesta. Aiemmin sekä työpaikkaa että avioliittoa pidettiin elinikäisinä. Siksi kumpikin ratkaisu tehtiin huolellisesti. Usein pyydettiin neuvoa iäkkäämmiltä ystäviltä tai omilta vanhemmilta.

Nykyään monet näyttävät valitsevan aviopuolisonsa lähes yksinomaan ulkonäön perusteella, ja he ajattelevat, että jos kaikki ei mene odotetulla tavalla, ainahan voi etsiä uuden puolison. Samoin monet valitsevat työpaikan pohjimmiltaan ulkonaisen hohdokkuuden perusteella ottamatta huomioon  mahdollisia kielteisiä puolia. Tai he ainakin karkottavat ne nopeasti pois mielestään ajattelemalla: ”Kyllä minä niistä selviän.”

Valitettavasti köyhien maiden naiset vastaavat monesti houkutteleviin työpaikkailmoituksiin, jotka lupaavat loisteliasta elämää jossain muualla. Mutta kun he saapuvat perille, heidät usein lähetetään bordelleihin, joissa heidän elämänsä prostituoituina on viheliäämpää kuin se oli ollut aiemmin. Tämä nykyaikaisen orjuuden kauhistuttava muoto on ”vitsaus, joka ei tahdo hellittää”, sanotaan eräässä World Press Review -lehden kirjoituksessa.

Voisiko käydä myös niin, että ihminen houkutellaan lailliseen työhön ja hän silti päätyy tilanteeseen, jossa hän tuntee joutuneensa orjaksi? Kyllä näin on käynyt! Esimerkiksi jotkut yhtiöt tarjoavat työntekijöilleen loisteliaita etuja. Näihin saattavat sisältyä mahdollisuus ruokailla perheen ja ystävien kanssa yhtiön tiloissa, ilmaiset taksimatkat ja vaatteiden kuivapesu, työpaikan hammaslääkäri, kuntosalien ilmainen käyttö sekä mahdollisuus ruokailla kalliissa ravintoloissa yhtiön laskuun.

”Muuan yhtiö on jopa kustantanut ’treffipalvelun’ ylirasittuneelle henkilökunnalleen”, kertoo toimittaja Richard Reeves. On kuitenkin syytä olla varovainen. Hän selittää: ”Kun nämä yhtiöt esittelevät elämääsi helpottavia järjestelyjä, niillä on vain yksi ehto. Sinun on luovutettava elämäsi niiden haltuun. Sinun on tehtävä 18-tuntisia päiviä arkisin ja viikonloppuisin, syötävä, harrastettava liikuntaa, pelattava ja jopa nukuttava työpaikalla, jos yhtiön etu sitä vaatii.”

Parempi vaihtoehto

Ikivanha sananlasku sanoo: ”Elävä koira on paremmassa asemassa kuin kuollut leijona.” (Saarnaaja 9:4.) Tämä sananlasku panee miettimään, kannattaako uhrata elämänsä ja terveytensä työn hyväksi. Vastaukseksi jotkut ovat arvioineet uudelleen tilannettaan ja löytäneet keinon hankkia riittävän toimeentulon itselleen – ja perheelleen, jos heillä on sellainen – ja elää onnellista, tarkoituksellista elämää.

Tämä kylläkin edellyttää usein vaatimattomuutta ja sen ratkaisemista, mitkä ovat todellisia  tarpeita ja mitkä vain epäolennaisia haluja. Ne jotka tavoittelevat huomattavaa asemaa ja mainetta, voivat hylätä vaatimattomat vaihtoehdot ja jopa pitää niihin tyytyviä typerinä. Mutta mikä on elämässä todella tärkeää? Oletko viime aikoina pysähtynyt miettimään sitä?

Viisas kuningas Salomo, joka kirjoitti edellä lainatun sananlaskun, oli saavuttanut aineellisessa mielessä paljon enemmän kuin ehkä kukaan muu. Mutta kun hän tiivisti muutamiin sanoihin sen, mikä oli todella tärkeää, hän kirjoitti Jumalan hengen vaikutuksesta: ”Johtopäätös asiasta, kun kaikki on kuultu, on: Pelkää tosi Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä on näet ihmisen koko velvollisuus.” (Saarnaaja 12:13.)

Samalla Salomo kuitenkin arvosti työntekoa: ”Ihmiselle ei ole mitään parempaa kuin että hän syö ja juo ja antaa sielunsa nähdä hyvää kovan työnsä vuoksi.” (Saarnaaja 2:24.) Myös Jeesus Kristus, Suurempi Salomo, arvostaa työntekoa, ja niin arvostaa hänen taivaallinen Isänsäkin. ”Isäni on tehnyt jatkuvasti työtä tähän asti, ja minä teen jatkuvasti työtä.” (Johannes 5:17; Matteus 12:42.)

Toisaalta ihmiselämä on lyhyt (Psalmit 90:10). Kristus kuitenkin tiesi, että sen Valtakunnan alaisuudessa, jota hän opetti seuraajansa rukoilemaan, maan päällä tullaan nauttimaan ikuisesta elämästä. Siksi hän kehotti kuuluisassa vuorisaarnassaan: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” (Matteus 6:9, 10, 33.)

Raamattu lupaa elämästä tuon Valtakunnan alaisuudessa: ”He totisesti rakentavat taloja ja asuvat niissä ja istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmän. He eivät rakenna toisen asuttavaksi, – – minun valittuni käyttävät täysin hyväkseen omien kättensä työn.” (Jesaja 65:21, 22.)

Miten suurenmoinen odote: ihminen voi nauttia loputtomasta elämästä, johon sisältyy tarkoituksellista, palkitsevaa työtä! Tilanteemme vakava arviointi voi paljastaa, että meidän on punnittava uudelleen joitakin nykyiseen työhömme liittyviä näkökohtia välttääksemme vaarat, jotka voisivat heikentää mahdollisuuksiamme nauttia ”todellisesta elämästä”, tulevasta elämästä Jumalan valtakunnan alaisuudessa (1. Timoteukselle 6:19). Ilmaiskoon työntekomme tai muu toimintamme, että kunnioitamme Häntä, joka on antanut meille elämän (Kolossalaisille 3:23).

[Kuvat s. 8, 9]

Jumalan valtakunnan alaisuudessa ihmisten tekemä työ on turvallista ja palkitsevaa