Voitin synnytyksen jälkeisen masennuksen

Muistan katselleeni, kun mieheni leikki onnellisena vastasyntyneen tyttäremme kanssa, ja ajattelin, että heidän olisi parempi ilman minua. Minusta tuntui, että olin tullut heille taakaksi. Halusin hypätä autoon ja ajaa pois palaamatta koskaan. En voinut aavistaakaan, että kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

ENSIMMÄISET kymmenen vuotta avioliitossa olivat onnellista aikaa. Nautimme mieheni Jasonin kanssa esikoistyttäremme Lianan kasvattamisesta. Olimme siksi kaikki iloisia, kun tulin uudelleen raskaaksi.

Tämä raskaus oli kuitenkin hyvin vaikea. Olin itse asiassa kuolla synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin. Mutta jo ennen sitä, raskauden loppuvaiheessa, tuntui kuin sumu olisi täyttänyt pääni. Tunne paheni, kun tulimme pienen tyttövauvamme  Carlyn kanssa kotiin sairaalasta. Olin jatkuvasti väsynyt enkä tuntenut pystyväni tekemään yksinkertaisimpiakaan päätöksiä. Soittelin Jasonille töihin monta kertaa päivässä kysyäkseni, mitä kotitöitä minun seuraavaksi piti tehdä, tai varmistaakseni, olinko sanonut tai toiminut oikein juuri sattuneissa tilanteissa.

Aloin pelätä ihmisiä, jopa vanhoja ystäviä. Jos joku tuli ovelle odottamatta, piilouduin makuuhuoneeseen. En jaksanut pitää kotia järjestyksessä ja tulin helposti levottomaksi ja hämmentyneeksi. Rakastan lukemista, mutten voinut lukea juuri mitään, koska en pystynyt keskittymään. Rukoileminen tuntui vaikealta, joten hengellinen terveyteni kärsi. Mikään ei tuntunut miltään, enkä kyennyt tuntemaan rakkautta ketään kohtaan. Pelkäsin, että epäterveistä ajatuksistani olisi vahinkoa lapsilleni. Itsetuntoni romahti. Luulin sekoavani.

Tänä aikana Jason auttoi minua töistä tultuaan siivoamalla ja valmistamalla perheelle ruoan – ja minä suutuin hänelle siitä! Hänen toimintansa tuntui minusta osoittavan, että olin huono äiti. Jos taas hän ei tarjoutunut auttamaan, syytin häntä piittaamattomuudesta. Ellei Jason olisi käsitellyt tilannetta niin kypsästi ja rakkaudellisesti kuin hän käsitteli, synnytyksen jälkeinen masennukseni olisi voinut merkitä tuhoa avioliitollemme. Ehkä Jason osaa parhaiten kuvailla, miten sairauteni vaikutti häneen.

Mieheni kuvailee, miltä hänestä tuntui

”Ensin en voinut uskoa, mitä Janellelle tapahtui. Hän muuttui täysin eikä ollut enää oma iloinen, ulospäin suuntautuva itsensä. Hän alkoi käyttäytyä kuin toinen ihminen. Hän otti kaiken, mitä sanoin, itseensä kohdistuvana arvosteluna, ja suuttui jopa siitä, että yritin keventää hänen työtaakkaansa. Aluksi minun teki mieli käskeä häntä ryhdistäytymään, mutta tajusin, että se olisi vain pahentanut tilannetta.

Välimme olivat jatkuvasti jännittyneet. Janelle näytti ajattelevan, että koko maailma  oli kääntynyt häntä vastaan. Olin kuullut naisista, joilla oli samanlaisia oireita synnytyksen jälkeisen masennuksen vuoksi. Kun aloin epäillä, että Janellella oli sama sairaus, luin kaiken aineiston, mitä vain löysin tästä aiheesta. Niin varmistuin asiasta. Sain myös tietää, että Janellen sairaus ei ollut hänen vikansa – se ei johtunut mistään laiminlyönnistä.

Täytyy myöntää, että hänen ja lasten tarvitsema ylimääräinen huomio uuvutti minut henkisesti ja fyysisesti. Tasapainoilin kahden vuoden ajan seurakunnanvanhimman, aviomiehen ja isän tehtävien sekä ansiotyön välillä. Sain onneksi järjestettyä työajat niin, että pääsin kotiin hieman aikaisemmin varsinkin niinä iltoina, kun menimme kristillisiin kokouksiin. Janelle tarvitsi minua silloin kotona ruoanlaitossa ja lasten pukemisessa. Näin pääsimme kaikki kokouksiin.”

Toipuminen

Ilman mieheni rakkaudellista tukea olisin epäilemättä toipunut paljon hitaammin. Jason kuunteli kärsivällisesti, kun kerroin peloistani. Minusta tuntui hyvin tärkeältä, etten antanut tunteiden patoutua sisälleni. Välillä kuulostin jopa vihaiselta. Mutta Jason vakuutti minulle jatkuvasti, että hän rakasti minua ja että me menisimme tämän läpi yhdessä. Hän yritti aina saada minut näkemään asioiden valoisan puolen. Jälkeenpäin pyysin anteeksi vihaisena puhumiani sanoja. Hän lohdutti minua sanomalla, että niinä hetkinä oli puhunut sairauteni. Kun nyt muistelen noita aikoja, ymmärrän, miten paljon hänen huomaavaiset sanansa merkitsivät minulle.

Lopulta löysimme yhdessä hyvin  ystävällisen lääkärin, joka kuunteli minua kaikessa rauhassa. Hän määritti ongelmani synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi ja ehdotti lääkitystä, joka helpottaisi toistuvia ahdistustilojani. Hän suositteli myös tapaamista mielenterveysalan ammattilaisen kanssa. Lisäksi hän neuvoi harrastamaan säännöllisesti liikuntaa, sillä liikunta on auttanut monia masennuspotilaita.

Suurimpia haasteita toipumisessa oli synnytyksen jälkeiseen masennukseen liittyvä häpeän leima. Toisten on usein vaikea suhtautua myötätuntoisesti ihmiseen, jonka sairautta he eivät ymmärrä. Synnytyksen jälkeinen masennus on toisenlaista kuin vaikkapa murtunut jalka, jonka muut voivat nähdä ja ottaa huomioon. Perheeni ja läheiset ystäväni kuitenkin tukivat minua koko ajan ja suhtautuivat minuun ymmärtäväisesti.

Rakkaudellista tukea perheeltä ja ystäviltä

Jason ja minä olimme hyvin kiitollisia avusta, jota äitini antoi tänä vaikeana aikana. Välillä mieheni tarvitsi hengähdystaukoa kodin henkisesti raskaasta ilmapiiristä. Äiti oli aina myönteinen. Hän ei yrittänyt ottaa minun paikkaani taloudessa vaan pikemminkin tuki minua ja kannusti tekemään sen, minkä voin.

Myös seurakunnan ystävät olivat suurenmoisia. Monet lähettivät pieniä viestejä, joissa he kertoivat ajattelevansa minua. Miten ihanalta se tuntuikaan! Minusta oli nimittäin vaikea jutella ihmisten kanssa niin puhelimessa kuin kasvotustenkin. Jopa seurustelu toisten kristittyjen kanssa ennen  kokouksia ja niiden jälkeen tuntui tukalalta. Kirjoittamalla meille ystävämme paitsi osoittivat, että he ymmärsivät masennuksen vaikutuksia minuun, myös ilmaisivat rakkautensa ja kiinnostuksensa minua ja perhettäni kohtaan.

Ei elinkautistuomio!

Olen nyt paljon paremmassa kunnossa, kiitos hyviä neuvoja antaneen lääkärin, erittäin kannustavan perheen ja ymmärtäväisten ystävien. Harrastan edelleen säännöllisesti liikuntaa, vaikka olisin väsynytkin, sillä siitä on ollut apua. Yritän myös osoittaa vastakaikua toisten kannustukselle. Vaikeina aikoina kuuntelen kasetilta Raamatun lukemista sekä Kingdom Melodies -kappaleita – Jehovan todistajien tekemää musiikkia, joka kohottaa mieltä. Nämä äänitteet vahvistavat minua hengellisesti ja auttavat minua ajattelemaan myönteisesti. Aloin hiljattain jopa pitää taas Raamattuun perustuvia harjoituspuheita seurakunnankokouksissa.

Nyt kahden ja puolen vuoden jälkeen olen toipunut niin paljon, että voin täydemmin tuntea ja ilmaista rakkautta miestäni, lapsiani ja muita kohtaan. Vaikka tämä on ollut raskasta aikaa perheellemme, meistä tuntuu, että suhteemme ovat nyt vahvemmat kuin koskaan. Olen kiitollinen erityisesti Jasonille, joka on enemmän kuin todistanut rakkautensa minua kohtaan, kun hän on kestänyt masennuksen syöverini ja ollut tukenani aina sitä tarvitessani. Ennen kaikkea meillä molemmilla on nykyään paljon läheisempi suhde Jehovaan, joka on todella vahvistanut meitä koetuksissamme.

Minulla on edelleen huonoja päiviä, mutta perheeni, lääkärini, seurakunnan ja Jehovan pyhän hengen avulla valo tunnelin päässä kirkastuu jatkuvasti. Synnytyksen jälkeinen masennus ei tosiaankaan ole elinkautistuomio. Se on vihollinen, jonka voimme voittaa. (Kertonut Janelle Marshall.)

[Tekstiruutu/Kuva s. 20]

Synnytyksen jälkeisen masennuksen syitä

Synnytyksen jälkeisen masennuksen syntyyn voivat vaikuttaa hormonaalisten muutosten lisäksi esimerkiksi seuraavat seikat:

1. Naisen näkemykset äitiydestä. Taustalla saattaa olla onneton lapsuus tai huono suhde omiin vanhempiin.

2. Yhteiskunnan epärealistiset odotukset äitejä kohtaan.

3. Suvussa masennusta.

4. Epätyydyttävä avioliitto ja perheen tai sukulaisten tuki puuttuu.

5. Huono itsetunto.

6. Huolehtiminen pienistä lapsista täysipäiväisesti tuntuu ylivoimaiselta.

Luettelo ei suinkaan ole kattava. Synnytyksen jälkeiseen masennukseen voivat vaikuttaa muutkin seikat. Sen syntymekanismia ei vielä tunneta täysin.

[Tekstiruutu s. 21]

Ei vain ”baby bluesia”

Synnytyksen jälkeistä masennusta ei tulisi sekoittaa synnytyksen jälkeen usein ilmenevään mielialan vaihteluun. Lääkäri Laura J. Miller sanoo: ”Tavallisinta synnytyksen jälkeistä mielialan vaihtelua sanotaan ’baby bluesiksi’. – – Noin 50 prosenttia synnyttäneistä naisista kokee tämän itkuisen herkistymistilan. Se on yleensä voimakkaimmillaan kolmannen ja viidennen päivän välillä synnytyksen jälkeen ja helpottuu sitten vähitellen itsestään muutamassa viikossa.” Tutkijat arvelevat, että tällainen mielialan vaihtelu voi johtua synnytyksen aiheuttamista muutoksista naisen hormonierityksessä.

Synnytyksen jälkeinen masennus kestää pitempään kuin baby blues ja voi alkaa heti lapsen synnyttyä tai jopa viikkoja tai kuukausia sen jälkeen. Masennuksesta kärsivä tuore äiti voi yhtenä hetkenä tuntea suurta onnea ja olla seuraavana hetkenä täysin maassa, jopa itsetuhoisten ajatusten vallassa. Lisäksi hän saattaa ärtyä tai suuttua helposti. Hän voi jatkuvasti kokea itsensä riittämättömäksi äitinä eikä ehkä tunne rakastavansa lastaan. Miller kertoo: ”Jotkut kliinistä masennusta sairastavat äidit tietävät rakastavansa lastaan, mutta silti heidän on vaikea tuntea muuta kuin välinpitämättömyyttä, ärtymystä tai vastenmielisyyttä. Toisilla käy mielessä ajatus lapsen vahingoittamisesta tai jopa tappamisesta.”

Synnytyksen jälkeisellä masennuksella on pitkä historia. Jo 300-luvulla eaa. kreikkalainen lääkäri Hippokrates pani merkille ne silmiinpistävät psykologiset muutokset, joita joissakin naisissa tapahtui synnytyksen jälkeen. Eräässä lääketieteellisessä lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ”synnytyksen jälkeinen masennus on merkittävä ongelma, josta monissa maissa kärsii 10–15 prosenttia äideistä” (Brazilian Journal of Medical and Biological Research). Valitettavasti vain ”useimpia masennustapauksia ei määritetä eikä hoideta oikein”, lehdessä sanottiin.

Harvinaisempi mutta vakavampi häiriö on synnytyksen jälkeinen psykoosi. Siitä kärsivä nainen saattaa kokea aistiharhoja, kuulla päässään ääniä ja menettää kosketuksen todellisuuteen, vaikka hän voi välillä olla useita tunteja tai päiviä järkevä. Tämän psykoosin syitä ei tunneta, mutta Millerin mukaan ”suurin vaikutus näyttää olevan perinnöllisellä taipumuksella ja laukaisevina tekijöinä ovat kenties hormonaaliset muutokset”. Taitava lääkäri voi antaa synnytyksen jälkeiseen psykoosiin tehokasta hoitoa.

[Tekstiruutu/Kuvat s. 22]

Itsehoito *

1. Jos masennus ei hellitä, hakeudu hoitoon. Mitä pikemmin teet niin, sitä pikemmin toipuminen pääsee alkamaan. Etsi ymmärtävä lääkäri, joka tuntee kyseisen sairauden. Älä häpeä synnytyksen jälkeistä masennustasi äläkä kiusaannu lääkkeiden syömisestä, jos sinulle määrätään niitä.

2. Harrasta säännöllisesti liikuntaa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että säännöllinen liikunta voi olla tehokasta hoitoa masennukseen.

3. Kerro läheisillesi, miltä sinusta tuntuu. Älä eristäydy äläkä anna tunteiden patoutua sisällesi.

4. Muista, että kotisi ei tarvitse olla täydellinen. Yritä pitää elämä yksinkertaisena keskittymällä olennaiseen.

5. Rukoile rohkeutta ja kärsivällisyyttä. Jos rukoileminen tuntuu vaikealta, pyydä jotakuta rukoilemaan kanssasi. Toipuminen saattaa vain lykkääntyä, jollet hellitä syyllisyyden tai arvottomuuden tunteistasi.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 23]

Vinkkejä miehille

1. Synnytyksen jälkeinen masennus ei ole vaimosi vika. Jos masennus jatkuu, etsikää yhdessä lääkäri, joka ymmärtää ongelmaa ja suhtautuu asiaan myötätuntoisesti.

2. Kuuntele vaimoasi kärsivällisesti. Hyväksy hänen tunteensa. Älä ärsyynny hänen kielteisyydestään. Auta häntä ystävällisesti näkemään asioiden valoisa puoli ja vakuuta hänelle, että hän paranee. Älä ajattele, että sinun täytyisi ratkaista kaikki hänen mainitsemansa ongelmat. Hän haluaa ehkä vain saada lohdutusta, ei loogisia vastauksia. (1. Tessalonikalaisille 5:14.) Muista, että synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivien on vaikea ajatella johdonmukaisesti ja selvästi.

3. Vähennä epäolennaisia menemisiä, jotta sinulle jäisi enemmän aikaa vaimollesi. Tämä voi nopeuttaa hänen toipumistaan.

4. Varaa aikaa myös itsellesi. Kun olet hyvässä kunnossa fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti, pystyt tukemaan vaimoasi paremmin.

5. Etsi ystävä, jolle voit puhua ja joka voi rohkaista sinua, ehkä toinen hengellisesti kypsä mies, jonka vaimolla on ollut synnytyksen jälkeistä masennusta.

[Kuva s. 23]

Marshallin perhe