Nuoret kysyvät:

Miten uskallan saarnata koulutovereilleni?

”Olin kenttäpalveluksessa, kun yhtäkkiä törmäsin erääseen tuttuun. Lamaannuin totaalisesti! Palvelustoverini piti tulla apuun ja jatkaa puhumista puolestani.” (Alberto)

”Tiesin, että sillä kadulla asui luokkatoverini, joten pyysin veljeäni puhumaan kaikilla ovilla. Jonkin ajan kuluttua hän vähän väsyi ja pyysi minua esittämään seuraavalla ovella. Koputin oveen ja – voi ei – siinä hän oli! Olin kauhuissani!” (James)

MONIEN nuorten mielestä uskonto ei ole kiinnostava keskustelunaihe. Mutta tosi kristittyjen parissa nuoret arvostavat Jumalalta saamaansa etua kertoa uskostaan toisille, ja siksi tuhannet nuoret Jehovan todistajat saarnaavat talosta taloon. Jotkut heistä pelkäävät kuitenkin tapaavansa koulutovereitaan. ”Jännitän vieläkin tavatessani ihmisiä, joiden kanssa kävin samaan aikaan koulua”, sanoo Jennifer, vaikka hän lopetti koulun jo joitakin vuosia sitten.

Jos sinä olet nuori kristitty, sinulla saattaa olla joskus samanlaisia tuntemuksia. Kaikkihan me pelkäämme torjutuksi tulemista, joten on täysin normaalia tuntea pientä jännitystä, kun ajattelee uskonnosta puhumista koulutoverin kanssa. * Ei ole kuitenkaan mitään syytä lamaantua pelosta. Muistatko miehen, jota Raamatussa sanotaan ”Arimatiasta olevaksi Joosefiksi”? Hän uskoi siihen,  mitä hän oppi Jeesukselta. Raamattu kertoo hänen olleen ”Jeesuksen opetuslapsi” – mutta ”juutalaisten pelosta salaa” (Johannes 19:38). Mitä sinä ajattelisit ystävästä, joka haluaisi pitää ystävyytenne salassa? (Luukas 12:8, 9.) Ei siis ole yllättävää, että Jumala odottaa kaikkien kristittyjen antavan ”julkisen julistuksen” uskostaan (Roomalaisille 10:10). Se merkitsee muun muassa sitä, että puhut nuorille koulussa.

Arimatialainen Joosef voitti pelkonsa, ainakin siinä määrin, että hän pyysi lupaa haudata Jeesuksen ruumiin. Miten sinä voit voittaa omat pelkosi?

Kehitä saarnaamisintoa

Apostoli Paavali ei todellakaan arkaillut kertoa uskostaan toisille. Roomalaiskirjeen 1:15:ssä hän sanoi julistavansa Raamatun sanomaa alttiisti. Mistä hän ammensi intonsa? Hän kertoo jakeessa 16: ”Minä en häpeä hyvää uutista; sehän on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo.” Miten on sinun laitasi? Oletko todella varmistunut totuudesta? (Roomalaisille 12:2.) Oletko henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että Raamatun sanoma on ”Jumalan voima pelastukseksi”?

Pelkkä kristillisissä kokouksissa käyminen vanhempien kanssa ei riitä. ”On helppo vain käydä kokouksissa”, sanoo nuori Deborah, ”koska vanhemmat käskevät tekemään niin. Mutta kun minulle esitettiin kysymyksiä Raamatusta, en osannutkaan vastata niihin.” Myös nuori Mi Young myöntää: ”Meidän on todistettava itsellemme, että tämä on totuus.”

Mikä voi motivoida sinua kertomaan Raamatusta muille? Tutki sitä itse. Nuori Sean sanoo: ”Kun alkaa tutkia Raamattua henkilökohtaisesti, tuntee totuuden omakseen. Sitä tutkii itseään varten.” Kaikki eivät tietenkään ole tutkijatyyppejä. ”En pidä lukemisesta”, tunnustaa Shevon. ”Siksi minun oli aluksi vaikea lukea Vartiotornia ja Herätkää!-lehteä tai päivittäin Raamattua. Mutta myöhemmin aloin tehdä niin.”

Mitä hyötyä tällaisesta ahkerasta tutkimisesta on? Apostoli Paavali sanoo: ”Usko – – seuraa siitä, mikä on kuultu.” (Roomalaisille 10:17.) Sitä mukaa kuin uskosi ja vakaumuksesi vahvistuvat, asenteesi muuttuu varmasti. Nuori brasilialainen Elisângela tuli seuraavaan tulokseen: ”On suuri kunnia olla kristitty; siinä ei ole mitään häpeämistä.” Uskosi vahvistuessa huomaat, että sinun on suorastaan pakko puhua toisille, luokkatoverit mukaan luettuina. Paavali sanoi: ”Mekin uskomme ja siksi puhumme.” (2. Korinttilaisille 4:13.) Sitä paitsi miten voisit olla ”viaton – – [toisten] vereen”, jos pidät itselläsi elämään johtavan tiedon etkä kerro siitä nuorille, joita näet joka päivä? (Apostolien teot 20:26, 27.)

Joistakin nuorista kristityistä tuntuu kuitenkin siltä, etteivät he osaa kertoa Raamatusta. ”Jollei tiedä, mitä sanoa, saarnaaminen ei ole kovin hauskaa”, sanoo nuori Joshua. Raamatun ymmärryksen syventäminen auttaa käsittelemään sitä taitavasti (2. Timoteukselle 2:15). Nuoret voivat Jehovan todistajien seurakunnissa pyytää vanhimmilta henkilökohtaista apua opetustaidon kehittämiseen. Nuori saksalaispoika Matthias sanoo: ”Kun aloin todella puhua ihmisille – enkä vain tarjonnut raamatullista kirjallisuutta – aloin nauttia kenttäpalveluksesta.”

Voit myös rukoilla Jumalalta rohkeutta puhua (Apostolien teot 4:29). Apostoli Paavali sai Jumalalta henkilökohtaista apua tässä suhteessa. Hän sanoo 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:2:ssa: ”Me keräsimme Jumalamme avulla rohkeutta puhua teille Jumalan hyvää  uutista suurin ponnistuksin.” Erään hakuteoksen mukaan tämä jae voidaan kääntää myös seuraavasti: ”Jumala otti pelon pois sydämestämme.” Miksi et rukoilisi Jumalalta, että hän ottaisi pelon pois sinun sydämestäsi?

Kerro kuka olet

Voit ottaa hyvin rohkean askeleen tuon rukouksen hengessä. Nuori britti Chic neuvoo nuoria kertomaan koulutovereille olevansa Jehovan todistajia. Et halua olla ”opetuslapsi – – salaa”. Nuori Rebecca myöntää, että ennen hän pelkäsi kuollakseen törmäävänsä tuttuihin kenttäpalveluksessa. Mutta sitten hän huomasi, että jos hän kertoi olevansa Jehovan todistaja ja kulkevansa ovelta ovelle, he kysyivät joskus, milloin hän tulisi heidän ovelleen.

Miksi jäisit odottamaan satunnaista tapaamista? Etsi tilaisuuksia kertoa uskostasi koulussa. Muista kysymykset, jotka apostoli Paavali esitti: ”Kuinka he tulevat uskomaan häneen, josta eivät ole kuulleet? Entä kuinka he tulevat kuulemaan, ellei joku saarnaa?” (Roomalaisille 10:14.) Sinulla on kaikkein parhaat mahdollisuudet auttaa luokkatovereitasi kuulemaan. Nuori Iraida pohtii: ”Koulu on kenttäalue, jolle muut eivät pääse.” Monet nuoret hyödyntävät tilanteen todistamalla vapaamuotoisesti.

Joskus myös tunneilla avautuu tilaisuus kertoa Raamatun totuuksista. Brittiläinen Jaimie kertoo: ”Biologian tunnilla puhuttiin kehitysopista, ja minä toin esiin omia näkemyksiäni. Yksi pojista pilkkasi minua ja sanoi, että Jehovan todistajat ovat keskimääräistä tyhmempiä eivätkä ole koulujärjestelmän arvoisia. Toiset oppilaat alkoivat kuitenkin heti puolustaa minua.” Hänen maineensa esimerkillisenä kristittynä kantoi selvästikin hedelmää. Jaimie lisää: ”Lopulta jätin kirjan Onko Luojaa joka välittää sinusta? * eräälle luokkatoverilleni.”

14-vuotias romanialainen Roxana kertoo samanlaisen kokemuksen: ”Opettaja ilmoitti, että tunnilla keskusteltaisiin alkoholista, tupakasta ja huumeista. Otin mukaani Herätkää!-lehden 22.3.2000, jossa oli kirjoitus ’Miten voit päästä eroon tupakasta’. Kun eräs luokkatoverini näki sen, hän otti sen minulta ja kieltäytyi antamasta sitä takaisin. Luettuaan sen hän sanoi, että hän oli päättänyt lopettaa tupakoinnin.”

Aina ei ehkä käy näin hyvin. Saarnaajan 11:6:ssa kuitenkin kehotetaan: ”Kylvä siemenesi aamulla äläkä anna kätesi levätä iltaan mennessä, sillä ethän tiedä, missä se menestyy.” Ellei muuta, niin uskonkäsityksistä kertominen koulussa luo joka tapauksessa perustan mukavammalle keskustelulle, jos joskus tapaat jonkun koulutoverin talosta-taloon-palveluksessa. Nuori britti Jessica sanoo: ”Koulutovereille on oikeastaan helpompi todistaa, koska he ovat jo valmiiksi tuttuja.” Saatat yllättyä siitä, miten uteliaita jotkut heistä ehkä ovat tietämään, mihin sinä oikein uskot.

Kaikki eivät tietenkään ota sinua vastaan ystävällisesti. Jeesus antoi käytännöllisen neuvon: ”Missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuunnella, pudistakaa tomu jaloistanne mennessänne ulos siitä talosta.” (Matteus 10:14.) Sinun ei siis tarvitse ottaa torjuntaa henkilökohtaisesti. Lähde vain rauhallisesti pois ja etsi joku toinen, joka on halukkaampi kuuntelemaan. Ennemmin tai myöhemmin löydät sydämeltään rehellisiä ihmisiä, jotka janoavat totuutta ja haluavat kuunnella. Eikö olisikin palkitsevaa, jos joku heistä olisi koulutoverisi? Silloin olet iloinen, että voitit pelkosi ja kerroit heille uskostasi.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 12]

”Kun alkaa tutkia Raamattua henkilökohtaisesti, tuntee totuuden omakseen.” (Sean)

[Kuva s. 10]

Älä pelkää kertoa, että olet Jehovan todistaja

[Kuva s. 10]

Tunneilla avautuu usein tilaisuuksia kertoa Raamatun totuuksista