Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Uutta ilmettä väreillä

Uutta ilmettä väreillä

Uutta ilmettä väreillä

UUSI maalipinta voi tehdä kerrassaan ihmeitä. Nuhruiselta tai haalistuneelta näyttävä huone voi saada aivan uuden ilmeen. Haluaisitko piristää huoneen tai parin ulkonäköä kodissasi? Et kenties ole koskaan yrittänyt maalata omin päin, mutta se voi olla helpompaa kuin luuletkaan!

Seurataanpa, kun Fernando, hänen vaimonsa Dilma ja heidän kahdeksanvuotias Vanessa-tyttärensä maalaavat kotiaan. Sen jälkeen olemme ehkä itsekin valmiimpia maalauspuuhiin. Mutta ennen työvaatteiden vaihtoa on hyvä tutustua hieman värien valintaan.

Värien valinta

Maalausvärien huolellinen valinta on tärkeää. Väri ei pelkästään kaunista kotia. Se voi jopa vaikuttaa mielialaan. Kirkkaat, loistavat värit virkistävät, kun taas hillitymmillä pastellisävyillä on rentouttava vaikutus. Lisäksi väri, joka rakennuksen sisäseinässä vaikuttaa tummalta, voi ulkopuolella näyttää vaaleammalta. Fernando ja Dilma ovat valinneet kotiinsa kullankeltaista ja taitettua valkoista. Myöhemmin saamme tietää, mitä he maalaavat niillä.

Pane merkille yllä oleva väriympyrä. Värejä, jotka ovat väriympyrän vastakkaisilla puolilla, kutsutaan toistensa vastaväreiksi. Vierekkäin asetettuina ne muuttuvat intensiivisemmiksi eli voimakkaammiksi. Jos haluaa valita rohkean sijasta konservatiivisemman värityksen, kannattaa valita saman värin eri sävyjä. Tätä kutsutaan monokromaattiseksi eli yksiväriseksi väriskaalaksi.

Ennen työhön ryhtymistä Fernandolla ja Vanessalla on joitakin kysymyksiä. Fernando haluaisi tietää, minkä tyyppisiä maaleja he tarvitsevat, ja Vanessaa kiinnostaa, miten maali valmistetaan. Siksi on ehkä paikallaan piipahtaa sikäläiseen maalitehtaaseen.

Miten maalia valmistetaan

Gerard, tehtaan omistaja, on lupautunut oppaaksemme. Heti tehtaaseen astuessamme näemme 800 litran säiliön, jossa valtavan kokoinen sekoitin hämmentää tahmeaa massaa, niin sanottua jauhatuspastaa. Gerard yrittää saada äänensä kuuluviin melun yli: ”Maalin tekeminen on kuin leipoisi kakkua – mitataan kaikki ainekset ja sekoitetaan.”

”Mitä aineita nykyisiin maaleihin käytetään?” kysymme.

”On olemassa neljä pääainetta”, Gerard selittää. ”Pigmentit, sideaineet, liuottimet ja ohenteet sekä erityiset apuaineet. Parhaillaan sekoitettavan erän perusaineena on valkoinen titaanidioksidi, jonka raaka-aineet kaivetaan maasta ja joka korvaa lyijyn nykyaikaisissa maaleissa.” Seos näyttää aivan tavalliselta vehnäjauholta.

Gerard jatkaa: ”Joukkoon lisätään pieni määrä sideainetta, tässä tapauksessa akryylihartsia, ja aineet sekoitetaan hienojakoiseksi tahnaksi. Kun seoksen koostumus on maalin valmistajan mielestä sopiva, hän lisää jäljellä olevan hartsin ja liuotinta tai ohennetta, esimerkiksi vettä tai lakkabensiiniä, ja lopuksi vielä tiettyjä apuaineita.”

Haluamme tietää, millaista maalia tarvitsemme kotia varten. Oppaamme selittää: ”On olemassa kahdentyyppistä taloon ja kotiin tarkoitettua maalia. Liuotinohenteisissa maaleissa käytetään sideaineena pellavaöljyä tai modifioitua soijaöljyä ja vesiohenteisissa maaleissa vinyyli- tai akryylihartsia. Liuotinohenteiset maalit kuivuvat erittäin koviksi, joten ne sopivat paikkoihin, joissa kulutus on kova, esimerkiksi oviin ja ovien ja ikkunoiden karmeihin ja kehyksiin. Liuotinohenteisilla maaleilla on kuitenkin ajan mittaan taipumus kellastua ja haurastua. Toisaalta laadukkaat vinyyli- ja akrylaattimaalit säilyttävät värinsä pitkään eikä niiden haju ole kovin voimakas. Lisäksi ulkomaalaukseen tarkoitetut sataprosenttiset akrylaattimaalit kestävät paremmin Australian auringon paahdetta tai Kanadan kylmiä talvia.”

Toivottavasti muistamme, mitä Gerard on meille opettanut. Hänellä on kuitenkin vielä jotain kerrottavaa: ”Molemmissa maalityypeissä on neljä kiiltoastetta: kiiltävä, puolikiiltävä, puolihimmeä ja himmeä. Kiiltävä sopii parhaiten pinnoille, joiden on kestettävä kovaa kulutusta. Puolikiiltävä on hyvä valinta kylpyhuoneeseen ja eteiseen. Puolihimmeä tai himmeä taas sopivat hyvin kodin oleskelutiloihin, ja myös kattoon on käytännöllisintä valita himmeä maali.” Kiitämme Gerardia valaisevasta kiertokäynnistä ja palaamme kotiin aloittaaksemme työn rankimman osuuden – pintojen valmistelemisen maalausta varten.

Perusteellinen pohjatyö välttämätön

Valmiin maalipinnan kauneuteen ja kestävyyteen vaikuttaa pitkälti se, miten perusteellisesti pohjatyöt on tehty. On siis aika kääriä hihat ja ryhtyä työhön. Kenties saamme työn lomassa vielä joitakin hyödyllisiä vihjeitä. Fernando on suunnitellut maalata ruokailuhuoneen samoin kuin talon edessä olevan aidan. Käydään ensin käsiksi ruokailuhuoneeseen.

Kun huone on tyhjennetty kalusteista, levitämme lattialle vanhoja sanomalehtiä tai pahvia. Ensin on kaavittava vanha hilseilevä maali karmeista, kehyksistä ja katosta. Autamme tässä Fernandoa. Hän asettaa tikkaat viisaasti tasaiselle lattialle. Lisäksi hän varoo missään vaiheessa seisomasta tikkaiden ylimmällä askelmalla, mikä lisäisi suuresti putoamisvaaraa. Rapatut seinät ovat melko hyvässä kunnossa, mutta ennen maalaamista ne täytyy pestä pesuainevedellä.

Seuraavaksi poistamme koloista raapalla kaiken irtonaisen, minkä jälkeen kolot on täytettävä. Ikkunoiden ja jalkalistojen rakoihin käytämme akryylimassaa, joka pysyy joustavana ja kestää puun ja rappauksen välisen sauman liikkeet. Myöhemmin, kun Vanessa pesee kittausvälineitä, ryhdymme Dilman kanssa tarmokkaasti hiomaan puupintoja ja seiniä puolikarkealla hiekkapaperilla. Näin kaikki pienet kohoumat tasoittuvat ja maalattavasta pinnasta tulee karhea, minkä ansiosta maali tarttuu siihen hyvin.

Miksi meillä on nämä hassunnäköiset naamarit? Siksi, etteivät maali- ja laastipöly pääse ärsyttämään kurkkua. Suojalasitkaan eivät kenties ole huippumuodikkaat, mutta ne suojaavat silmiämme roskilta, joita putoilee yläpuoleltamme. Erityistä huolellisuutta vaaditaan silloin, kun poistetaan lyijypitoista maalia. (Ks. oheista tekstiruutua ”Lyijyn vaarat”.)

Lopuksi pyyhimme kaikki pinnat pehmeällä harjalla. Paljaat puupinnat samoin kuin rapatuilla seinillä olevat läikät on käsiteltävä ennen maalausta pohjamaalilla tai muulla pohjustusaineella, jotta varsinaisesta maalipinnasta tulee tasainen. Muutoin pintamaali imeytyy puussa oleviin läikkiin, joita siinä on hiomisen tai vanhan maalin jäljiltä. Kun pohjustus on valmis, voimme aloittaa varsinaisen maalauksen.

Aita on tehty maalaamattomasta puusta. Puhdistettuamme sen huolellisesti käsittelemme kaikki naulanpäät ruosteenestomaalilla, jottei ruoste tunkeudu näkyviin maalin läpi. Koska aita on sään armoilla, maalaamme sen pariin kolmeen kertaan tähän tarkoitukseen soveltuvalla akrylaattimaalilla.

Tämä riittänee tältä päivältä. Koska kaikki pohjustustyöt on tehty, voimme huomenna ruveta maalaamaan.

Siveltimet esiin

Eilinen valmistelutyö kannatti. Aivan ensimmäiseksi meidän on varmistuttava siitä, että maali on kunnolla sekoitettu. Olemme jo ohentaneet seinään tulevaa akrylaattimaalia vedellä, jota on lisätty vain viitisen tilavuusprosenttia. Sen ansiosta maali leviää helpommin. Vettä on toisaalta varottava lisäämästä liikaa, jottei maalista tule liian ohutta, niin että vanha väri kuultaa maalatun pinnan läpi. Katonrajan ja katon maalaamiseen käytämme leveää sivellintä ja laajat pinnat maalaamme telalla, jotta työ sujuu joutuisammin. *

Ylimääräinen maali on muistettava pyyhkäistä siveltimestä vain toiselle puolelle maaliastiaa ja siveltimen kädensija on pidettävä puhtaalla puolella, jotteivät kädet sotkeennu maaliin. Lisäksi on tärkeä muistaa sääntö: työskentele ylhäältä alaspäin. Tämä tarkoittaa sitä, että katto maalataan ennen seiniä. Sen jälkeen tarvitsee enää poistaa roiskuneet maalipisarat kostealla rievulla karmeista ja kehyksistä ja maalata ne valitsemallamme kiiltävällä liuotinohenteisella maalilla. Hienoa työtä! Pehmeänkeltaiset seinät ja lämpimänvalkoiset kehykset näyttävät kauniilta.

Seuraavaksi aidan kimppuun. Siihen aiomme käyttää suurta sivellintä ja vesiohenteista maalia. Kolme kerrosta pitäisi riittää. Koska jokaisen kerroksen välillä on odotettava noin tunti, jotta maali ehtii kunnolla kuivua, työ valmistunee juuri ennen pimeän tuloa. Aloitetaanpa.

Ensin kastelemme perusteellisesti siveltimen harjakset vedessä ja ravistamme ylimääräisen veden pois. Näin sivellin imee maalia paremmin eikä maali kuivu siihen. Otamme maalia siveltimeen reilusti ja maalaamme voimakkain, pitkin vedoin. Emme pelkästään sivele pintaa kevyesti, vaan ikään kuin ”painelemme” maalin kunnolla puun syihin.

Näyttääpä hyvältä! Saamme kolmannen maalikerroksen vedettyä juuri auringon laskiessa. Aita näyttää upouudelta! Katselemme kättemme jälkiä ja toteamme, että nämä kaksi työntäyteistä päivää ovat olleet vaivan arvoiset. Muutos on hämmästyttävä! Tuntuu tosiaan hyvältä nähdä, miten värit antavat kodille ja pihapiirille uutta ilmettä.

[Alaviite]

^ kpl 24 Monet käyttävät apunaan maalarinteippiä, kun he maalaavat karmeja, kehyksiä, reunoja ja nurkkia, jotta maalirajoista tulisi siistit.

[Tekstiruutu/Kuva s. 26]

Miten selviytyä joistakin tavallisista ongelmista

▪ HOME: Pese maalattava pinta liuoksella, jossa on yksi osa natriumhypokloriittia ja kolmesta neljään osaa vettä. Käytä käsineitä ja suojalaseja. Myös lasipinnat on suojattava pesun ajaksi. Maalaa pinta laadukkaalla akrylaattimaalilla, sillä home kasvaa helpommin liuotinohenteisella öljyä sisältävällä maalilla maalatuilla pinnoilla. Mikäli mahdollista, käytä maalia, jossa on mukana homeenestoainetta.

▪ VESI- JA MUUT TAHRAT: Korjaa vuotokohdat tai poista vuodon aiheuttaja. Pese pesuaineliuoksella. Peitä tahra tarkoitukseen soveltuvalla eristävällä maalilla ja sen jälkeen pohjamaalilla.

▪ PÖLYISET PINNAT: Poista pöly perusteellisesti. Pyyhi tarvittaessa kostealla sienellä tai rievulla.

[Tekstiruutu s. 27]

Lyijyn vaarat

Seuraavassa on otteita Australian ympäristönsuojeluviraston julkaisemasta kirjasesta Lead Alert—Painting Your Home?

▪ Jopa suhteellisen pienet lyijypitoisuudet veressä voivat haitata pikkulasten henkistä kehitystä ja aiheuttaa käytöshäiriöitä.

▪ Erityisen suuressa vaarassa ovat alle viisivuotiaat lapset, sillä heidän hermostonsa on vielä kehittymässä. Pienten lasten elimistöön jää jopa 50 prosenttia sinne kulkeutuneesta lyijystä, kun taas aikuisilla vastaava luku on kymmenisen prosenttia.

▪ Jos lapsi syö peukalonkynnen kokoisen hiutaleen lohkeilleesta, lyijyä sisältävästä maalista, hänen verensä lyijypitoisuus pysyy huomattavan korkeana useita viikkoja.

[Kuva s. 25]

Väriympyrä

[Kuva s. 25]

Maalinvalmistajan ”keittiö”

[Kuva s. 26]

Käytä suojavälineitä