Lukijoiden kirjeitä

Maapallon eliölajit. Olen 11-vuotias ja pidän kovasti eläimistä. Kun näin kirjoitussarjan ”Kuka suojelee maapallon eliölajeja?” (22.11.2001), maltoin tuskin odottaa sen lukemista. Minusta tuntuu pahalta jättiläisalbatrossin puolesta, jonka kuva on sivulla 7. On surullista, että niitä hukkuu, kun niitä jää vahingossa kiinni kalastuskoukkuihin. Pidin myös tuon sivun alimmaisesta kuvasta, joka esitti saharauskua. Julkaiskaa tällaisia kirjoituksia jatkossakin!

S. V., Yhdysvallat

Vankilat. Sanat eivät riitä kuvailemaan, miltä minusta tuntui lukiessani kirjoitusta ”Kertomuksia uskosta historiallisessa vankilassa” (22.11.2001). Poikani on vankilassa pankkiryöstön takia. Tämä on hänelle toinen kerta. Aion lähettää hänelle tämän lehden. Rukoilen, että se koskettaisi hänen sydäntään ja kannustaisi häntä ottamaan vastaan sen rakkauden, jota Jehova tuntee meitä kaikkia kohtaan. Kiitos siitä lohdutuksesta, jota annatte meille.

C. M., Yhdysvallat

Itsemurha. Paljon kiitoksia kirjoitussarjasta ”Elämä on elämisen arvoista” (22.10.2001). Keskikoulussa koin paljon painetta. Jehova tuki minua Raamatun ja kristittyjen tovereitteni avulla. Tunsin silti itseni arvottomaksi. Kun luin kehystetyn tekstin, jonka otsikkona oli ”’Antaako Jumala anteeksi sen, että minusta tuntuu tältä?’”, oli kuin Jehova olisi puhunut suoraan minulle. On mahtavaa tietää, ettei Jehova unohda minunkaltaisiani ihmisiä!

S. H., Japani

Haluan kertoa, kuinka iloiseksi tulin luettuani tämän kirjoitussarjan. Olin tosi onnellinen siitä, ettei siinä pidettykään nuhdesaarnaa, niin kuin kuvittelin luettuani kannen otsikon. Tekstiruutu ”’Antaako Jumala anteeksi sen, että minusta tuntuu tältä?’” liikutti minua kovasti. Tämän kirjoituksen ansiosta pystyin puhumaan eräälle sisarelle siitä, mitä itse parhaillaan koen. Kiitos tämän arkaluonteisen aiheen käsittelemisestä.

A. F., Ranska

Olen lukenut tämän kirjoitussarjan kahdeksan kertaa. Kun kävin keskikoulua, ajattelin itsemurhaa. Kuolema tuntui minusta houkuttelevalta. Tämä kirjoitussarja auttoi minua kuitenkin tajuamaan, että vaikka arkielämäni olisi onnetonta, on silti hyvä olla elossa. En ole Jehovan todistaja, mutta olen jo jonkin aikaa lukenut Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä. Te olette todella hienoja ihmisiä!

S. M., Japani

Pahoinpidellyt naiset. Kiitoksia kirjoitussarjasta ”Apua pahoinpidellyille naisille” (8.11.2001). Sivulla 3 oleva otsikko ”Ehkä hän tällä kertaa muuttuu” ilmaisee saman toiveen, joka minullakin on ollut vuosia. Voin todistaa sivulla 4 mainitun seikan, että hyvin usein myötätuntoa saa osakseen pahoinpitelijä eikä uhri.

S. M., Saksa

Tämä kirjoitussarja oli sydäntä lämmittävä. Kuten epäilemättä monet muutkin, itkin hillittömästi heti ensimmäiseltä sivulta lähtien muistaessani sitä tuskaa ja kipua, jota kerran jouduin kestämään. Arvostan erityisesti sitä ajatusta, että Jehova pitää meitä jokaista arvokkaana. Olen kokoaikaisena evankelistana huomannut, että saarnaamisalueellani asuvat ihmiset lukevat mielellään tämän kirjoituksen – jopa siinä määrin, että minun on täytynyt tilata lisää lehtiä. Paljon kiitoksia siitä, että julkaisette näin arvokasta tietoa.

K. J., Australia

[Kuvan lähdemerkintä s. 30]

Perhonen: perhostalo, Mittagong, Australia