Jännityksen etsintää – miksi hengenvaara kiehtoo?

MUINAISELLA roomalaisella areenalla 50000-päinen kiihtynyt katsojajoukko ei tahtonut pysyä penkeillään. Laaja-alainen mainonta oli kasvattanut jännitystä useiden päivien ajan, kun tapahtuman oli kerrottu tarjoavan ”ainutlaatuisia elämyksiä, joista ei kannattanut jäädä paitsi”.

Paikallisiin teattereihin väkeä vetivät edelleen taikurien näytökset, pantomiimiesitykset, klovnit ja komediat, mutta areenalla tapahtui jotain aivan muuta. Henkeäsalpaavat esitykset saivat katsojat pian unohtamaan kovien penkkien epämukavuuden ja päivittäiset huolet.

Nyt tulevat laulajat, joita seuraavat kaapuihin pukeutuneet papit. Heidän jälkeensä on vuorossa suitsukkeen kantajien johtama kulkue, jossa kannetaan kaikkien nähtävillä jumalia ja jumalattaria esittäviä patsaita. Näin annetaan sellainen kuva, että jumalat antavat siunauksensa tapahtumalle.

Eläinten teurastusta

Nyt suuri huviohjelma on valmis alkamaan. Ensin areenalle päästetään ilman pakenemismahdollisuutta strutseja ja kirahveja, joita monetkaan yleisöstä eivät olleet aiemmin nähneet. Suuri joukko taitavia jousiampujia teurastaa nämä avuttomat eläimet viimeistä yksilöä myöten elämyksiä kaipaavan yleisön iloksi.

Seuraavaksi riemuitsevalle yleisölle tarjoillaan kahden suurikokoisen norsun taistelu elämästä ja kuolemasta. Norsujen syöksyhampaisiin on kiinnitetty pitkät, terävät rautapiikit. Yleisö osoittaa myrskyisästi suosiotaan, kun toinen näistä mahtavista eläimistä lyyhistyy veriselle hiekalle kuolettavasti haavoittuneena. Näky on vasta kiihottanut katselijoiden ruokahalua, sillä päänumero alkaa vain muutamien minuuttien kuluttua.

Päänumero

Jännitystä janoava väkijoukko nousee seisomaan, kun areenalle ilmestyvät gladiaattorit raikuvien fanfaarien saattelemana. Jotkut heistä ovat aseistautuneet miekoin ja kilvin sekä metallikypärin tai tikarein, kun taas toiset ovat kevyesti aseistautuneita ja vähissä pukimissa. He taistelevat mies miestä vastaan, usein toisen tai molempien kuolemaan asti katselijoiden riemuitessa. Historiallisista lähteistä käy ilmi, että eräässä tapahtumassa kuoli sadan päivän aikana 5000 eläintä. Eräässä toisessa tapahtumassa teurastettiin 10000 gladiaattoria. Silti yleisö vaati lisää.

Taistelijoita näihin tilaisuuksiin saatiin tasaiseen tahtiin rikollisista ja sotavangeista. Eräässä lähteessä kuitenkin sanotaan, että ”heitä ei pidä sekoittaa niiden taitavien gladiaattorien ryhmään, jotka taistelivat asein ja ansaitsivat huomattavia rahasummia ja joita ei ollut tuomittu kuolemaan”. Joissakin paikoissa gladiaattorit kävivät erityisiä kouluja, joissa opetettiin lähitaistelutaitoja. Jännitys ja hengenvaara lumosi heidät ja sai adrenaliinin virtaamaan heidän suonissaan. Halusta taistella uudelleen tuli hallitseva intohimo. ”Jos gladiaattori kävi uransa aikana viisikymmentä taistelua ennen syrjään vetäytymistä, hänen uraansa voitiin pitää hyvin menestyksekkäänä”, todetaan eräässä lähteessä.

Härkätaistelut

Meidän aikanamme maailma on astunut uudelle vuosituhannelle. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ihmisten intohimot tällä alueella eivät ole juuri vaimenneet, sillä vaaralliset, varsinkin kuolemaa uhmaavat lajit ovat yhä suosiossa. Esimerkiksi härkätaistelut ovat vetäneet satojen vuosien ajan väkeä Etelä-Amerikassa ja Meksikossa. Nykyään ne kukoistavat  Latinalaisessa Amerikassa, Portugalissa ja Espanjassa.

Meksikossa kerrotaan olevan noin 200 areenaa ja Espanjassa yli 400. Eräälle Meksikon areenalle mahtuu 50000 ihmistä. Monet näistä areenoista täyttyvät ääriään myöten ihmisistä, jotka tulevat seuraamaan taistelua, jossa mies ottaa mittaa härästä. Jos härkätaistelija osoittaa vähäisiäkin pelkuruuden merkkejä, väkijoukko osoittaa pilkaten tyytymättömyyttään.

Nykyään on naisistakin tullut matadoreja, ja he ansaitsevat miljoonia euroja härkien tappamisesta. Muuan televisiossa haastateltu naispuolinen matadori julisti, ettei mikään muu voi tyydyttää hänen jännityksen kaipuutaan niin kuin härkäareenalla oleminen hyökkäävän eläimen kanssa, vaikka onkin aina olemassa vaara, että se puskee hänet kuoliaaksi.

Härkien juoksu

”Ihmisiä on neljässä rivissä Sixton luona Pamplonan Calle Estafetalla, ja ilman täyttää tasainen pauhu”, kerrotaan eräässä lehdessä. ”Keskustelua käydään monella kielellä: baskiksi, kastiliaksi, katalaaniksi ja englanniksi.” Tapahtumaa keräännytään seuraamaan varhain. Härkätaisteluissa käytettäviä härkiä pidetään aitauksissa vajaan kilometrin päässä areenalta.

Sen päivän aamuna, jona taistelut järjestetään, aitausten portit avataan, ja kuusi härkää sekä yksi varalla oleva härkä, jotka osallistuvat taisteluihin tuona iltana, pääsevät vapaiksi. Rakennusten reunustamat kadut, joilta on barrikadein estetty pääsy sivukaduille, muodostavat käytävän, jota pitkin härät juoksevat areenalle. Jos kaikki sujuu hyvin, matkaan menee noin kaksi minuuttia.

Vuosia sitten miehet päättivät vaaraa uhmaten kokeilla, kykenevätkö he juoksemaan härkiä karkuun. Edelleenkin jotkut yrittävät tätä joka vuosi. Aikaa myöten tästä on tullut kansainvälinen tapahtuma. Härät ovat aiheuttaneet monille pahoja vammoja ja puskeneet toisia kuoliaiksi. Yksi juoksuun osallistunut sanoi: ”On suuri virhe kuvitella, että voi juosta niiltä karkuun.” Espanjan Punaisen Ristin mukaan erään 20-vuotisen jakson aikana loukkaantui keskimäärin yksi ihminen päivässä sen vuoksi, että härkä puski häntä. Tämän lisäksi erilaisten vammojen vuoksi hoidettiin päivittäin 20–25 ihmistä.

Miksi ihmisiä viehättää joutua tällä tavoin hengenvaaraan? Yksi juoksuun osallistuneista vastasi: ”Ne sekunnit, jolloin voi itse olla härkien seassa, juosta niiden tahdissa, aistia niiden hajun, kuulla sorkkien kopinan ja nähdä noiden sarvien heiluvan muutaman sentin päässä ylös alas – siitä koko jutussa on kysymys.” Hurraava väkijoukko kannustaa juoksijoita. Pettyvätkö jotkut, jolleivät he näe 700-kiloisen hyökkäävän härän puskevan ihmistä kuoliaaksi tai heittävän jotakuta juoksijaa rajusti päänsä yli? Tuntevatko he samanlaista viehtymystä veren näkemiseen kuin roomalaisilla areenoilla olleet väkijoukot?

 Leikkiä kuoleman kanssa

Toisten intohimona on leikkiä kuoleman kanssa muilla tavoin. Jotkut hurjapäiset moottoripyöräilijät vaarantavat elämänsä ja terveytensä hyppäämällä moottoripyörän selässä 50:n vieri vieressä olevan auton tai useiden linja-autojen tai leveän kanjonin yli. Yksi heistä kertoi, että häneltä on murtunut 37 luuta ja että hän on ollut koomassa 30 päivää. Hän sanoi: ”Luiden tai käden murtuminen on minulle arkea. – – Minulle on tehty kaksitoista suurta leikkausta murtuman tai sijoiltaanmenon vuoksi. – – Arvelen, että minuun on pantu 35–40 ruuvia pitämään luita yhdessä. Olen tavan takaa sairaalassa.” Kun hän erään kerran loukkaantui harjoitusajossa eikä kyennyt yrittämään hyppyä useiden autojen yli, yleisö osoitti tyytymättömyyttään buuaamalla.

Monet jännityksen etsijät ottavat osaa niin sanottuihin extreme- eli äärilajeihin. Kuolemaa uhmaten he kiipeävät pilvenpiirtäjien seiniä ylös ilman turvavarusteita, laskevat lumilaudalla 6000 metriä korkeiden vuorten jyrkkiä rinteitä alas, tekevät benji-hyppyjä korkeiden tornien ja siltojen päältä, hyppäävät laskuvarjolla lentokoneista toisen hyppääjän selkään kiinnittyneinä tai kiipeävät ylös jään peitossa olevaa kallionseinämää käsissään vain pienet jäähakut. ”Arvelen menettäväni kolme neljä ystävää vuodessa”, valitti eräs jääkiipeilijä. Nämä ovat vain muutamia niistä kuolemaa uhmaavista taidonnäytteistä, jotka ovat tulleet suosituiksi urheilumaailmassa. ”Extreme-lajeissa kiehtoo murhenäytelmän mahdollisuus”, selitti muuan toimittaja.

”Jopa extreme-lajien äärimuodot kasvattavat suosiotaan”, kirjoittaa U.S.News & World Report -lehti. ”Vielä vuonna 1990 ei tunnettu ’ilmalautailua’, jossa taitava laskuvarjohyppääjä tekee grafiittilaudalla sirkustempun tasoisia pyörähdyksiä ja käännöksiä pudotessaan vapaasti 4000 metristä. Nyt sillä on tuhansia harrastajia. Myös base-hypyt (base on lyhenne sanoista ”building”, ”antenna”, ”span” ja ”earth”), joita alettiin harrastaa virallisesti vuonna 1980, kiehtovat nykyään satoja. Niitä hypätään laskuvarjolla – usein lainvastaisesti ja yöaikaan – kiinteiltä alustoilta, esimerkiksi radiomastoista tai silloilta.” Tämä laji on jo vaatinut lukuisien ihmisten hengen. ”Base-hypyissä ei ole tapahtunut moniakaan loukkaantumisia”, sanoi muuan kokenut hyppääjä. ”Ihminen joko jää eloon tai kuolee.”

Tuhansia kiehtoo kiipeily jyrkkää kallionseinämää ylös mukanaan vain pieniä kiiloja käsiä ja jalkoja varten. Jopa televisio- ja lehtimainoksissa, joissa mainostetaan kaikkea mahdollista rekoista päänsärkylääkkeisiin, kiipeilijöiden nähdään roikkuvan vaarallisesti satojen metrien korkeudessa ohuen köyden varassa. Vuonna 1989 Yhdysvalloissa kerrottiin olleen noin 50000 ihmistä, jotka rohkenivat harrastaa tätä lajia. Sittemmin on arvioitu, että tämä hengenvaarallinen laji vetää puoleensa puolta miljoonaa uskalikkoa. Harrastajien määrä kasvaa kaikkialla maailmassa.

 Yhdysvalloissa ”kasvava määrä ’tavallisia’ poikia ja tyttöjä kuolee tai vammautuu uusissa leikeissä, jotka ovat omituisia ja vaarallisia”, kertoo Family Circle -lehti. He kiipeävät kovassa vauhdissa olevan auton ikkunasta auton katolle ja seisovat siellä auton kiitäessä eteenpäin, tai he seisovat liikkuvan hissin tai eteenpäin kiitävän metron katolla. Tällaiset harrastukset ovat vaatineet monen nuoren hengen.

Jopa ylväs Mount Everest on kuvassa mukana enemmän kuin koskaan ennen. Kiipeilijät, jotka eivät ole saaneet riittävää valmennusta, ovat valmiita maksamaan jopa 60000–70000 euroa, jotta heidät johdatettaisiin huipulle ja sieltä takaisin. Vuoden 1953 jälkeen huipulle on päässyt yli 700 kiipeilijää, joista monet eivät koskaan ole palanneet. Joidenkuiden ruumiit ovat edelleen siellä. ”Nyt kilpaillaan siitä, kuka on nuorin, vanhin tai nopein Everestin huipulla käynyt kiipeilijä”, kirjoittaa muuan toimittaja. Eräs toinen kirjoittaa: ”Toisin kuin muut urheilulajit vuorikiipeily vaatii sitä, että sitä harrastava on valmis kuolemaan.” Onko ihmisen uhmattava vaaraa todistaakseen rohkeutensa? ”Rohkeus ei merkitse sitä, että tekee tyhmyyksiä”, varoitti eräs kokenut kiipeilijä. Tällaisiin ”tyhmyyksiin” hän sisällyttää ”kokemattomien kiipeilijöiden ’seikkailumatkat’ Mount Everestille”.

Luetteloa voitaisiin jatkaa. Kuolemaa uhmaavien harrastusten määrää ja laatua rajoittaa vain niiden mielikuvitus, jotka ovat valmiita keksimään niitä. Muuan psykologi ennustaa, että äärilajeista, joiden harrastajat elävät hetken aikaa kuolemanvaarassa, tulee tällä vuosisadalla ”eniten seurattuja ja harrastettuja urheilulajeja”.

Miksi he tekevät sellaista?

Monet äärilajien harrastajat puolustelevat, että kuolemaa uhmaavat taidonnäytteet ovat keino paeta ikävystymistä. Kyllästyneinä tavanomaisiin työpaikkoihin jotkut ovat jättäneet työnsä ja luoneet uuden uran äärilajien maailmassa. ”Aloin käyttää benji-hyppyjä huumeena, keinona kääntää uusi lehti elämässä”, sanoi eräs. ”Hyppäsin, ja minusta tuntui, ettei minulla ollut huolen häivää.” ”Hänellä on 456 hypyn kokemus. Hän on hypännyt muun muassa Yosemiten El Capitanilta, San Franciscon Bay Bridgeltä ja Ranskassa sijaitsevalta maailman korkeimmalta köysiradalta”, kerrotaan eräässä lehdessä.

Eräs äärilajien harrastaja julisti: ”Aika pysähtyy. Maailman tapahtumat eivät voisi vähempää huolettaa.” Muuan toinen sanoi: ”Sitä mitä me teemme jännityksen vuoksi [ja mistä monille myös maksetaan], useimmat eivät tekisi, vaikka heitä uhattaisiin aseella.” Newsweek-lehdessä sanottiin: ”He kaikki ovat päättäneet henkeen ja vereen kokea jännittäviä elämyksiä.”

Jotkut psykologit ovat tutkineet paljon jännityksen etsintää. Eräs heistä luokittelee  jännityksen etsijät omaksi persoonallisuustyypikseen, jolle on tunnusomaista riskinotto ja kiihokkeiden ja jännittävien elämysten etsintä. Hän sanoo: ”Jotkut pitävät kiinni elämän kaiteista – säännöistä, perinteistä. Jännityksen etsijät irrottavat otteensa kaiteista. He muovaavat itse oman elämänsä.” Hän sanoo, että tutkimusten mukaan tähän persoonallisuustyyppiin kuuluville sattuu kaksi kertaa enemmän liikenneonnettomuuksia kuin muille. ”Tapaturmat ovat teini-ikäisten johtava kuolinsyy. Usein syynä on se, että tarve kokea jännitystä saa heidät asettumaan vaaraan.”

Tiedemiehet ja psykologit myöntävät, ettei kenenkään ole luonnollista hakeutua sellaiseen urheilulajiin, jossa joutuu suureen hengenvaaraan. Se että monet jatkavat kuolemaa uhmaavia harrastuksiaan saatuaan vakavia, hengenvaarallisia vammoja ja oltuaan pitkään sairaalassa ja kuntoutuksessa, osoittaa, että heidän ajattelukyvyssään on jotain vikaa. Silti he ovat usein hyvin älykkäitä ihmisiä.

Asiantuntijat eivät osaa sanoa varmasti, mikä saa jännityksen etsijät vaarantamaan henkensä ja terveytensä. He pitävät mahdollisena sitä, että vastaus piilee aivoissa. He sanovat: ”Me emme saa näitä ihmisiä lopettamaan jännityksen etsintää, mutta me pyrimme siihen, että he eivät ottaisi hengenvaarallisia riskejä. Ainakin me haluamme, etteivät he vaaranna toisten elämää.”

Kristillinen näkemys

Kristityt pitävät elämää kallisarvoisena lahjana Jehova Jumalalta. Kun joku vaarantaa tahallaan elämänsä ottamalla tarpeettomia riskejä, jotta hän voisi osoittaa olevansa uhkarohkea – korostaa miehisyyttään – tai jotta hän voisi pitää katselijoita jännityksen vallassa tai tyydyttää omaa haluaan kokea hyvänolontunne, niin hän todellisuudessa halveksii Jumalan antamaa suurenmoista elämän lahjaa. Jeesus totisesti arvosti syvästi elämäänsä, eikä hän vaarantanut sitä tarpeettomasti. Hän ei halunnut panna Jumalaa koetukselle (Matteus 4:5–7).

Myös kristittyjen on kunnioitettava elämää. ”Kiivetessäni kerran ylös jyrkkää kallionseinämää jouduin tilanteeseen, jossa en kyennyt liikkumaan eteen- enkä taaksepäin”, kirjoitti muuan kristitty. ”Värisen vieläkin, kun ajattelen sitä, kuinka lähellä olin kuolemaa. Miten järjetöntä elämän tuhlausta se olisikaan ollut!”

Eräs kristitty nuori kirjoitti: ”Siellä, missä asun, nuoret harrastavat monia näistä huimapäisistä urheilumuodoista. He yrittävät saada myös minut osallistumaan niihin. Uutisissa kerrotaan kuitenkin usein ihmisistä, jotka ovat kuolleet tai loukkaantuneet vakavasti harrastaessaan näitä hauskanpitona pidettyjä urheilumuotoja, joista nuoret minulle kertovat. – – [Tajuan] että minun olisi epäviisasta vaarantaa elämäni, jonka Jehova Jumala on minulle antanut, vain hetkellisen jännityksen vuoksi.” Olkoon sinulla samanlaista tervettä järkeä ja arvostelukykyä.

[Kuvan lähdemerkintä s. 21]

© Reuters NewMedia Inc./CORBIS

[Kuvan lähdemerkintä s. 24]

Steve Vidler/SuperStock