Miksi ihmiset jättävät perinteiset uskonnot?

USKONTOKUNNISSA, jotka väittävät perustavansa oppinsa Jeesuksen Kristuksen opetukseen, on noin 1,7 miljardia jäsentä. Kristinusko on maailman suurin uskonto; sillä on jopa enemmän kannattajia kuin sellaisilla laajalle levinneillä uskonnoilla kuin buddhalaisuudella, hindulaisuudella ja islamilla. Raportit kuitenkin osoittavat, että monissa kristillisiksi tunnustautuvissa maissa kristinusko on menettämässä otettaan massoista.

 Kaikenlaisista yhteiskunnallisista taustoista olevat ihmiset jättävät kirkon. Michiganin yliopiston tutkija ja World Values Survey -tutkimuksen johtaja Ronald F. Inglehart on sanonut, että kehittyneissä maissa uskonnon rooli heikkenee. Hän sanoo Bible Review -lehdessä: ”Sen lisäksi, että kirkossakävijöiden viikoittainen määrä on pudonnut jyrkästi, Latinalaisen Amerikan maat lähettävät lähetyssaarnaajia pelastamaan sieluja niihin maihin, joiden siirtomaita ne ennen olivat.” Hän sanoo, että ”uskonnon romahdus” on erityisen silmiinpistävää Pohjois-Euroopassa. Norjassa ja Tanskassa säännöllisten kirkossakävijöiden osuus väestöstä on vain 5 prosenttia. Ruotsissa luku on 4 prosenttia ja Venäjällä 2 prosenttia. Suomessa vuonna 2000 jumalanpalveluksissa kävi viikoittain 3,2 prosenttia luterilaisista.

Saksaa koskevat tiedot osoittavat, että vuosina 1984–93 säännöllisten kirkossakävijöiden määrä rekisteröidyistä katolilaisista väheni 25,3 prosentista 19 prosenttiin. Vuonna 1992 protestanteista kävi säännöllisesti sunnuntain jumalanpalveluksissa vain 4 prosenttia. Christianity Today -lehti sanoi vuonna 1999: ”Vain joka kymmenes saksalainen käy kirkossa joka viikko.”

The Guardian -lehti sanoo uskovien määrän vähenemisestä Britanniassa: ”Kristinuskon tila on huonompi kuin koskaan ennen.” Lehti sanoo, että ”vuosijakso 1950–2000 oli papeille ja maallikkosaarnaajille kaikkien aikojen pahin 50 vuoden jakso”. Viitaten Britannian uskontoja koskevaan erikoisraporttiin lehti osoittaa, että järjestäytyneeseen uskontoon eivät ole menettämässä uskoaan vain nuoret vaan myös iäkkäät. Lehti sanoo: ”Ihmisen ikääntyessä hänen uskonsa Jumalaan heikkenee. Tämän suuntauksen vahvistaneet uudet tutkimukset ovat järkytys kriisissä oleville Britannian kirkoille, jotka ovat tähän saakka pitäneet vanhuksia kutistuvien seurakuntiensa selkärankana.”

Samanlaisia suuntauksia esiintyy myös Euroopan ulkopuolella. Esimerkiksi kanadalainen Alberta Report -lehti sanoo, että Kanadassa ”institutionaalinen usko ja palvonta” on kokenut romahduksen ja että niitä kanadalaisia on kolme kertaa enemmän, jotka valitsevat mieluummin omat subjektiiviset mielikuvansa Jumalasta kuin alistuvat täsmällisesti määriteltyihin uskontunnustuksiin.

Monet eivät yksinkertaisesti koe kirkon jumalanpalveluksia hengellisesti rikastuttaviksi tai valaiseviksi. Kanadalaisen Maclean’s-lehden mukaan sekä juutalaiset että katolilaiset, joita haastateltiin Himalajalla sijaitsevassa aśramissa eli hindujen uskonnollisessa pakopaikassa, sanoivat: ”Puisevat rituaalit eivät enää koskettaneet meitä.” Jotkut tosiaan huomaavat pohtivansa vuosienkin uskollisen kirkossakäynnin jälkeen: ”Mitä oikeastaan olen oppinut kirkossa? Onko kirkossakäynti lähentänyt minua Jumalaan?” Kirjoittaja Gregg Easterbrook sanookin, että ”lännessä on hengellinen köyhyys ottanut aineellisen köyhyyden paikan aikamme merkittävimpänä köyhyyden muotona”.

On tietysti monia maita, joissa kirkossakävijöiden määrät ovat suurempia. Kirkossa käyminen ei kuitenkaan aina merkitse sitä, että ihminen pitää uskollisesti kiinni siitä, mitä kirkko opettaa. Esimerkiksi australialaislehti The Age sanoo, että lännessä ”niiden kristittyjen määrä, jotka elävät uskontonsa mukaan, on jyrkässä laskussa. Suuressa osassa Afrikkaa, Aasiaa ja Latinalaista Amerikkaa kristillisyys on verho, jonka takana monet pitävät edelleen kiinni heimoihin ja kultteihin liittyvistä eksoottisemmista uskomuksista, joilla ei ole mitään tekemistä perinteisten kristillisten opetusten kanssa, jotka ovat usein ristiriidassa niiden kanssa ja jotka on virallisesti hylätty kauan sitten.”

Miksi niin monet, nuoret ja vanhat, jättävät kirkkonsa? Merkittävänä syynä näyttää olevan pettymys.

Uskonnon synkkä historia

The Guardian -lehdessä esitetään seuraava huomio: ”Roomalaiskatolisen kirkon historia koko 1900-luvulta on surkea kertomus yhteistyöstä fasismin kanssa; Espanjan sisällissodan jälkeen kirkko onnitteli kenraali Francoa ja äskettäin se näki vaivaa kenraali Pinochetin hyväksi.” Guardian kertoo myös, että sota-aikana toiminut paavi Pius XII ”teki hyvin mielellään sopimuksen – – [Hitlerin] kanssa ja vältti kaikkea sellaista, mistä olisi voinut koitua hankaluuksia,  kuten natsien hirmutekojen arvostelua”.

The Age sanoo: ”Kristillisyyden väitteet ovat kuulostaneet aivan liian usein ontoilta. Kristityt eivät ole onnistuneet säilyttämään rauhaa ja yksimielisyyttä omassa keskuudessaan, saati sitten, että se olisi edistänyt samoja päämääriä muiden keskuudessa. Tästä ovat todisteena monet ryöstö- ja valloitussodat, joita on perusteltu käännynnäisten voittamisella Kristukselle. Usko, toivo ja rakkaus voivat olla huomattavia kristillisiä hyveitä, mutta ne, joiden sanotaan tavoittelevan niitä, voivat olla yhtä kyynisiä, yhtä taipuvaisia epätoivoon kuin ei-kristityt, eivätkä he luultavasti ole sen hyväntahtoisempia. – – juuri kristityssä maassa pantiin alulle natsien hirmuteot ja toinen kristitty maa päästi Japanissa valloilleen atomisodan kauhut.”

Joku voi väittää, että kristillisyys on edistänyt pitkään sellaisia hyveitä kuin säästäväisyyttä, mielenlujuutta, itsehillintää ja oikeudenmukaisuutta. The Age kuitenkin sanoo: ”Yleensä Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Australian kristityt kuluttavat maapallon luonnonvaroja paljon enemmän kuin oman osansa ja sallivat edelleen heikompien naapuriensa riiston, sorron ja elinympäristön pilaamisen voidakseen tyydyttää halujaan.”

The Age sanoo kristikunnan tulevaisuudesta: ”Ilman tervettä järjestörakennetta kristillisyys ei voi koskaan toivoa saavansa takaisin sitä yhteiskunnallista valtaa, joka sillä oli menneinä vuosisatoina. Se, onko tämä hyvä vai huono asia, riippuu kunkin näkökannasta. Tämä on kuitenkin tosiasia, joka kristillisyyden on kohdattava tulevina vuosina.”

Järjestäytyneen uskonnon rappio on saanut monet jättämään vakiintuneet kirkot. Mutta tyydyttääkö heidän löytämänsä vaihtoehto heidän tarpeensa? Onko se ratkaisu?

[Kuvat s. 7]

Monet ovat lähteneet perinteisistä uskontokunnista, koska nämä ovat tukeneet sotia ja sortavia poliittisia järjestelmiä

[Kuva s. 7]

Monien hengelliset tarpeet eivät tule tyydytetyiksi suurellisissa menoissa

[Lähdemerkintä]

valokuva: age fotostock