Opetustyö – iloa ja tyydytystä

”Mikä pitää minut työssäni? Vaikka opettaminen voi olla vaikeaa ja uuvuttavaa, lasten suuri innostus oppimisesta ja edistyminen motivoivat minua jatkamaan.” (Newyorkilainen opettaja Leemarys)

KAIKISTA haasteista, takaiskuista ja pettymyksistä huolimatta miljoonat opettajat eri puolilla maailmaa pysyvät valitsemassaan ammatissa. Entä mikä saa tuhannet opiskelijat lukemaan opettajiksi, vaikka he tietävät, etteivät kenties saa ansaitsemaansa tunnustusta? Mikä saa heidät jatkamaan?

Venäläinen opettaja Inna selitti: ”On suurenmoista nähdä entisiä oppilaitaan aikuisina ja kuulla heidän sanovan, että se mitä he oppivat minulta opettajana, oli arvokasta. On hyvin rohkaisevaa kuulla, että heillä on lämpimät muistot kanssani viettämistään vuosista.”

Opettajana toimiva Giuliano, jota lainattiin edellisissä kirjoituksissa, sanoi: ”Suurimpia ilonaiheita on tajuta, että on onnistunut sytyttämään oppilaiden kiinnostuksen jotain aihetta kohtaan. Kun esimerkiksi kerran olin selittänyt erään historiaan liittyvän asian, jotkut oppilaat sanoivat: ’Älä lopeta. Kerro lisää!’ Tällaiset spontaanit mielenilmaukset voivat piristää koulupäivän harmaata aamua, kun tajuaa, että on onnistunut herättämään nuorissa heille uusia tuntemuksia. On mahtavaa nähdä heidän silmiensä kirkastuvan, kun he ovat ymmärtäneet asian.”

Italialainen opettaja Elena sanoi: ”Iloa tuovat luultavasti useammin pienet, jokapäiväiset asiat, oppilaiden pienet onnistumiset, kuin maata järisyttävät tulokset, joita on harvassa.”

Kolmissakymmenissä oleva australialainen Connie sanoi: ”On hyvin palkitsevaa, kun oppilas, jonka kanssa on ollut samalla aaltopituudella koulutyössä, ottaa jostain aikaa ja kirjoittaa kiitoskirjeen.”

Mendozassa Argentiinassa opettavalla Oscarilla oli samanlainen ajatus: ”Työni tuntuu kaiken vaivannäön arvoiselta, kun oppilaani tapaavat minut kadulla tai muualla ja kiittävät siitä, mitä opetin heille.” Madridilainen Angel sanoi: ”Minulle, joka olen omistanut osan elämästäni tälle hienolle mutta vaikealle työlle, tuottaa suurinta tyydytystä aivan varmasti se, että näen oppilaistani kasvavan kunnon miehiä ja naisia ja tiedän, että minulla on ollut siinä osani.”

Johdannossa lainattu Leemarys sanoi: ”Olen todella sitä mieltä, että opettajat ovat oma ihmislajinsa. Olemme myös vähän hulluja, kun otamme kantaaksemme näin valtavan  vastuun. Mutta jos saa lapsen oppimaan jotain – oli heitä sitten kymmenen tai vain yksi – niin on hoitanut tehtävänsä, eikä mikään tunnu yhtä hyvältä. Työtä tekee ilomielin.”

Oletko kiittänyt opettajiasi?

Oletko sinä oppilaana tai vanhempana koskaan kiittänyt opettajaa hänen ajastaan, vaivannäöstään ja kiinnostuksestaan? Tai jopa lähettänyt kiitoskortin tai -kirjeen? Nairobilainen Arthur mainitsi huomionarvoisen näkökohdan: ”Opettajatkin kukoistavat saatuaan kiitosta. Valtion, vanhempien ja oppilaiden tulisi pitää heitä ja heidän palveluksiaan suuressa arvossa.”

Opettaja LouAnne Johnson kirjoittaa kirjassaan: ”Jokaista kielteistä kirjettä kohtaan, jossa kerrotaan jostakin opettajasta, saan sata myönteistä kirjettä, mikä vahvistaa sitä käsitystäni, että hyviä opettajia on paljon enemmän kuin huonoja.” On kiinnostavaa, että monet jopa palkkaavat etsivän ”etsimään entistä opettajaa. Ihmiset haluavat löytää opettajansa ja kiittää heitä.”

Opettajat rakentavat olennaisen tärkeän perustuksen oppilaan koulutukselle. Parhaatkin professorit kaikkein arvostetuimmissa yliopistoissa ovat kiitollisuudenvelassa opettajille, jotka käyttivät aikaa ja voimia herättääkseen heissä halun oppia ja ymmärtää. Nairobilainen Arthur sanoo: ”Kaikki julkisen ja yksityisen sektorin huippupäättäjät ovat saaneet opetusta jossain elämänsä vaiheessa.”

Miten kiitollisia meidän tulisikaan olla niille naisille ja miehille, jotka herättivät uteliaisuutemme, innostivat meitä ja osoittivat, miten tiedon ja ymmärryksen janon voi tyydyttää!

Miten paljon kiitollisempia meidän tulisikaan olla Suurelle Opettajalle, Jehova Jumalalle, jonka henki ohjasi kirjoittamaan Sananlaskujen 2:1–6:ssa olevat sanat: ”Poikani, jos otat vastaan sanani ja talletat itsellesi minun käskyni, niin että tarkkaat korvallasi viisautta, jotta taivuttaisit sydämesi tarkkanäköisyyteen, jos lisäksi kutsut ymmärrystä ja korotat äänesi saadaksesi tarkkanäköisyyttä, jos etsit sitä jatkuvasti kuin hopeaa ja haet sitä herkeämättä kuin kätkettyjä aarteita, silloin tulet ymmärtämään Jehovan pelon ja löydät Jumalan tuntemuksen. Sillä Jehova itse antaa viisautta, hänen suustaan tulee tieto ja tarkkanäköisyys.”

Huomaa ehdollisuutta ilmaiseva sana ”jos”, joka esiintyy tässä syvällisessä raamatunkohdassa kolme kertaa. Jos olemme halukkaita vastaamaan haasteeseen, voimme löytää itse ”Jumalan tuntemuksen”! Se on varmasti kaikkein parasta koulutusta.

[Tekstiruutu s. 13]

Tyytyväinen äiti

Eräs newyorkilainen opettaja sai seuraavan kirjeen:

”Haluan kiittää Teitä sydämeni pohjasta siitä, mitä olette tehneet lasteni hyväksi. Teidän huomaavaisuutenne, ystävällisyytenne ja taitojenne ansiosta he ovat yltäneet saavutuksiin, jotka eivät varmastikaan olisi olleet heille mahdollisia ilman Teitä. Teidän ansiostanne voin olla hyvin ylpeä lapsistani, enkä koskaan unohda sitä. Ystävällisin terveisin, S. B.”

Tunnetko jonkun opettajan, jota sinä voisit rohkaista?

[Kuva s. 12]

”On mahtavaa nähdä heidän [oppilaiden] silmiensä kirkastuvan, kun he ovat ymmärtäneet asian.” (GIULIANO, ITALIA)

[Kuvat s. 13]

”On hyvin palkitsevaa, kun oppilas – – ottaa jostain aikaa ja kirjoittaa kiitoskirjeen.” (CONNIE, AUSTRALIA)