Raamatun näkökanta

Arkeologia – välttämätöntä uskolle?

Englantilainen pappi Samuel Manning kirjoitti Jerusalemista vuonna 1873: ”Pyhiinvaeltajat tuntevat vastustamatonta vetoa tätä paikkaa kohtaan ja kerääntyvät tänne maan ääristä. Murenevat muurit, kehnot ja likaiset kadut sekä rapautuvat rauniot herättävät miljoonissa ihmisissä niin syvää ja kunnioittavaa mielenkiintoa, ettei samaan pysty mikään muu paikka maapallolla.”

PYHÄ MAA on vetänyt puoleensa ihmisiä ainakin Rooman keisarin Konstantinuksen päivistä alkaen. * Noin 1500 vuoden ajan pyhiinvaeltajia tuli ja meni, jotta he olisivat saaneet uskonnollisen, omakohtaisen kosketuksen Pyhään maahan. On kuitenkin yllättävää, että vasta 1800-luvun alkupuolella sinne alkoi tulla pyhiinvaeltajien lisäksi tutkijoita, mikä aloitti Raamatun arkeologian – muinaisen Pyhän maan esineiden, ihmisten, paikkojen ja kielten tutkimisen – aikakauden.

Arkeologien löydöt ovat lisänneet ymmärrystä monista Raamatun ajan piirteistä. Arkeologinen todistusaineisto on myös usein pitänyt yhtä Raamatun historian kanssa. Mutta onko tällainen tieto välttämätöntä kristilliselle uskolle? Saadaksemme vastauksen kohdistetaanpa huomio paikkaan, jossa on tehty monia arkeologisia kaivauksia – Jerusalemin kaupunkiin ja sen temppeliin.

”Ei – – jätetä kiveä kiven päälle”

Vuoden 33 keväällä, juutalaisen kalenterin mukaan nisankuun 11.  päivänä, Jeesus Kristus lähti joidenkin opetuslastensa kanssa viimeisen kerran Jerusalemin temppelistä. Heidän kulkiessaan Öljyvuorelle yksi opetuslapsista sanoi: ”Opettaja, katso, millaisia kiviä ja millaisia rakennuksia!” (Markus 13:1.)

Nämä uskolliset juutalaiset rakastivat syvästi Jumalaa ja hänen temppeliään. He olivat ylpeitä näistä komeista rakennuksista ja niistä 1500 vuotta vanhoista perinteistä, joita ne edustivat. Siksi Jeesuksen seuraavat sanat edellä mainitulle opetuslapselle olivat järkytys: ”Näetkö nämä suuret rakennukset? Tähän ei missään tapauksessa jätetä kiveä kiven päälle maahan hajottamatta.” (Markus 13:2.)

Nyt kun Messias oli saapunut, miten Jumala voisi sallia oman temppelinsä tuhoutua? Vasta vähitellen Jeesuksen opetuslapset ymmärtäisivät pyhän hengen avulla, mitä hän tarkoitti. Miten Jeesuksen sanat sitten liittyvät Raamatun arkeologiaan?

Uusi ”kaupunki”

Helluntaina vuonna 33 juutalainen kansakunta menetti otollisen asemansa Jumalan edessä (Matteus 21:43). Tämä antoi tietä jollekin paljon tärkeämmälle: taivaalliselle hallitukselle, joka toisi siunauksia koko ihmiskunnalle (Matteus 10:7). Jeesuksen ennustuksen mukaisesti Jerusalem ja sen temppeli tuhottiin vuonna 70. Arkeologia tukee sitä, mitä Raamattu sanoo tästä tapahtumasta. Kristittyjen usko ei kuitenkaan riipu tuon muinaisen temppelin raunioiden löytymisestä. Heidän uskonsa keskittyy toiseen Jerusalemiin. Se on kuitenkin erityyppinen kaupunki.

Apostoli Johannekselle, joka oli kuullut Jeesuksen ennustuksen Jerusalemin ja sen temppelin tuhosta ja nähnyt sen toteutuvan, annettiin vuonna 96 seuraava näky: ”Minä näin myös pyhän kaupungin, Uuden Jerusalemin, tulevan alas taivaasta Jumalan luota.” Ääni sanoi valtaistuimelta: ”Hän asuu – – [ihmisten kanssa], ja he ovat hänen kansojaan. Ja Jumala itse on heidän kanssaan. Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole.” (Ilmestys 21:2–4.)

Tämä ”kaupunki” koostuu uskollisista kristityistä, jotka palvelevat taivaassa kuninkaina Kristuksen kanssa. He muodostavat yhdessä taivaallisen hallituksen – Jumalan valtakunnan – joka tulee hallitsemaan maata ja palauttamaan ihmiskunnan täydellisyyteen tuhatvuotiskauden aikana (Matteus 6:10; 2. Pietarin kirje 3:13). Ensimmäisen vuosisadan juutalaiskristityt, joiden oli määrä kuulua tuohon ryhmään, ymmärsivät, ettei mitään, mitä heillä oli juutalaisessa asiainjärjestelmässä, voitu rinnastaa etuun hallita Kristuksen kanssa taivaassa.

Apostoli Paavali puhuu heidän kaikkien puolesta, kun hän kirjoittaa aiemmasta asemastaan juutalaisuudessa: ”Niitä asioita, jotka olivat minulle voittoja, olen pitänyt tappiona Kristuksen vuoksi. Minähän muuten pidänkin kaikkea tappiona Herrani Kristuksen Jeesuksen tuntemuksen verrattoman arvon vuoksi.” (Filippiläisille 3:7, 8.)

Koska apostoli Paavali kunnioitti suuresti Jumalan lakia ja temppelijärjestelyä, hänen sanansa eivät selvästikään tarkoita sitä, että näitä Jumalan järjestelyjä pitäisi halveksia (Apostolien teot 21:20–24). * Paavali vain osoitti, että kristillinen järjestely oli juutalaista järjestelmää parempi.

Paavali ja muut ensimmäisen vuosisadan juutalaiskristityt tunsivat epäilemättä tarkoin monia juutalaisen asiainjärjestelmän kiehtovia yksityiskohtia. Nykyään kristityt voivat arkeologisten löytöjen valossa ymmärtää joitakin noista yksityiskohdista. On kuitenkin hyvä panna merkille, mihin Paavali käski nuoren Timoteuksen kiinnittää päähuomion: ”Mieti näitä asioita [jotka liittyvät kristilliseen seurakuntaan], ole uppoutunut niihin, jotta edistymisesi olisi ilmeinen kaikille.” (1. Timoteukselle 4:15.)

Raamatun arkeologia on kiitettävästi laajentanut ymmärrystämme Raamatun taustasta. Kristityt kuitenkin ymmärtävät, ettei heidän uskonsa riipu ihmisten esiin kaivamista todisteista vaan Jumalan sanasta Raamatusta (1. Tessalonikalaisille 2:13; 2. Timoteukselle 3:16, 17).

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 18]

Yllä: Jerusalem vuonna 1920; juutalaisten käyttöön tarkoitettu roomalainen kolikko vuodelta 43; granaattiomenaa esittävä norsunluuveistos, mahdollisesti Salomon temppelistä 800-luvulta eaa.

[Lähdemerkinnät]

Sivut 2 ja 18: Kolikko: Photograph © Israel Museum, Jerusalem; Israel Antiquities Authority; granaattiomena: Israel Museum, Jerusalem