Suola – arvokas hyödyke
Suola – arvokas hyödyke
”TE OLETTE maan suola”, sanoi Jeesus opetuslapsilleen (Matteus 5:13). Arabit sanovat toisilleen, että ”meidän välillämme on suola”, ja persialaiset saattavat sanoa, että joku on ”petollinen suolalle” (uskoton tai kiittämätön). Koska suolaa voidaan käyttää säilöntäaineena, sana suola on laajentunut sekä muinaisissa että nykyisissä kielissä merkitsemään suurta arvonantoa ja kunniaa.
Suolasta on tullut myös vakauden ja pysyvyyden vertauskuva. Siksi sitovaa liittoa sanottiin Raamatussa ”suolaliitoksi”, jonka vahvistamiseksi osapuolet usein söivät yhdessä suolalla höystetyn aterian (4. Mooseksen kirja 18:19). Mooseksen lain alaisuudessa suolaa lisättiin alttarilla uhrattuihin uhreihin, mikä epäilemättä edusti turmeltumattomuutta tai pilaantumattomuutta.
Kiinnostavia tietoja historiasta
Suola (natriumkloridi) on ollut niin arvokas hyödyke kautta historian, että sen vuoksi on käyty jopa sotia. Yksi Ranskan vallankumoukseen vaikuttanut tekijä oli Ludvig XVI:n määräämä raskas suolavero. Suola oli myös arvokas vaihtokaupan väline. Maurilaiset kauppiaat vaihtoivat suolaa kultaan, gramma grammasta, ja jotkin Afrikan heimot käyttivät vuorisuolan kappaleita rahana. Kreikkalaiset maksoivat orjista suolalla, mistä syntyi sanonta ”ei suolansa arvoinen”.
Keskiajalla kehittyi suolaan liittyviä taikauskoisia käsityksiä. Suolan kaatumista pidettiin turmion enteenä. Esimerkiksi Leonardo da Vincin maalauksessa ”Pyhä ehtoollinen” Juudas Iskariotin edessä on kumolleen kaatunut suola-astia. Toisaalta 1700-luvulle saakka ihmisen yhteiskunnallinen asema kävi ilmi siitä, istuiko hän pöydässä ”suolan ylä- vai alapuolella”. Arvokkaiden vieraiden paikat sijaitsivat ”suolan yläpuolella”, pöydän yläpäässä.
Ihminen on osannut varhaisista ajoista saakka erottaa suolaa luonnon suolavedestä ja merivedestä sekä louhia vuorisuolaa. Eräässä muinaisessa farmakologiaa käsittelevässä kiinalaisessa tekstissä puhutaan yli 40 suolatyypistä ja kuvaillaan kahta menetelmää, joilla suolaa saadaan. Ne muistuttavat hämmästyttävän paljon nykyään käytettäviä menetelmiä. Esimerkiksi suolaa erotetaan merivedestä aurinkoenergian avulla maailman suurimmassa suolaveden haihduttamossa, joka sijaitsee Bahía Sebastián Vizcaínon rannoilla Baja California Surissa Meksikossa.
Encyclopædia Britannican mukaan on arvioitu, että jos kaikki maailman valtameret kuivuisivat kokonaan, ”niistä saataisiin vuorisuolaa ainakin 19 miljoonaa kuutiokilometriä, mikä on noin 14,5 kertaa enemmän kuin koko Euroopan mantereen nousuvesirajan yläpuolella oleva massa”. Kuollutmeri taas on noin yhdeksän kertaa valtamerta suolaisempi!
Mihin suolaa käytetään nykyään?
Suola on edelleen arvokas hyödyke, jota käytetään muun muassa ruoan maustamiseen, lihan säilömiseen sekä saippuan ja lasin valmistukseen. Erityisen kiinnostavaa on se, että sitä käytetään yleisessä terveydenhoidossa. Esimerkiksi monissa maissa suolaan lisätään jodia, jotta voitaisiin ehkäistä jodin puutos, jonka tyypillisiä ilmenemismuotoja ovat struuma (kilpirauhasen suurentuma) ja vakava vajaamielisyys. Joissakin maissa taas torjutaan hammasmätää lisäämällä suolaan fluoria.
Suola on terveydelle välttämätöntä – se säätelee veritilavuutta ja verenpainetta – mutta entä suolan kiistanalainen yhteys korkeaan verenpaineeseen? Lääkäreillä on ollut tapana kehottaa verenpainetautia sairastavaa potilasta rajoittamaan suolan ja natriumin saantia. Suola vaikuttaa haitallisesti noin joka kolmanteen tai joka toiseen korkeaa verenpainetta sairastavaan. Kun ihminen kuuluu tähän ryhmään, suolankäytön vähentämisen on osoitettu alentavan verenpainetta.
Suola parantaa kiistatta ruoan makua, kuten Job osoitti kysyessään: ”Syödäänkö mautonta ilman suolaa?” (Job 6:6.) Voimme olla hyvin kiitollisia Luojallemme siitä, että hän ”antaa meille kaikkea runsaasti nautinnoksemme” (1. Timoteukselle 6:17).
[Kuva s. 15]
Joitakin suolalaatuja (ylhäältä myötäpäivään): 1) Alaea-merisuola, Havaiji; 2) fleur de sel, Ranska; 3) orgaaninen raaka merisuola; 4) sel gris (harmaa suola), Ranska; 5) karkea merisuola; 6) hienoksi jauhettu ”musta suola”, Intia