Miten maailmankaikkeus ja elämä ovat saaneet alkunsa?

”Tiede ilman uskontoa on rampa, uskonto ilman tiedettä on sokea.” (Albert Einstein)

ELÄMME ennenkuulumattomien havaintojen aikaa. Avaruutta koskevat uudet tiedot pakottavat tähtitieteilijät tarkistamaan näkemyksiään maailmankaikkeuden alkuperästä. Universumi kiehtoo monia ihmisiä, ja olemassaolomme sen keskellä saa heidät toistamaan ikivanhoja kysymyksiä: miten maailmankaikkeus ja elämä ovat syntyneet ja miksi?

Tilanne on samanlainen, jos katsomme vastakkaiseen suuntaan – sisäämme. Ihmisen perimän äskettäinen kartoittaminen on herättänyt kysymykset, miten kaikki lukemattomat elämänmuodot ovat tulleet olemassaoloon ja kuka – jos yleensäkään kukaan – ne on luonut. Perimän monimutkaisuus sai Yhdysvaltain entisen presidentin sanomaan, että ”olemme oppimassa kieltä, jolla Jumala on luonut elämän”. Eräs kartoitushankkeen johtavista tiedemiehistä totesi nöyrästi: ”Olemme ensi kertaa nähneet vilaukselta oman ohjekirjamme, jonka on tähän asti tuntenut vain Jumala.” Mutta edelleen ilman vastausta ovat kysymykset: miten ja miksi?

”Kaksi ikkunaa”

Jotkut tiedemiehet väittävät, että koko maailmankaikkeus on selitettävissä järjen avulla, jolloin yliluonnolliselle viisaudelle ei jää sijaa. Mutta monet ihmiset, joiden joukossa on myös tiedemiehiä, eivät pidä tätä näkemystä tyydyttävänä. He yrittävät ymmärtää todellisuutta sekä tieteen että uskonnon avulla. Heidän mielestään tiede lähestyy olemassaoloamme ja maailmankaikkeutta kysymyksen ”miten?” avulla, kun taas uskonto käsittelee pääasiassa kysymystä ”miksi?”

Fyysikko Freeman Dyson kuvaili näitä kahta lähestymistapaa seuraavasti: ”Tiede ja uskonto ovat kaksi ikkunaa, joista ihmiset katselevat pyrkiessään ymmärtämään ulkopuolella olevaa suurta maailmankaikkeutta.”

”Tiede käsittelee sitä, mitä voi mitata, uskonto sitä, mitä ei voi mitata”, kirjoittaa William Rees-Mogg. ”Tiede ei voi todistaa eikä kumota Jumalan olemassaoloa sen enempää kuin mitään moraalista tai esteettistä väittämääkään. Ei ole mitään tieteellistä syytä rakastaa lähimmäistään tai kunnioittaa ihmiselämää – –. Olisi hyvin karkea virhe väittää, että mitään sellaista ei ole olemassa, mitä ei voi todistaa tieteellisesti. Se rajaisi pois lähes kaiken, mitä arvostamme elämässä – ei ainoastaan Jumalaa ja henkisiä kykyjämme vaan myös rakkauden, runouden ja musiikin.”

 Tieteen ”uskonto”

Tiedemiesten teoriat tuntuvat usein perustuvan lähtökohtiin, jotka vaativat eräänlaista uskoa. Esimerkiksi useimmat kehitysopin kannattajat tukeutuvat sellaisiin elämän syntyä koskeviin käsityksiin, jotka vaativat uskoa tiettyihin ”opinkappaleisiin”. Tosiasiat ja teoriat sekoittuvat keskenään. Ja kun tiedemiehet käyttävät arvovaltaansa saadakseen ihmiset uskomaan sokeasti evoluutioon, he samalla antavat sellaisen viestin, ettei ihminen ole vastuussa moraalistaan, kun hän kerran on vain biologisten, kemiallisten ja fysikaalisten tekijöiden summa. Biologi Richard Dawkinsin mielestä maailmankaikkeudessa ei ole suunnitelmaa eikä tarkoitusta, ei pahaa eikä hyvää, ei mitään muuta kuin tarkoituksetonta yhdentekevyyttä.

Voidakseen kannattaa tällaisia näkemyksiä jotkut tiedemiehet sivuuttavat tarkoituksellisesti toisten tiedemiesten laajat tutkimukset, jotka kyseenalaistavat heidän elämän alkuperää koskevien teorioidensa todistamattoman perustan. On osoitettu, että toimivaan elävään soluun tarvittavien monimutkaisten molekyylien sattumanvarainen muodostuminen on matemaattisesti mahdotonta, vaikka siihen olisi miljardeja vuosia aikaa. * Niinpä elämän alkua koskevat dogmaattiset teoriat, jotka esiintyvät monissa oppikirjoissa, ovat väistämättä pätemättömiä.

Näkemys elämän synnystä sokean sattuman kautta vaatii enemmän uskoa kuin näkemys luomisesta. Tähtitieteilijä David Block sanoo: ”Sillä, joka kiistää Luojan olemassaolon, täytyy olla enemmän uskoa kuin sillä, joka tunnustaa hänet. Se joka sanoo, ettei Jumalaa ole, esittää ylimalkaisen, perustelemattoman väitteen – uskoon perustuvan oletuksen.”

Tieteen havainnot voivat herättää joissakin tiedemiehissä lähes uskonnollista kunnioitusta. Albert Einstein myönsi: ”Syvällisten tiedemiesten joukosta löytyy tuskin yhtäkään, jolla ei olisi omaa uskonnollista tunnettaan. – – Uskonnollinen tunne verhoutuu haltioituneeseen ihmetykseen sopusointuisia luonnonlakeja kohtaan, jotka kertovat niin korkeasta älystä, että sen rinnalla kaikki ihmisten järjestelmällinen ajattelu ja toiminta ovat vain sen  äärimmäisen mitätöntä heijastumaa.” Tällainen kunnioitus ei kuitenkaan välttämättä saa tiedemiehiä uskomaan Luojaan, persoonalliseen Jumalaan.

Tieteen rajat

Tieteen saavutuksia on sopivaa kunnioittaa. Monet ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että vaikka tiede on yksi kanava hankkia tietoa, se ei ole ainoa tiedon lähde. Tieteen tarkoitus on kuvailla fyysisen maailman ilmiöitä ja selittää, miten nuo ilmiöt tapahtuvat.

Tiede tarjoaa tarkkaa tietoa fyysisestä maailmankaikkeudesta eli kaikesta, mitä voi havainnoida. Mutta menivätpä tutkimukset kuinka pitkälle tahansa, ne eivät voi selittää kaikkeuden tarkoitusta, sitä miksi se yleensäkin on olemassa.

”Tiedemiehet eivät pysty vastaamaan eräisiin kysymyksiin”, kirjoittaa Tom Utley. ”Voi olla, että alkuräjähdys tapahtui 12 miljardia vuotta sitten. Mutta miksi? – – mistä siihen tarvittavat hiukkaset tulivat? Mitä oli sitä ennen?” Utley päättelee: ”Näyttää selvemmältä kuin koskaan, ettei tiede tule milloinkaan antamaan meille täysin tyydyttäviä vastauksia.”

Tiedonhalun tuottama tieteellinen tuntemus ei suinkaan ole tehnyt tyhjäksi Jumalan tarvetta vaan osaltaan vahvistanut, miten valtavan rikkaassa, monimutkaisessa ja suurta kunnioitusta herättävässä maailmassa me elämme. Monien ajattelevien ihmisten mielestä on järkevää päätellä, että fysiikan lait, kemialliset reaktiot, DNA ja elämän ihmeellinen kirjo viittaavat kaikki Luojaan. Tämän kumoamiseen ei ole löytynyt päteviä todisteita.

”Uskossa – – on jotain todellista”

Jos maailmankaikkeuden takana on Luoja, emme voi odottaa ymmärtävämme häntä tai hänen tarkoituksiaan kaukoputkien, mikroskooppien tai muiden laitteiden avulla. Tilannetta voisi valaista savenvalajalla ja hänen muotoilemallaan maljakolla. Tutkittiinpa maljakkoa kuinka paljon tahansa, se ei paljasta, miksi se tehtiin. Sitä on kysyttävä savenvalajalta.

Molekyylibiologi Francis Collins selittää, miten usko ja hengellisyys voivat täyttää tyhjiön, jonka tiede jättää: ”En etsisi ihmisen perimän jaksoja uskonnon avulla enkä vastaavasti lähestyisi yliluonnollista tieteen kautta. Kun pohditaan todella kiinnostavia suuria kysymyksiä, kuten miksi olemme olemassa tai miksi ihmiset kaipaavat hengellisyyttä, tiede ei minusta anna tyydyttäviä vastauksia. Monet taikauskoiset käsitykset ovat tulleet ja menneet. Usko on pysynyt, mikä osoittaa, että siinä on jotain todellista.”

Vastaus kysymykseen ”miksi?”

Vastatessaan elämän ja maailmankaikkeuden tarkoitusta koskevaan kysymykseen tosi uskonto tarjoaa samalla arvoja, moraalin ja etiikan sekä elämänohjeita. Tiedemies Allan Sandage sanoi: ”En etsi elämäntaitoa biologian kirjasta.”

Miljoonat ihmiset ympäri maailman katsovat löytäneensä lähteen, josta saa elämänohjeita. He ovat löytäneet myös todella tyydyttäviä vastauksia kysymyksiin, miksi olemme olemassa ja minne olemme menossa. Vastaukset ovat olemassa. Mutta missä? Maailman vanhimmassa ja laajimmalle levinneessä pyhässä tekstissä, Raamatussa.

Raamatussa kerrotaan, että Jumala valmisti maan nimenomaan ihmiset mielessään. Jesajan 45:18:ssa sanotaan maapallosta: ”Jumala – – ei luonut sitä turhaan, – – [vaan hän] muodosti sen asuttavaksi.” Hän myös järjesti maapallolle kaiken, mitä ihmiset tarvitsisivat nauttiakseen elämästä täysin mitoin, eivät vain pysyäkseen hengissä.

Ihmiset asetettiin maapallon taloudenhoitajiksi ”viljelemään sitä ja huolehtimaan siitä” (1. Mooseksen kirja 2:15). Raamatussa sanotaan myös, että tieto ja viisaus ovat lahjoja Jumalalta ja että meidän tulee rakastaa toisiamme ja olla oikeudenmukaisia toisillemme (Job 28:20, 25, 27; Daniel 2:20–23). Ihmiset voivat saada elämälleen tarkoituksen vain jos he ymmärtävät ja tunnustavat Jumalan tarkoituksen ihmisten suhteen. *

Miten nykyajan ajatteleva ihminen voi rakentaa sillan sen kuilun yli, joka näyttää olevan älyllisen tieteen ja uskon välillä? Millaisten suuntaa antavien periaatteiden avulla siinä voi onnistua?

[Alaviitteet]

 [Tekstiruutu/Kuvat s. 7]

Tiedemiesten ajatuksia

Jotkut olettavat, että suurin osa tiedemiehistä välttelee uskoon ja teologiaan liittyviä kysymyksiä, koska he eivät ole uskonnollisia eivätkä halua sekaantua tieteen ja uskonnon väliseen väittelyyn. Tämä pätee joihinkin tiedemiehiin muttei suinkaan kaikkiin. Seuraavassa muutamien tiedemiesten ajatuksia.

”Maailmankaikkeudella on ollut alku, mutta tiedemiehet eivät pysty selittämään, miksi näin on. Vastaus on Jumala.” ”Pidän Raamattua totuudenmukaisena kirjana, joka on syntynyt Jumalan ohjauksessa. Elämän monimuotoisuuden takana täytyy olla äly.” (Planeettageologi Ken Tanaka Yhdysvaltain geologisesta tutkimuslaitoksesta.)

”Tieteellisen ja uskonnollisen tiedon välinen aukko on hyvin keinotekoinen. – – Tieto Luojasta ja tieto luomakunnasta liittyvät läheisesti yhteen.” (Fysiikan ja teoreettisen kemian tutkija ja professori Enrique Hernández Meksikon autonomisesta yliopistosta.)

”Kun sovellamme tätä tietoa [ihmisen perimästä], perintötekijöiden monimutkaisuus ja keskinäinen riippuvuus tulevat paljastumaan. Alku osoittautuu älykkään luojan, älykkään tekijän aikaansaannokseksi.” (Biokemisti Duane T. Gish.)

”Tiede ja uskonto eivät ole yhteensovittamattomia. Molemmat etsivät samaa totuutta. Tiede osoittaa Jumalan olevan olemassa.” (Kemian professori D. H. R. Barton, Texas.)

[Lähdemerkinnät]

NASA/U.S. Geological Survey

Kuva: www.comstock.com

NASA and The Hubble Heritage Team (STScI/AURA)

[Kuvat s. 5]

Voivatko tieteelliset tutkimukset vastata kysymykseen, miksi olemme olemassa?

[Lähdemerkintä]

Arecibo Observatory/David Parker/Science Photo Library

[Kuvien lähdemerkintä s. 6]

Tähdet sivuilla 2, 3 ja 5 sekä sivun 7 yläosassa: National Optical Astronomy Observatories