Äitien haasteita

Äitiys on monisäikeinen ja suurenmoinen seikkailu. Äidit saavat nauttia kullanarvoisista hetkistä, joita he eivät vaihtaisi pois mistään hinnasta. Silti jotkut heistä tuntevat välillä olevansa katkeamispisteessä. Helena vertaa elämäänsä äitinä aitajuoksuun. Ja näyttää siltä, että ajan myötä aidat vain lisääntyvät ja saavat lisää korkeutta.

Äidit saattavat uhrata vapaa-aikansa ja suuren osan sosiaalista elämäänsä sen hyväksi, että lapset saavat hyvän hoidon. ”Olen aina valmiustilassa”, sanoo viiden lapsen äiti Esther. ”Olen vaihtanut rentouttavat kylvyt nopeisiin suihkuihin ja romanttiset illalliset mikroruokiin. On matkoja, joita en ole tehnyt, paikkoja, joita en ole nähnyt, ja asioita, joita en ole tehnyt. Mutta pyykit on pesty ja laskostettu.”

Useimmat äidit kertoisivat tietysti myös ainutlaatuisista ilon hetkistä, joita he kokevat kasvattaessaan lapsiaan. Esther sanoo: ”Hymy äidille, suloinen kiitos ja lämpimät halaukset – niistä saa voimaa jatkaa.” *

Äidit lähtevät työelämään

Eräs äitien elämää monimutkaistanut suuri haaste on se, että monien on normaalien perhevelvollisuuksien lisäksi selviydyttävä  myös vaativasta ansiotyöstä, jotta perhe tulisi taloudellisesti toimeen. Usein heillä ei ole ollut valinnanvaraa: työhön on ollut pakko lähteä. He tietävät, että kotiin jääminen merkitsisi perheelle ja etenkin lapsille kieltäytymistä paljosta. Heidän palkkansa – joka on usein pienempi kuin vastaavaa työtä tekevien miesten – tulee kovaan tarpeeseen.

Esimerkiksi São Paulossa Brasiliassa 42 prosenttia työvoimasta on naisia. Sikäläinen sanomalehti kuvaili kotiäitejä ”uhanalaiseksi lajiksi”. Afrikan maaseudulla polttopuunippua päänsä päällä ja lasta selässään kantava äiti on tavallinen näky.

Työpaikan vaatimukset

Oma haasteensa on se, että työmarkkinoilla äideiltä saatetaan vaatia pitkiä työpäiviä. Eivätkä vaatimukset jää siihen. Kun kreikkalainen Maria sai työtä, työnantaja pyysi häntä allekirjoittamaan paperin, jossa hän lupasi olla tulematta raskaaksi kolmeen vuoteen. Mikäli näin kuitenkin kävisi, hänen pitäisi maksaa korvaus. Maria allekirjoitti paperin. Mutta puolisentoista vuotta myöhemmin hän tuli raskaaksi. Silloin työnantaja näytti hänelle paperia, ja Maria haastoi yrityksen oikeuteen sen menettelytavasta. Jutun käsittely on vielä kesken.

Tavallisemmin työnantajat saattavat painostaa äitejä palaamaan töihin mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen. Paluun jälkeen työtunteja ei yleensä vähennetä. Uusi vastuu hyvin pienestä lapsesta ei siis tuo työhön mitään muutoksia. Äidit eivät voi pitää kovin paljon vapaata kärsimättä siitä taloudellisesti. Lastenhoitopalvelut voivat olla kehnoja ja sosiaaliturva riittämätön.

Toisaalta jotkut äidit käyvät töissä oman itsensä vuoksi eivätkä niinkään taloudellisista syistä. Sandra päätti palata työelämään kummankin lapsensa syntymän jälkeen. Hän muistelee, että huomattuaan olevansa yhtäkkiä yksin kotona pienen lapsen kanssa hän joskus vain tuijotti ikkunasta ulos ja mietti, mitä muu maailma mahtoi parhaillaan tehdä. Jotkut äidit pakenevat töihin perhe-elämän stressiä. Britanniassa ilmestyvä Daily Telegraph -lehti kirjoitti: ”Jotkut vanhemmat viettävät mielellään ylimääräistä aikaa suhteellisen rauhallisella työpaikallaan. Syntyy noidankehä, kun yhä apaattisempien, aggressiivisempien ja poikkeavammin käyttäytyvien lasten kanssa vietetään yhä vähemmän aikaa.”

Tasapainoilua

Työn ja perhe-elämän tasapainottaminen ei ole helppoa. Eräs hollantilainen äiti heijasteli monien tunteita sanoessaan: ”Väsyttää, väsyttää, väsyttää. Minua väsyttää jo aamulla herätessäni. Kun tulen töistä kotiin, olen katketa väsymyksestä. Lapsetkin sanovat jo, että äiti on aina väsynyt, ja se herättää minussa syyllisyydentunteita. Haluan käydä töissä, mutta haluan myös olla se mukava äiti, joka tekee kaiken mahdolliseksi. Olen kuitenkin kaukana täydellisyydestä.”

Hän on yksi niistä miljoonista työssä käyvistä äideistä, jotka uskoivat, että lasten kanssa vietettävä ”laatuaika” korvaisi osittain monet poissaolot – ja jotka ovat huomanneet koko ajatuksen epätyydyttäväksi. Monien nykyäitien mukaan tasapainoilu vaativan työn ja perhevelvollisuuksien välillä on johtanut siihen, että he ovat ylikuormitettuja, ylirasittuneita ja alipalkkaisia.

 Kun naiset ovat paljon poissa lastensa luota, lapset eivät saa sitä, mitä he tarvitsevat kaikkein eniten: äidin aikaa ja huomiota. Brasilialainen lastenpsykologi Fernanda A. Lima sanoo, että kukaan ei pysty täyttämään äidin roolia yhtä hyvin kuin äiti. ”Kaksi ensimmäistä vuotta ovat lapsen elämän ratkaisevimmat vuodet”, hän sanoo. ”Lapsi on vielä liian pieni ymmärtääkseen, miksi äiti ei ole paikalla.” Joku toinen voi lievittää lapsen tarvetta olla äitinsä lähellä mutta ei voi ottaa tämän paikkaa. ”Pieni lapsi vaistoaa, ettei saa äitinsä hellää huolenpitoa”, sanoo Lima.

Kokopäivätyössä käyvä pikkutytön äiti Kathy kertoo tunteneensa valtavaa syyllisyyttä jättäessään lapsensa päiväkotiin – aivan kuin hän olisi hylännyt hänet. Kathyn mielestä on kova pala tietää, ettei näe oman lapsensa kasvua ja kehitystä, ja tuntuu oudolta ajatella, että lapsi on kiintyneempi hoitajiinsa kuin äitiinsä. Eräs meksikolainen lentoemäntä myöntää: ”Jonkin ajan kuluttua lapsi ei enää anna arvoa äidilleen eikä kunnioita tätä siitä yksinkertaisesta syystä, että äiti ei kasvata häntä. Lapset tietävät, kuka heidän äitinsä on, mutta yhtäkkiä he alkavatkin viihtyä paremmin sen naisen kanssa, joka huolehtii heistä.”

Toisaalta kotiäidit sanovat, että ansiotyötä ihannoiva yhteiskunta suhtautuu heihin alentuvasti ja väheksyvästi. Joissakin maissa kotiäidin osaa ei enää kunnioiteta, joten naiset tuntevat painetta luoda oman uransa, vaikkei ylimääräisestä rahasta olisikaan tarvetta.

Kamppailua ilman tukea

Äitien elämää rasittaa myös se, että tultuaan täyspitkän työpäivän jälkeen väsyneenä kotiin he eivät pääsekään lepäämään vaan vuorossa ovat kotityöt. Käyvätpä äidit töissä tai eivät, yleinen ajattelutapa on yhä se, että heille kuuluu päävastuu kodista ja lapsista.

Vaikka entistä useammat äidit tekevät pitkiä työpäiviä, isät eivät aina lisää omaa osuuttaan kotona. Lontoossa ilmestyvä The Sunday Times kirjoitti: ”Tuoreiden tutkimusten mukaan Britannia on poissaolevien isien maa, sillä miehet viettävät lastensa kanssa vain 15 minuuttia päivässä. – – Monet miehet eivät viihdy kovin hyvin perheensä parissa. – – Toisaalta brittiläinen työssä käyvä äiti viettää lastensa kanssa 90 minuuttia päivässä.”

Jotkut aviomiehet valittavat, ettei heidän vaimonsa osaa delegoida tehtäviä, koska haluaa kaiken tulevan tehdyksi täsmälleen niin kuin hän on itse tottunut tekemään. ”Muut tavat ovat vääriä tapoja”, kertovat miehet. Hyötyäkseen miehensä yhteistyöstä väsyneen äidin onkin ehkä oltava valmis joustamaan siinä, miten jotkin asiat hoidetaan. Toisaalta miehen ei pitäisi käyttää tätä verukkeena sille, että laistaa kaikista kotitöistä.

 Muita haasteita

Haasteena voivat olla myös syvään juurtuneet perinteet. Japanissa äitien odotetaan kasvattavan lapsensa samanlaisiksi kuin ovat muut samanikäiset. Jos muut lapset ottavat piano- tai maalaustunteja, äiti tuntee painetta järjestää omille lapsilleen sama harrastus. Koulut painostavat vanhempia ilmoittamaan lapsensa samoihin koulun vapaa-ajan kerhoihin, joissa muutkin lapset ovat. Jos lapsi on erilainen, lapset, opettajat, toiset vanhemmat ja sukulaiset saattavat kiusata häntä. Tilanne on tuttu muissakin maissa.

 Mainonta ja kulutuspainotteisuus voivat tehdä lapsista vaativia. Teollisuusmaissa äideistä voi tuntua siltä, että heidän pitää ostaa lapsilleen se, mitä nämä haluavat, koska muutkin äidit tekevät niin. Jollei äideillä ole siihen varaa, he saattavat tuntea epäonnistuneensa.

Näistä nykypäivän äitiyteen liittyvistä haasteista huolimatta ei pidä unohtaa, että miljoonat uutterat, uhrautuvat äidit tekevät parhaansa huolehtiakseen erittäin jalosta tehtävästä: kasvattaakseen ihmiskunnan uusia sukupolvia. Se on etuoikeus. Raamattu sanoo: ”Lapset ovat Herran lahja.” (Psalmit 127:3, vuoden 1938 kirkkoraamattu.) Kahden lapsen äiti Miriam on hyvä esimerkki näistä äideistä, kun hän sanoo: ”Haasteista huolimatta äitiyteen kuuluu vertaansa vailla olevia ilonaiheita. Saamme äiteinä tyydytystä, kun näemme, että kasvatus ja kuri tehoavat lapsiimme ja heistä tulee yhteiskunnan vastuuntuntoisia jäseniä.”

Miten äidit voisivat iloita lahjastaan enemmän? Seuraavassa kirjoituksessa on tästä käytännön ehdotuksia.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 6]

”Äitienpäivä”

Ankara köyhyys, koulutuksen puute, vastuuttomat miehet, toistuva väkivalta ja aids-epidemia ovat Afrikan eteläosissa elävien äitien kovaa arkea. Eteläafrikkalainen sanomalehti The Citizen kirjoitti eräänä äskettäisenä äitienpäivänä: ”Tuhansien naisten miehet pahoinpitelevät heitä tai käyttävät heitä seksuaalisesti hyväkseen äitienpäivänä, ja jotkut näistä naisista menettävät henkensä.” Tällaisten ongelmien vuoksi joka vuosi tuhannet eteläafrikkalaiset äidit hylkäävät vastasyntyneet lapsensa. Hiljattain eräänä kaksivuotisjaksona hylättyjen pikkulasten määrä kasvoi 25 prosenttia. Vielä murheellisempi on niiden naisten määrä, jotka tekevät itsemurhan. Äskettäin eräs köyhistä oloista oleva nainen seisoi lähestyvän junan tiellä puristaen kolmea lastaan rintaansa vasten. Kaikki kuolivat. Saadakseen rahat riittämään jotkut äidit turvautuvat prostituutioon ja myyvät huumeita tai kehottavat tyttäriään tekemään niin.

Hongkongista kerrotaan, että ”jotkut nuoret äidit tappavat lapsensa synnytyksen yhteydessä tai heittävät sen roskasäiliöön, koska paineet ylittävät heidän kestokykynsä”. South China Morning Post -lehden mukaan joidenkin nuorten hongkongilaisten aviovaimojen mielenterveys voi nykyisten kovien paineiden keskellä heiketä siinä määrin, että he riistävät itseltään hengen.

[Tekstiruutu s. 7]

Äitiys eri maissa

Aikapula

❖ Hongkongissa tehty tutkimus osoitti, että 60 prosenttia työssä käyvistä äideistä ei omasta mielestään vietä riittävästi aikaa lastensa kanssa. Lisäksi 20 prosenttia työssä käyvien vanhempien kolmivuotiaista tai sitä nuoremmista lapsista asuu työviikolla muualla kuin kotonaan, tavallisesti isovanhempiensa luona.

❖ Meksikossa naisilla on noin 13 vuoden ajan ainakin yksi alle viisivuotias lapsi hoidettavanaan.

Äidit ja ansiotyö

❖ Irlannissa 60 prosenttia naisista jää kotiin hoitamaan lapsia. Espanjassa, Italiassa ja Kreikassa määrä on noin 40 prosenttia. Suomessa alle kouluikäisten lasten äideistä 26 prosenttia jää kotiin kolmivuotisen hoitovapaan jälkeen ja kaikkien alaikäisten lasten äideistä kotiäitejä on 22 prosenttia.

Kotitöiden jakaminen

❖ Japanissa 80 prosenttia perheenäideistä toivoi, että perhe auttaisi heitä kotitöissä, varsinkin silloin kun he itse ovat sairaana.

❖ Alankomaissa miehet viettävät lasten kanssa noin kaksi tuntia päivässä ja tekevät kotitöitä 42 minuuttia. Naiset ovat lasten kanssa noin kolme tuntia ja tekevät kotitöitä tunnin ja 42 minuuttia.

Rasittuneet äidit

❖ Saksassa yli 70 prosenttia äideistä tuntee stressiä. Noin 51 prosentilla on selkärankaan ja nikamavälilevyihin liittyviä vaivoja. Yli kolmannes on jatkuvasti väsynyt ja alamaissa. Lähes 30 prosenttia kärsii päänsärystä ja migreenistä.

Pahoinpidellyt äidit

❖ Hongkongissa neljä prosenttia haastatelluista naisista sanoi, että heitä oli pahoinpidelty raskauden aikana.

❖ Saksassa Focus-lehden tekemässä tutkimuksessa lähes joka kuudes äiti myönsi, että hänen lapsensa oli käynyt hänen kimppuunsa ainakin kerran.

[Kuvat s. 7]

Tasapainoilu ansiotyön ja perhe-elämän välillä voi tehdä äitien elämästä hyvin stressaavaa