Kauppakeskukset – huvi ja hyöty yhdellä kertaa

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA AUSTRALIASTA

IHMISET tuntuvat joko rakastavan tai inhoavan ostoksilla käyntiä. Epämieluisasta urakasta on kuitenkin tullut monille huomattavasti siedettävämpi sen jälkeen kun on alettu rakentaa kauppakeskuksia.

Kauppakeskuksen idea ei ole uusi. Se muistuttaa monessa suhteessa basaareita, joihin kokoonnutaan käymään kauppaa ja rupattelemaan. Vuonna 1859 ranskalainen kauppias Aristide Boucicaut sovelsi basaariajatusta avaamalla tavaratalon, jossa myytiin monenlaisia tuotteita. Tavarataloja  perustettiin sen jälkeen nopeasti joka puolelle Eurooppaa ja Yhdysvaltoja.

Tätä ideaa hyödynsi muun muassa Frank Woolworth. Maaliskuussa 1912 hänen nimeään kantoi jo lähes 600 tavarataloa. Myöhemmin ajatus tavaratalojen ja erikoismyymälöiden yhdistämisestä saman katon alle johti sittemmin kuuluisiksi tulleiden kauppakeskusten syntymiseen. Ne ovat kaiken kaikkiaan osoittautuneet hyviksi toimipaikoiksi vähittäiskauppiaille – erään keskuksen vuotuinen liikevaihto on peräti 225 miljoonaa euroa.

Kauppakeskusten suunnittelussa tärkeällä sijalla on asiakkaiden viihtyvyys. Siihen tähdätään muun muassa heidän vatsansa kautta. Ravintolat ja pikaruokapaikat pitävät asiakkaat tyytyväisinä, jolloin he todennäköisesti viihtyvät keskuksessa pitempään. Toinen keino lisätä ihmisten kulutushaluja on vedota heidän tarpeidensa sijasta heidän haluihinsa. Erään sanomalehden mukaan kauppakeskus on paikka, ”missä keskiluokkainen perheenäiti voi katsella kirjaimellisesti miljoonien dollarien arvoisia ylellisyystuotteita, jotka ilmastoidussa, neonvalaistussa ihmemaassa levittäytyvät hänen silmiensä eteen kuin kulutusyhteiskunnan ruhtinaallinen noutopöytä”.

Seuraava vaihe on tietysti halun muuttaminen ostoksi. Hyväksi havaittu keino tässä on tehdä ostamisesta nautinto. Mainostajat yrittävät ottaa molemmat sukupuolet huomioon, mutta kuten edellinen lainauskin osoitti, naiset ovat ensisijainen kohde. Kauppakeskusten johtajat ja mainostajat ovat alusta asti kilpailleet naisasiakkaista, lasten kanssa asioivat äidit mukaan luettuina. Lastenhoitotilat, nuorten viihde, elokuvateatterit ja pelisalit antavat asiakkaille mahdollisuuden myös jutella ja viettää keskuksissa aikaa ostosten ohessa. Kahviloissa taas on mukava tavata ystäviä ja levähtää. Eräässä australialaisessa kauppakeskuksessa on urheilullisia asiakkaita varten luistelurata ja eräässä toisessa keilailurata.

Kauppakeskukset tuntuvat vetävän tehokkaasti puoleensa myös nuoria. ”Täällä käy paljon kavereitani”, sanoi eräs nuori poika. ”Aina kun tulen tänne, törmään johonkin tuttuun. – – Tapaamme tässä pöydässä.” Monet iäkkäämmätkin käyvät keskuksissa säännöllisesti. ”Tulen tänne seuran takia”, kertoo 86-vuotias nainen. ”Tämä on ystävällisin paikka, minkä tiedän. – – Ilman tätä elämäni olisi kurjaa.”

Toisaalta monet asiakkaat allekirjoittaisivat nimen, joka kauppakeskuksille annetaan kirjassa Shelf Life: ”myyntikone”. Humanist-lehti menee vielä pitemmälle kuvaillessaan niitä ”siksi osaksi kulttuuriamme, joka mittaa ihmisen arvon hänen lompakkonsa sisällön mukaan”. Tällaisessa ilmapiirissä on tietysti säilytettävä tasapaino, jottei materialismi tempaa mukaansa (Matteus 6:19–21).

Ansoja

Jotkut välttävät kauppakeskuksia niiden ihmismäärän takia. Joissakin niistä on kieltämättä tungosta etenkin viikonloppuisin. Esimerkiksi eräässä sydneyläisessä kauppakeskuksessa käy vuosittain lähes 19 miljoonaa henkeä – saman verran kuin Australiassa on asukkaita. Väkimäärä ei ahdista ainoastaan ostajia. Lisäksi myymälävarkaudet näyttävät lisääntyvän, kun keskuksissa käy paljon nuoria. SundayLife!-lehti kirjoittaa: ”Yksi kauppakeskusten suurimpia sosiaalisia ongelmia ovat niihin kokoontuvat valtavat nuorisojoukot.”

Joillekin liikkeille tuottaa ongelmia jatkuvasti nouseva vuokra. ”Se vie yrityksiä konkurssiin”, valitteli eräs liikkeenharjoittaja. Forbes-lehdessä tilannetta kuvailtiin seuraavasti: ”Kauppakeskusten ulkonäköä voidaan ehostaa ja niihin voidaan avata entistä upeampia liikkeitä, mutta se ei tule halvaksi.” Kirjoituksessa jopa ennustetaan, että amerikkalaisten kauppakeskusten edessä saattaa olla huonommat ajat – huolestuttava uutinen tuon maan 1900 kauppakeskukselle. ”Niiden asiakkaat ovat hupeneva laji”, kirjoituksessa arvellaan.

Millainen tulevaisuus näitä jättikeskuksia odottaa? Se jää nähtäväksi. Yksi asia näyttää kuitenkin varmalta: ihmiset tulevat aina pitämään paikoista, joissa voi yhdistää huvin ja hyödyn!