Poliisit – miksi heitä tarvitaan?

MILLAISTA elämä olisi ilman poliisia? Mitä tapahtuikaan Brasiliassa vuonna 1997, kun 18000 poliisia ryhtyi lakkoon Recifen kaupungissa ja sen yli miljoona asukasta jäivät ilman poliisia?

”Viiden kaoottisen päivän aikana on tappojen määrä tässä merenrantakaupungissa kolminkertaistunut”, raportoi The Washington Post -lehti. ”Kahdeksan pankkia on ryöstetty. Jengit ovat riehuneet eräässä kauppakeskuksessa ja räyhänneet rikkaiden kaupunginosissa aseet paukkuen. Eikä kukaan noudata liikennesääntöjä. – – Ruumishuone on täyttynyt rikosten uhreista, ja osavaltion suurimmassa sairaalassa ampuma- ja pistohaavapotilaat joutuvat tilan puutteessa makaamaan käytävien lattioilla.” Oikeusministeri kommentoi lehdessä: ”Täällä ei ole koskaan ennen nähty tällaista laittomuutta.”

Asummepa missä tahansa, pahuus on aivan sivistyneisyyden ohuen pintakerroksen alla. Poliisia tarvitaan. Toisaalta useimmat meistä ovat varmasti kuulleet poliisin piirissä esiintyvästä raakuudesta, korruptiosta, piittaamattomuudesta ja vallan väärinkäytöstä. Tapausten vakavuus vaihtelee maasta toiseen. Mutta mitä tekisimme ilman poliisia? Eivätkö poliisit kuitenkin tarjoa usein tärkeitä palveluja? Herätkää!-lehti kysyi eri maissa toimivilta poliiseilta, miksi he lähtivät tälle alalle.

Yhteisön ja ihmisten palvelemista

”Tuntuu hyvältä auttaa ihmisiä”, kertoi brittiläinen poliisi Ivan. ”Minua kiinnosti tämän työn monipuolisuus.  Harva tietää, että rikoksiin liittyvä osuus poliisitoiminnasta on vain 20–30 prosenttia. Työ on hyvin pitkälti yhteisön ja ihmisten palvelemista. Saatan tavallisen partiointipäivän aikana hoitaa äkkikuolemaan, liikenneonnettomuuteen ja rikokseen liittyviä tehtäviä sekä auttaa sekavaa vanhusta. Erityisen palkitsevaa on saattaa eksynyt lapsi kotiin tai olla rikoksen uhrin henkisenä tukena.”

Yhdysvaltalainen Stephen on entinen poliisi. Hän kertoo: ”Poliisilla on parhaat mahdollisuudet ja eniten aikaa tarjota apua, kun ihmiset tarvitessaan pyytävät sitä. Juuri tämä sai minut hakeutumaan poliisin työhön. Halusin olla ihmisten käytettävissä ja kantaa heidän taakkojaan. Tunsin voivani suojella heitä rikoksilta ainakin jossain määrin. Pidätin viidessä vuodessa yli tuhat epäiltyä. Mutta eksyneiden lasten löytäminen, omille teilleen lähteneiden Alzheimer-potilaiden auttaminen ja varastettujen kulkuneuvojen löytäminen tuottivat nekin tyydytystä. Epäiltyjen takaa-ajaminen ja kiinni saaminen toi työhön puolestaan jännitystä.”

”Halusin auttaa hätätilanteisiin joutuneita ihmisiä”, sanoo bolivialainen poliisi Roberto. ”Nuorena ihailin poliiseja, koska he suojelevat ihmisiä vaaralta. Olin urani alussa vastuussa jalkapartioista, jotka liikkuivat kaupungin keskustassa valtion virastojen lähettyvillä. Poliittisia mielenosoituksia oli lähes päivittäin. Minun tehtäväni oli estää tilannetta muuttumasta väkivaltaiseksi. Huomasin, että jos olin ystävällinen ja järkevä mielenosoitusten johtajia kohtaan, saatoin ehkäistä mellakat, joissa monet olisivat voineet loukkaantua. Se oli palkitsevaa.”

Poliisi tarjoaa monenlaisia palveluja. Tilanteet, joihin poliisit puuttuvat, vaihtelevat puussa olevan kissan pelastamisesta terroristien panttivankien vapauttamiseen ja pankkiryöstäjien kiinni ottamiseen. Poliisivoimiin on kuitenkin koko niiden nykyhistorian ajan kohdistunut sekä toiveita että pelkoja. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan, mistä tämä johtuu.

 [Kuvat s. 2, 3]

Sivut 2 ja 3: liikennepoliisi Chengdussa Kiinassa; kreikkalainen mellakkapoliisi; eteläafrikkalaisia poliiseja

[Lähdemerkintä]

Linda Enger/Index Stock Photography

[Kuva s. 3]

Poliisien lakon aikana heinäkuussa 2001 ryöstetty kauppa Salvadorissa Brasiliassa

[Lähdemerkintä]

Manu Dias/Agência A Tarde

[Kuva s. 4]

Stephen, Yhdysvallat

[Kuva s. 4]

Roberto, Bolivia