Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Maailmanlaajuinen viehtymys rahapeleihin

Maailmanlaajuinen viehtymys rahapeleihin

Maailmanlaajuinen viehtymys rahapeleihin

SKOTLANNISSA kasvanut John unelmoi lottovoitosta. Hän sanoo: ”Ostin joka viikko lottokupongin. Se ei maksanut paljon, mutta kuponki antoi toivon siitä, että voisin saada kaiken, mitä suinkin haluaisin.”

Japanissa asuva Kazushige rakasti hevoskilpailuja. ”Minusta oli erittäin hauskaa lyödä ystävieni kanssa vetoa kilparadalla, ja toisinaan voitin sievoisen summan rahaa”, hän muistelee.

”Minun suosikkipelini oli bingo”, sanoo Australiassa asuva Linda. ”Tämä tapa tuli maksamaan minulle 30 dollaria viikossa, mutta rakastin voitonhuumaa.”

John, Kazushige ja Linda pitivät rahapelien pelaamista suhteellisen harmittomana ajanvietteenä. Sadat miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa ajattelevat samalla tavoin. Eräs vuonna 1999 tehty galluptutkimus osoitti, että kaksi kolmesta yhdysvaltalaisesta hyväksyi rahapelit. Yhdysvaltalaiset käyttivät vuonna 1998 laillisten rahapelien pelaamiseen noin 60 miljardia euroa, enemmän kuin he käyttivät yhteensä elokuvalippuihin, musiikkiäänitteisiin, urheilutapahtumiin, teemapuistoihin ja videopeleihin.

Eräässä tuoreessa australialaisia koskeneessa tutkimuksessa kävi ilmi, että vuoden aikana heistä pelasi rahapelejä vähintään kerran yli 80 prosenttia ja joka viikko 40 prosenttia. Aikuiset käyttävät Australiassa vuosittain pelaamiseen keskimäärin yli 450 euroa, noin kaksi kertaa enemmän kuin eurooppalaiset tai yhdysvaltalaiset, mikä tekee australialaisista maailman innokkaimpiin kuuluvia pelaajia.

Japanissa monet ovat riippuvaisia flipperin tapaisesta pachinko-pelistä, ja siellä tähän peliin käytetäänkin miljardeja euroja vuodessa. Brasiliassa rahapeleihin, etupäässä arvontapeleihin, käytetään vuosittain ainakin 4,5 miljardia euroa. Brasilialaiset eivät kuitenkaan ole ainoita arvontapelien ystäviä. Public Gaming International -lehti arvioi äskettäin, että ”102 maassa on 306 arvontapeliä”. Viehtymys rahapeleihin on tosiaankin maailmanlaajuinen ilmiö – ja jotkut pitävät tätä ilmiötä hyvin hyödyllisenä.

Rahapelitoimintaa edistävän Public Gaming Research Institute -laitoksen edustaja Sharon Sharp sanoo, että Yhdysvalloissa vuosina 1964–99 arvontapelien tuottamat voitot muodostivat valtion budjettivaroista noin 145 miljardia euroa, ja valtaosa näistä tuloista saatiin vuoden 1993 jälkeen. Suuri osa tästä rahasta varattiin kasvatustyötä, valtion luonnonpuistoja ja urheilupaikkojen rakentamista varten. Rahapeliala on myös merkittävä työllistäjä. Yksistään Australiassa tämän alan yrityksiä on yli 7000, ja ne työllistävät noin satatuhatta ihmistä.

Niinpä rahapelien kannattajat sanovat, että ajanvietteen tarjoamisen lisäksi laillinen rahapelitoiminta luo työpaikkoja, tuo verotuloja ja kohentaa lamassa olevaa taloutta.

Monet kysyvätkin, mitä väärää rahapelien pelaamisessa on. Seuraavassa kirjoituksessa vastataan tähän kysymykseen, ja vastaus voi hyvinkin muuttaa näkemyksesi rahapeleistä.

[Kuva s. 3]

John

[Kuva s. 3]

Kazushige

[Kuva s. 3]

Linda