Yksinhuoltajaperheitä yhä enemmän

”Rukoilin monet yöt Jumalaa itkien ja sanoin hänelle, etten tiennyt, mitä tehdä seuraavana päivänä.” (GLORIA, KOLMEN LAPSEN YKSINHUOLTAJAÄITI)

YKSINHUOLTAJAPERHEISTÄ on tullut pysyvä ja näkyvä osa yhteiskuntaa monissa maissa. * Perinnäinen ydinperhe – mies, vaimo ja lapset – on väistymässä muiden perhetyyppien tieltä, ja väestötieteilijät ja sosiologit pohtivat eri puolilla maailmaa tämän suuntauksen syitä.

Sosiologian professorit Simon Duncan ja Rosalind Edwards sanovat, että ”perhetyypit ja sukupuolten väliset suhteet ovat pitkällä aikavälillä muuttumassa”. Joidenkin tarkkailijoiden mielestä tämä johtuu siitä, millaisia valintoja ihmiset elämässään tekevät taloudellisten, kulttuuristen ja yhteiskunnallisten muutosten keskellä.

Tarkastellaanpa näitä muutoksia ja valintoja. Ihmisten elämään vaikuttavat  merkittävästi elämän erilaiset paineet. Ulkopuolinen maailma tuntuu jokaisena valveillaolotuntina. Se aika, joka ennen vietettiin perheen parissa, kuluu nyt Internetissä, television ääressä, puhelimessa, autossa, jatkuvassa menemisessä.

Myös taloudelliset paineet vaativat veronsa. Nykyajan mukavuudet maksavat, joten yhä useammat vanhemmat käyvät töissä. Liikkuvaan työvoimaan perustuvassa yhteiskunnassa monet joutuvat asumaan ja käymään töissä kaukana lähisukulaistensa tarjoamasta tukiverkostosta ja joskus kaukana jopa puolisostaan. Monissa maissa populaarikulttuurikin keskittyy usein halventamaan vakautta tuovia instituutioita, kuten avioliittoa ja perhettä. *

Uudenlainen yksinhuoltajaäiti

Nykypäivän yksinhuoltajaäiti ei välttämättä sovi vanhaan mielikuvaan sosiaalihuollon varassa elävästä naimattomasta teinistä. Naimattomat äidit eivät enää leimaudu siinä määrin kuin ennen, ja kuuluisat esikuvat ovat tehneet tällaisesta äitiydestä jopa hohdokkaan. Lisäksi monet naiset ovat nykyään paremmin koulutettuja ja kykenevät paremmin elättämään itsensä, joten avioliitto ei enää ole taloudellinen edellytys äitiydelle.

Jotkut yksinhuoltajaäidit, etenkin eronneiden vanhempien aikuiset lapset, pysyvät naimattomina, koska he eivät halua omien lastensa joutuvan kokemaan sitä, että toinen vanhemmista lähtee. Toisilla yksinhuoltajuus ei ole oma valinta vaan heidät on jätetty. ”Yksinhuoltajuus ei yleensä ole itsekäs, tietoinen valinta”, sanotaan brittiläisen Joseph Rowntreen säätiön julkaisussa, ”eivätkä yksinhuoltajaperheiden lapset ole laiminlyötyjä ja kurittomia.”

Yksinhuoltajaperheiden yleisyys herättää silti huolta, sillä tällaisilla perheillä saattaa olla tunneperäisiä, taloudellisia ja sosiaalisia vaikeuksia. Jotkut miettivät, voiko yksinhuoltaja onnistua lasten kasvattamisessa. Millaisia haasteita yksinhuoltajaperheet kohtaavat? Miten kristitty voi menestyksellisesti vastata haasteeseen kasvattaa lapsensa yksinhuoltajana?

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 4, 5]

 YKSINHUOLTAJUUS SUUNTAUKSENA MONISSA MAISSA

Yhdysvallat: ”Yksinhuoltajaäitien määrä kasvoi 3 miljoonasta 10 miljoonaan vuosina 1970–2000. Samana aikana kasvoi myös yksinhuoltajaisien määrä, 393000:sta 2 miljoonaan.” (Yhdysvaltain väestönlaskentavirasto.)

Meksiko: La Jornada -sanomalehden mukaan teiniraskauksien osuus kaikista raskauksista on Meksikossa noin 27 prosenttia.

Irlanti: Yksinhuoltajaperheiden määrä kasvoi 5,7 prosentista 7,9 prosenttiin vuosina 1981–91. ”Avioero on edelleen keskeinen syy naisten yksinhuoltajuuteen.” (Single Mothers in an International Context, 1997.)

Suomi: Yksinhuoltajaperheiden osuus lapsiperheistä kasvoi 14 prosentista 19,4 prosenttiin vuosina 1990–2000. Vuonna 2000 äidistä ja lapsista koostuvia perheitä oli 17 prosenttia ja isästä ja lapsista koostuvia 2,4 prosenttia. (Suomen tilastollinen vuosikirja.)

Britannia: ”Yksinhuoltajaperheiden osuus on ensimmäistä kertaa yli 25 prosenttia, mikä heijastelee naimattomien äitien määrän huimaa kasvua ja avioerojen määrän selvää nousua kuluneiden 30 vuoden aikana.” (The Times, Lontoo, 2.3.2000.)

Ranska: ”Yksinhuoltajaperheiden osuus on 1970-luvun lopulta lähtien kasvanut yli 50 prosenttia.” (Single Mothers in an International Context, 1997.)

Saksa: ”Yksinhuoltajien määrä on kahden viime vuosikymmenen aikana kaksinkertaistunut. Lähes kaikki yksinhuoltajat – – ovat naisia.” (Single Mothers in an International Context, 1997.)

Kreikka: ”Naimattomien äitien määrä – – [Kreikassa] on kasvanut 29,8 prosenttia vuoden 1980 jälkeen. Euroopan unionin keräämien tietojen mukaan avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten määrä oli 3,3 prosenttia vuonna 1997, kun se vuonna 1980 oli vain 1,1 prosenttia.” (Ta Nea -sanomalehti, Ateena, 4.9.1998.)

Japani: Yksinhuoltajaäitien määrä on kasvanut 1970-luvun jälkeen. Vuonna 1997 yksinhuoltajaäitien perheitä oli kaikista perheistä 17 prosenttia. (Single Mothers in an International Context, 1997; The World’s Women 2000: Trends and Statistics.)

Australia: Melkein joka neljäs lapsi asuu vain toisen biologisen vanhempansa kanssa. Tämä johtuu tavallisesti vanhempien avioerosta tai suhteen päättymisestä. Yksinhuoltajaperheiden määrän arvioidaan kasvavan 30–66 prosenttia 25 vuoden aikana. (Australian tilastokeskus.)