Miksi opettajaksi?

”Useimmat opettajat ovat valinneet ammattinsa siksi, että siinä autetaan ihmisiä. – – [Opetustyössä] sitoudutaan vaikuttamaan lasten elämään.” (Teachers, Schools, and Society)

NIIN helpolta kuin jotkut opettajat saavatkin opettamisen näyttämään, työ voi olla loputtomalta tuntuvaa aitajuoksua, jossa aitoina ovat ylisuuret luokat, kohtuuton määrä paperityötä, uuvuttava byrokratia, välinpitämättömät oppilaat ja riittämätön palkka. Madridilainen opettaja Pedro esitti asian näin: ”Opettajan osa ei ole lainkaan helppo. Työ vaatii paljon uhrautuvuutta. Kaikista vaikeuksista huolimatta opetustyö on minusta kuitenkin palkitsevampaa kuin työ liike-elämässä.”

Opettaminen voi olla erittäin vaativaa suurkaupunkien kouluissa useimmissa maissa. Huumeet, rikokset, löyhä moraali ja joskus vanhempien piittaamattomuus vaikuttavat merkittävästi koulujen ilmapiiriin ja kuriin. Kapinalliset asenteet ovat yleisiä. Miksi sitten niin monet kyvykkäät ihmiset haluavat opettajiksi?

Leemarys ja Diana opettavat New Yorkissa 5–10-vuotiaita lapsia. Molemmat ovat kaksikielisiä (englanti ja espanja), ja he toimivat pääasiassa espanjankielisten lasten kanssa. Kysyimme...

Mikä motivoi opettajaa?

Leemarys vastasi: ”Mikä minua motivoi? Rakkauteni lapsiin. Tiedän olevani joillekin lapsille ainoa ihminen, joka tukee heidän ponnisteluaan.”

Diana sanoi: ”Annoin tukiopetusta 8-vuotiaalle veljenpojalleni, jonka koulunkäynti takkuili, varsinkin lukeminen. Oli mahtavaa nähdä, miten hän ja muut oppivat! Päätin ryhtyä opettajaksi ja sanoin itseni irti pankista.”

Herätkää!-lehti esitti saman kysymyksen muidenkin maiden opettajille ja sai seuraavanlaisia vastauksia.

44-vuotias italialainen Giuliano selitti: ”Valitsin tämän ammatin, koska se kiehtoi minua kouluvuosina [oikealla]. Minusta se oli luovaa työtä ja tarjosi paljon virikkeitä. Tämä innostukseni auttoi minua niiden vaikeuksien yli, joita kohtasin urani alkuvaiheessa.”

Uudessa Etelä-Walesissa  Australiassa asuva Nick sanoi: ”En saanut työtä omalta alaltani kemian tutkimuksen piiristä, mutta opetusalalla mahdollisuuksia oli paljon. Sittemmin huomasin pitäväni opettamisesta, ja oppilaatkin näyttävät pitävän opetuksestani.”

Vanhempien esimerkki on usein vaikuttanut ammatinvalintaan huomattavasti. Kenialainen William vastasi kysymykseemme: ”Haluuni tulla opettajaksi vaikutti pitkälti isäni, joka oli opettajana vuonna 1952. Minut on pitänyt tässä työssä muun muassa se, että tiedän muovaavani nuorten mieltä.”

Rosemary, joka hänkin on Keniasta, kertoi: ”Minulla oli aina halu auttaa huonompiosaisia, joten valittavana oli sairaanhoitajan tai opettajan työ. Mahdollisuus opettaa tarjoutui ensin. Äitiys on vielä lisännyt rakkauttani tätä ammattia kohtaan.”

Dürenissä Saksassa asuvalla Bertholdilla oli erilainen vaikutin: ”Vaimoni vakuutti minulle, että minusta tulisi hyvä opettaja.” Arvio osoittautuikin oikeaksi. Berthold jatkaa: ”Saan paljon iloa nykyisestä työstäni. Ellei opettaja ole varma koulutuksen arvosta ja lisäksi kiinnostunut nuorista, hänestä ei voi tulla hyvää, menestyvää, motivoitunutta ja tyytyväistä opettajaa.”

Nakatsusta Japanista oleva Masahiro sanoi: ”Halusin opettajaksi, koska minulla oli suurenmoinen opettaja keskikoulun ensimmäisellä luokalla. Hänen opetuksessaan oli todellista antaumusta. Ja olen pysynyt ammatissani pääasiassa siksi, että rakastan lapsia.”

54-vuotiaalla japanilaisella Yoshiyalla oli hyväpalkkainen työ tehtaassa, mutta hän tunsi elävänsä liikaa sen ja työmatkan ehdoilla. ”Eräänä päivänä kysyin itseltäni, miten pitkään oikein aion jatkaa tällaista elämää. Päätin etsiä sellaisen työn, joka liittyisi enemmän ihmisiin kuin asioihin. Opettaminen on ainutlaatuista työtä nuorten parissa. Se on humaania.”

Myös pietarilainen Valentina arvostaa tätä puolta opetustyössä. Hän sanoi: ”Opettaminen on unelma-ammattini. Olen opettanut ala-asteella 37 vuotta. Minusta on ihanaa työskennellä lasten ja varsinkin pienimpien parissa. Rakastan työtäni, enkä siksi ole jäänyt vielä eläkkeelle.”

Opettaja William Ayers on kirjoittanut: ”Opetustyö vetää puoleensa ihmisiä, jotka rakastavat lapsia ja nuoria tai jotka viihtyvät heidän seurassaan, haluavat seurata heidän kehitystään ja kasvuaan kykenevämmiksi, pätevämmiksi  ja voimakkaammiksi. – – ihmiset opettavat – – antaakseen toisille jotain itsestään. Minä opetan siinä toivossa, että maailmasta tulisi parempi paikka elää.”

Vaikeuksista ja takaiskuista huolimatta opettajan ammatti vetää puoleensa tuhansia innostuneita naisia ja miehiä. Mitkä ovat heidän suurimpia haasteitaan? Tätä kysymystä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

[Tekstiruutu s. 6]

Ehdotuksia opettajan viestintään vanhempien kanssa

✔ Opettele tuntemaan vanhemmat. Se ei ole ajanhukkaa vaan sijoitus, joka hyödyttää molempia osapuolia. Se on tilaisuutesi luoda hyvät välit niiden kanssa, jotka voivat olla parhaita yhteistyökumppaneitasi.

✔ Puhu vanhempien tasolla – älä alentuvasti tai hallitsevasti. Vältä opettajien ammattikieltä.

✔ Korosta myönteisiä asioita, kun puhut lapsista. Kiitos saa aikaan enemmän kuin moite. Selitä, mitä vanhemmat voivat tehdä lapsensa koulumenestyksen hyväksi.

✔ Anna vanhempien puhua ja kuuntele silloin tarkkaan.

✔ Opettele ymmärtämään lapsen kotioloja. Käy perheen luona, jos mahdollista.

✔ Sovi seuraavan tapaamisen aika. Jatkuvuus on tärkeää. Se osoittaa, että kiinnostuksesi on aitoa. (Perustuu kirjaan Teaching in America.)

[Kuva s. 6]

”Isäni – – oli opettajana.” (WILLIAM, KENIA)

[Kuva s. 7]

”Minusta on ihanaa työskennellä lasten – – parissa.” (VALENTINA, VENÄJÄ)

[Kuvat s. 7]

”Opettaminen on ainutlaatuista työtä nuorten parissa.” (YOSHIYA, JAPANI)