Akasia toivottaa kevään tervetulleeksi Australiassa

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA AUSTRALIASTA

NÄITÄ sivuja ei korista mikään tavallinen kukka, vaan kukka joka on suuressa suosiossa Australiassa. Vuodesta 1912 lähtien se on komeillut Australian vaakunassa, ja vuonna 1988 se julistettiin virallisesti Australian kansalliskukaksi. Lisäksi se esiintyy australialaisissa kolikoissa ja postimerkeissä. Miksi se on niin suosittu?

Osittain vastaus saattaa löytyä Veronica Masonin kirjoittamasta runosta, joka julkaistiin vuonna 1929. Runossa kuvaillaan ensin synkkää ”oliivinvihreää ja ruskeaa ja harmaata” lopputalven maisemaa ja kerrotaan sitten ilouutinen: ”Mutta nyt on saanut kevät / tuoden mukanaan akasian kukat.”

Lähes kaikki tuntuvat ilahtuvan nähdessään, että kevät on aivan lähellä. Eteläisellä pallonpuoliskolla Australiassa kevät saapuu samaan aikaan, kun syksy tekee tuloaan pohjoisella pallonpuoliskolla. Australian mantereella iloitaan varhaisesta kevään merkistä: akasioihin kuuluva Acacia pycnantha puhkeaa kullankeltaiseen kukkaan. Niinpä aina elokuussa koululaisten voidaan kuulla lausuvan Masonin runoa. Ja vuonna 1992 Australian kenraalikuvernööri julisti syyskuun 1. päivän kansalliseksi akasiapäiväksi.

Akasia on paitsi varma myös ihastuttavan kaunis kevään merkki. Yhdessä Masonin runon säkeessä puhutaan ”sirosta, niiaavasta akasiasta”, kun kuvaillaan, miten kukkien peittämät oksat taipuvat ja huojuvat kevättuulessa. Akasia kuuluu kiinnostavaan kasvisukuun, jota esiintyy huomattavassa määrin lämpimässä ilmastossa eri puolilla maailmaa.

Sitkeä ja kuuluisa suku

Acacia pycnantha on pensas tai pieni puu, jonka korkeus vaihtelee 4:stä 8 metriin. Kaikkiaan Australiassa kasvaa noin 600–1000 erilaista akasialajia. Yli puolet maailman eri akasialajeista löytyykin juuri Australiasta. Euroopassa ja Amerikassa akasiasta  käytetään usein nimeä mimoosa. Eräs akasialaji mainitaan usein Raamatussa. Jumala käski rakentamaan liiton arkun ja joitakin tabernaakkelin osia akasiapuusta (2. Mooseksen kirja 25:10; 26:15, 26).

Muuan akasiasuvun kuuluisa jäsen on sateenvarjoa muistuttava laji, joka kasvaa Afrikassa. Sen lehdet ovat kirahvien mieliruokaa. Ne riipisivätkin akasian täysin paljaaksi, jolleivät tuo puu ja muuan muurahaislaji olisi yhteistyössä keskenään. Puu tarjoaa muurahaiselle kodin ja mettä ruoaksi. Muurahainen puolestaan pistää ahnasta kirahvia, niin että tämä lempeä jättiläinen siirtyy syömään toisen puun versoja. Eikö tällainen kumppanuus olekin erinomainen todiste älykkäästä suunnittelusta?

Australian akasialajeja eivät uhkaa kirahvit, mutta on niilläkin vihollisia, esimerkiksi kuivuus, jota vastaan ne puolustautuvat tehokkaasti. Akasian siemenen uloin kerros on niin luja, että sen täytyy jollain tavalla rikkoutua, jotta siemeneen voisi imeytyä vettä ja kasvu lähtisi käyntiin. Siemenet ovat niin lujia, että puutarhureiden täytyy upottaa palot kiehuvaan veteen, jotta ne turpoaisivat ja itäminen lähtisi istuttamisen jälkeen käyntiin. Luonnossa akasian siemen saattaa olla lepotilassa kymmeniä vuosia. Lopulta pensaikkopalo saa sen vahvat pienet siemenet itämään. Ankarimmankin kuivuuden aikana akasian ”siemenpankki” lepää turvallisesti maassa odottamassa uutta alkua.

Joitakin sitkeitä Australiassa kasvavia akasioita on jo vuosia viety Afrikkaan, jossa niitä käytetään lisäravinnon lähteenä kuivuuden aikana. Näiden akasioiden suuri etu on se, että ne  pystyvät selviytymään kovassa, hedelmättömässä maaperässä. Jotkin lajit kasvavat jopa hiekkadyyneillä. Nämä puut sitovat maata, niistä sekoittuu maahan typpeä ja ne toimivat tuulensuojina ja parantavat siten myös toisten kasvien kasvuympäristöä.

Monikäyttöinen akasia

Joidenkin tiedemiesten mielestä tiettyjä akasian siemeniä voitaisiin mahdollisesti käyttää ravintona niiden runsaan proteiinipitoisuuden ja esimerkiksi viljakasveihin nähden korkean ravintoarvon perusteella. Paahdetuissa siemenissä on miellyttävä pähkinän maku; jotkin lajit maistuvat keitettynä samalta kuin linssit. Akasian siemeniä on jauhettu ja niistä on leivottu leipää tai jopa tehty pastaa. Joistakin akasialajeista saadaan siemeniä peräti 10 kiloa vuodessa.

Akasian tuoksuvasta kukasta tehdään parfyymiä. Lisäksi akasiapuuta käytetään yleisesti eläinrehuna ja sen avulla estetään eroosiota. Emmekä ole vielä oikeastaan käsitelleet sitä, miten akasiasta saatavaa tarvepuuta voidaan käyttää.

Ennen muinoin Australian aboriginaalit tekivät akasiapuusta bumerangeja. Erästä akasialajia, Acacia acuminataa, on sanottu vadelmahilloksi, koska tuosta puusta lähtee heti sen kaatamisen jälkeen samanlainen tuoksu kuin murskatuista vadelmista. Australian varhaiset siirtolaiset rakensivat akasiapuusta savimajoja. Majojen seinät tehtiin punomalla yhteen nuoria puita, jotka päällystettiin sitten savella.

Akasiapuuta voidaan tosiaan käyttää hämmästyttävän monella tavalla. Mutta kevään koittaessa Australiassa mieleen eivät muistu akasiapuun monet käyttötarkoitukset, vaan kun kevättuulessa huojuvien, tupsumaisten kukkien verhoamat akasiat kultaavat kukkulat, sydän sykähtää ja mieleen palautuvat puun kauneudesta kertovat säkeet. Sekä akasian kauneus että käyttökelpoisuus muistuttavat sen ihailijoita ”kaiken rakentajan”, Jumalan, nerokkuudesta ja älykkyydestä (Heprealaisille 3:4).

[Kuvat s. 16, 17]

Akasian kukkia ja palkoja

[Lähdemerkintä]

© Australian Tourist Commission

[Kuvien lähdemerkinnät s. 15]

Akasia: © Copyright CSIRO Land and Water; postimerkki: National Philatelic Collection, Australia Post; symboli: Department of the Prime Minister and Cabinet