Tiede ja uskonto sopusoinnussa

”Tiedettä ja uskontoa ei enää pidetä yhteensovittamattomina.” (Lontoossa ilmestyvä The Daily Telegraph 26.5.1999)

SEKÄ tiede että uskonto jaloimmillaan etsivät totuutta. Tiede havainnoi suurenmoisen järjestyksellistä maailmaa, maailmankaikkeutta jossa on selviä merkkejä älykkäästä suunnittelusta. Tosi uskonto antaa havainnoille merkitystä opettamalla, että fyysisen maailman ilmeisen suunnitelmallisuuden takana on älykäs Luoja.

”Uskonto rikastuttaa suuresti tieteen tuntemustani ja arvostustani”, sanoo molekyylibiologi Francis Collins. Hän jatkaa: ”Kun havaitsen jotakin tutkiessani ihmisen perimää, tunnen syvää kunnioitusta elämän arvoitusta kohtaan ja minusta on ihmeellistä ajatella, että vain Jumala tiesi tämän aiemmin. Se on suurenmoinen, liikuttava tunne, joka syventää arvostustani Jumalaa kohtaan ja tekee tieteen harjoittamisesta vielä antoisampaa.”

Miten tieteen ja uskonnon välille voidaan löytää sopusointu?

Jatkuvaa oppimista

Hyväksy rajoitukset: Ääretöntä maailmankaikkeutta, avaruutta ja aikaa koskeville kysymyksillemme ei ole odotettavissa loppua. Biologi Lewis Thomas sanoo: ”Tämä ei tule koskaan loppumaan, koska kyltymättömän uteliaana lajina me tutkimme, katselemme ympärillemme ja koetamme ymmärtää kaikkea. Se ei tule koskaan selviämään meille. En voi kuvitella mitään päätepistettä, jossa jokainen  huoahtaisi ja sanoisi, että nyt me käsitämme kaiken. Me emme koskaan pääse siihen.”

Samoin uskonnollisen totuuden saralla opittavaa riittää loputtomiin. Raamatunkirjoittaja Paavali totesi: ”Nykyään näemme vain arvoituksellisia heijastuksia peilistä – –. Tietoni on osittaista.” (1. Korinttilaisille 13:12, The New English Bible.)

Se että tietomme niin tieteellisistä kuin uskonnollisistakin kysymyksistä on osittaista, ei kuitenkaan estä meitä tekemästä varmoja päätelmiä tosiasioiden pohjalta. Emme tarvitse seikkaperäistä tietoa auringon alkuperästä voidaksemme olla täysin varmoja siitä, että se nousee huomenna.

Anna tunnettujen tosiasioiden puhua: Vastauksia etsiessämme meidän täytyy nojautua luotettaviin periaatteisiin. Ellemme pidä kiinni korkeimmista normeista punnitessamme  todisteita, voimme helposti kulkea harhaan etsiessämme tieteellistä ja uskonnollista totuutta. Emme tietenkään voi ryhtyä arvioimaan kaikkea tieteellistä aineistoa, jota valtavat kirjastot ovat nykyään täynnä. Toisaalta Raamattu tarjoaa pohdittavaksemme hallittavan määrän hengellisiä opetuksia. Tunnetut tosiasiat antavat runsaasti tukea sille, mitä Raamattu sanoo. *

Kun ajatellaan tietoa yleensä, tarvitaan vilpittömyyttä ja vaivannäköä, jotta voisi erottaa tosiasiat spekuloinnista ja todellisuuden petoksesta – niin tieteessä kuin uskonnossakin. Raamatunkirjoittaja Paavali neuvoi torjumaan ”sen ristiriitaisuudet, jota valheellisesti nimitetään ’tiedoksi’” (1. Timoteukselle 6:20). Jotta tiede ja uskonto sopisivat yhteen, on annettava tosiasioiden puhua puolestaan, jolloin vältytään arvailuilta ja spekuloinnilta, ja on tutkittava, miten tosiasiat tukevat ja täydentävät toisiaan.

Kun esimerkiksi ymmärrämme, että Raamattu käyttää sanaa ”päivä” eripituisista ajanjaksoista, näemme, että 1. Mooseksen kirjan luomiskertomuksen kuusi luomispäivää eivät ole ristiriidassa tieteen näkemyksen kanssa, jonka mukaan maapallo on noin 4,5 miljardia vuotta vanha. Raamatun mukaan maapallo oli ennen luomispäivien alkua ollut olemassa tarkemmin määrittelemättömän ajan. (Ks. tekstiruutua ”Kukin luomispäivä 24 tunnin pituinen?”) Vaikka tiedemiehet joutuisivat korjaamaankin arviotaan planeettamme iästä, se mitä Raamattu sanoo asiasta, pitää edelleen paikkansa. Tiede ei ole ristiriidassa Raamatun kanssa, vaan se antaa tässä  kuten monessa muussakin asiassa runsaasti lisätietoa fyysisestä maailmasta, sekä nykyisestä että menneestä.

Uskoa, ei herkkäuskoisuutta: Raamatussa on sellaista tietoa Jumalasta ja hänen tarkoituksistaan, jota ei voi saada mistään muusta lähteestä. Miksi siihen voisi luottaa? Raamattu itse kehottaa koettelemaan sen paikkansapitävyyttä. Punnitse sen historiallista tarkkuutta, käytännöllisyyttä, kirjoittajien rehellisyyttä sekä yhtenäisyyttä. Kun tutkii Raamatun paikkansapitävyyttä, kuten sen luonnontieteitä sivuavia kohtia ja vielä vakuuttavampana seikkana satojen ennustusten pettämätöntä toteutumista kautta aikojen meidän päiviimme saakka, voi saada lujan uskon siihen, että se on Jumalan sana. Usko Raamattuun ei ole herkkäuskoisuutta vaan todisteisiin perustuvaa luottamusta siihen, että sen sanat pitävät paikkansa.

Kunnioita tiedettä; tunnusta usko: Jehovan todistajat kannustavat sekä tieteellisesti että uskonnollisesti ajattelevia ennakkoluulottomia ihmisiä etsimään vilpittömästi totuutta kummallakin alueella. Todistajat rakentavat seurakunnissaan tervettä kunnioitusta tiedettä ja sen todeksi näytettyjä havaintoja kohtaan sekä lujaa uskoa siihen, että uskonnollinen totuus löytyy vain Raamatusta, joka suoraan ja runsain perustein ilmoittaa olevansa Jumalan sana. Apostoli Paavali sanoi: ”Kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, te otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan niin kuin se todella on, Jumalan sanana.” (1. Tessalonikalaisille 2:13.)

Uskontoon samoin kuin tieteeseen on kieltämättä sekoittunut vahingollisia valheita ja tapoja. On siis olemassa oikeaa ja väärää uskontoa. Tämän vuoksi monet ovat jättäneet järjestäytyneet valtauskonnot ja liittyneet Jehovan todistajien kristilliseen seurakuntaan. He ovat pettyneet siihen, että heidän aiempi uskontonsa on halunnut pitäytyä ihmisten perinteissä ja myyteissä sen sijaan että olisi omaksuttu se, mikä on havaittu totuudeksi.

Tämän lisäksi tosi kristityt tuntevat, että heidän elämällään on todellinen tarkoitus, koska he tuntevat läheisesti Luojan sellaisena kuin hänet ilmaistaan Raamatussa, sekä hänen ilmaistut tarkoituksensa ihmiskunnan ja maapallon suhteen. Jehovan todistajat ovat saaneet Raamatusta tyydyttäviä ja järkeviä vastauksia muun muassa kysymyksiin, miksi olemme olemassa ja mihin olemme menossa. He kertoisivat niistä hyvin mielellään myös sinulle.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 10]

Kukin luomispäivä 24 tunnin pituinen?

Jotkut fundamentalistit väittävät, että maapallon vaiheet ihmistä edeltävältä ajalta selittää kreationismi eikä evoluutio. He uskovat, että koko fyysinen luomakunta tehtiin vain kuudessa 24-tuntisessa päivässä jolloinkin 6000–10000 vuotta sitten. Tämä on kuitenkin epäraamatullinen opetus, jonka vuoksi Raamattu on saanut osakseen paljon pilkkaa.

Onko päivä aina kirjaimellisesti 24 tunnin pituinen Raamatussa? 1. Mooseksen kirjan 2:4:ssä puhutaan ”päivästä jona Jehova Jumala teki maan ja taivaan”. Tämä yksi päivä sisältää 1. Mooseksen kirjan 1. luvun kaikki kuusi luomispäivää. Raamatussa päivä on määrämittainen ajanjakso, joka voi kestää tuhat vuotta tai useita tuhansia vuosia. Luomispäivät ovat voineet olla kukin tuhansien vuosien pituisia. Lisäksi maapallo oli olemassa jo ennen kuin luomispäivät alkoivat (1. Mooseksen kirja 1:1). Raamattu on siis tässä suhteessa sopusoinnussa tieteen kanssa. (2. Pietarin kirje 3:8.)

Viitaten näkemykseen, jonka mukaan luomispäivät olivat vain 24 kirjaimellisen tunnin pituisia, molekyylibiologi Francis Collins kirjoittaa: ”Kreationismi on aiheuttanut ajattelevien ihmisten uskolle enemmän vahinkoa kuin mikään muu nykyhistoriassa.”

[Tekstiruutu s. 11]

Onko tieteestä tullut uusi suunnannäyttäjä moraaliasioissa?

Monet tiedemiehet ovat hylänneet uskonnon niistä ymmärrettävistä syistä, että se on vastustanut tieteen edistysaskelia, sillä on synkkä historia ja se on toiminut ulkokultaisesti ja julmasti. Mikrobiologian professori John Postgate kirjoittaa: ”Maailman uskontojen tilillä on – – ihmisuhreja, ristiretkiä, joukkoväkivaltaa ja inkvisitiota. Nykyään tämä uskonnon synkkä puoli on muuttunut vaaralliseksi, sillä toisin kuin tiede uskonto ei ole puolueeton.”

Verratessaan tätä tieteen oletettuun järkiperäisyyteen, puolueettomuuteen ja kurinalaisuuteen Postgate väittää, että ”tieteestä on tullut uusi suunnannäyttäjä moraaliasioissa”.

Onko tieteestä tosiaan moraaliseksi suunnannäyttäjäksi? Vastaus on kielteinen. Postgate itse myöntää, että ”tiedeyhteisöt saavat osansa mustasukkaisuudesta, ahneudesta, ennakkoluuloista ja kateudesta”. Hän sanoo myös, että ”jotkut tiedemiehet ovat olleet valmiita murhaamaan tutkimuksen nimessä, kuten tapahtui natsi-Saksassa ja japanilaisten vankileireillä”. Ja kun National Geographic -lehti antoi eräälle tutkivalle journalistille tehtäväksi ottaa selvää, miten sen sivuille oli päässyt kirjoitus väärennetystä fossiilista, tuo journalisti kuvaili tapahtumien kulkua ”kertomukseksi väärään tietoon perustuvasta salassa pitämisestä ja sokeasta luottamuksesta, voimakkaiden persoonallisuuksien yhteentörmäyksestä, oman tärkeyden pönkittämisestä, toiveajattelusta, naiiveista oletuksista, inhimillisistä erehdyksistä, itsepäisyydestä, manipuloinnista, panettelusta, valehtelusta – – [ja] korruptiosta”.

Tiede on myös antanut ihmiskunnalle hirvittäviä aseita, kuten biologiset aseet, taistelukaasut, ohjukset, täsmäaseet ja ydinpommit.

[Kuva s. 8, 9]

Muurahaissumu (Menzel 3) Hubble-avaruusteleskoopin ottamassa kuvassa

[Lähdemerkintä]

NASA, ESA and The Hubble Heritage Team (STScI/AURA)

[Kuvat s. 9]

Tieteelliset havainnot kertovat maailmasta, joka on täynnä selviä merkkejä älykkäästä suunnittelusta

[Kuva s. 10]

Jehovan todistajat rakentavat kunnioitusta rehellistä tiedettä kohtaan sekä uskoa Raamattuun