Kauhun hetkiä, toivon pilkahduksia

”KAIKKIALLA YMPÄRILLÄNI RAKENNUKSET TÄRISIVÄT JA LIEKIT HULMUSIVAT. JUOSTESSANI NÄIN JOKA PUOLELLA IHMISIÄ, JOTKA ITKIVÄT, RUKOILIVAT JA HUUSIVAT APUA. AJATTELIN, ETTÄ MAAILMAN LOPPU OLI TULLUT.” (G. R., MAANJÄRISTYKSESTÄ SELVIYTYNYT)

MILJOONAT maanjäristykset tärisyttävät vuosittain maapallon rauhatonta kuorta. Useimpia niistä ei tietenkään voi tuntea. * Silti joka vuosi sattuu keskimäärin lähes 140 niin merkittävää maanjäristystä, että ne luokitellaan ”melko suuriksi”, ”suuriksi” tai ”erittäin suuriksi”. Tällaiset maanjäristykset ovat surmanneet historian aikana miljoonia ihmisiä ja aiheuttaneet mittaamattoman suuria omaisuusvahinkoja.

Maanjäristykset aiheuttavat myös suurta henkistä tuskaa eloon jääneille. Esimerkiksi kun kaksi maanjäristystä oli ravisuttanut El Salvadoria vuoden 2001 alkupuolella, maan terveysministeriön alaisen neuvoa antavan mielenterveyskomitean johtaja sanoi: ”Ihmiset ovat alkaneet kärsiä psyykkisistä ongelmista, joille ovat tunnusomaisia suru, epätoivo ja viha.” Elsalvadorilaiset terveydenhuoltoalan työntekijät kertoivatkin, että masennuksesta ja ahdistuneisuudesta kärsivien ihmisten määrä kasvoi 73 prosenttia. Tutkimukset osoittivat, että avustusleireillä tarve mielenterveyden hoidosta oli toiseksi suurin heti vedentarpeen jälkeen.

Maanjäristyksiin ei kuitenkaan liity ainoastaan kuolemaa, tuhoa ja toivottomuutta. Monesti nämä onnettomuudet ovat tuoneet ihmisistä esiin poikkeuksellista hyväntahtoisuutta ja epäitsekkyyttä. Jotkut ovat väsymättä korjanneet vaurioituneita rakennelmia ja palauttaneet ennalleen ihmisten pirstoutunutta elämää. Tällaiset teot ovat antaneet syytä toivoon kauhistuttavimmissakin olosuhteissa, kuten tulemme näkemään.

[Alaviite]

 [Kuvat s. 2, 3]

Sivut 2 ja 3: Ateenassa Kreikassa suunniltaan oleva nuori nainen tajuaa, että hänen äitinsä on jäänyt loukkuun luhistuneeseen rakennukseen. Samaan aikaan eräs isä on riemuissaan siitä, että hänen viisivuotias tyttärensä on pelastettu

[Lähdemerkintä]

AP Photos/Dimitri Messinis