Maailmanrauha ei ole pelkkä unelma!

JOS Alfred Nobel voisi tarkastella viime vuosisataa, suhtautuisiko hän toiveikkaasti maailmanrauhan mahdollisuuteen? Epäilemättä hän olisi iloinen saadessaan tietää, että monet ovat yrittäneet vilpittömästi saada sodat loppumaan. Silti hänen olisi kohdattava karu todellisuus. Professori Hugh Thomas tiivistää asian hyvin: ”Vaikka 1900-luvulle onkin ollut yleisesti ottaen tunnusomaista sosiaalisten olojen kehittyminen ja valtiovallan lisääntynyt kiinnostus köyhien elämää kohtaan, sitä ovat kuitenkin hallinneet konetuliaseet, panssarivaunut, pommikoneet, atomipommit ja viimeisenä ohjukset. Sille ovat olleet tyypillisiä sodat, jotka ovat olleet verisempiä ja tuhoisampia kuin minään muuna aikana käydyt sodat.” Thomas lisää, että ”on makuasia, voidaanko tuota aikakautta todella luonnehtia edistykselliseksi vai ei”.

Onko maailmanrauhan mahdollisuus suurempi nyt, kun olemme astuneet 2000-luvulle? Ei totisesti! Newsweek-lehti sanoo viitaten terroristi-iskuihin, jotka kohdistuivat New Yorkiin ja Washingtoniin 11. syyskuuta 2001: ”Maailmassa, jossa [Boeing] 767-koneet voidaan muuttaa ohjuksiksi, mikään ei näytä olevan mahdotonta, naurettavaa – eikä, mikä pahinta, edes estettävissä.”

Jotkut sanovat, että maailmanrauhan toteutumiselle on kaksi vaatimusta: ensinnäkin ihmisten asenteiden ja käyttäytymisen on muututtava perinpohjaisesti, ja toiseksi kaikkien kansakuntien on yhdistyttävä yhden hallituksen alaisuuteen. Raamattu puhuu ajasta, jolloin rauha saavutetaan, mutta ei ihmisvoimin. Psalmi 46:9 sanoo Luojasta, Jehova Jumalasta: ”Hän lopettaa sodat maan ääreen saakka.” Miten Jumala saa tämän aikaan? Hän käyttää tässä välikappaleena Valtakuntaansa, jota monet vilpittömät ihmiset ovat toistuvasti rukoilleet. Tämä Valtakunta ei ole vaikeasti määriteltävä sydämentila vaan todellinen hallitus, jonka avulla Jumala vakiinnuttaa rauhan maapallon yhdestä äärestä sen toiseen ääreen. Henkeytetty profeetta Jesaja ennusti, että tämän hallituksen alamaiset eivät ”enää opettele sotaa” (Jesaja 2:4). Maailmanlaajuisen opetusohjelman ansiosta ihmiset oppivat elämään rauhassa ja ’takomaan miekkansa auranvantaiksi ja keihäänsä vesureiksi’.

Jehovan todistajat toimivat jo nyt näin. He eivät tartu aseisiin tappaakseen lähimmäisiään, vaikka he kuuluvat moniin kansallisuuksiin ja vaikka heitä asuu yli 200 maassa. Heidän puolueeton asenteensa tässä sotien runtelemassa maailmassa osoittaa, että rauha ei ole utopistinen unelma vaan realistinen mahdollisuus.

Haluaisitko saada lisää tietoa tästä Raamattuun perustuvasta todellisen rauhan toivosta? Jos haluat, kirjoita tämän lehden julkaisijoille johonkin sivulla 5 olevaan osoitteeseen tai ota yhteyttä paikkakuntasi Jehovan todistajiin.