Lukijoiden kirjeitä

Opettajat. Olen ollut ala-asteen opettaja kuluneet neljä vuotta, ja luin ilahtuneena kirjoitussarjan ”Opettajat – mitä tekisimmekään ilman heitä?” (8.3.2002). Minua huolestuttaa eräs suuntaus: lapset eivät erota oikeaa väärästä. On myös haastavaa, kun lapset tietävät tarkoin oikeutensa mutta eivät ole perillä velvollisuuksistaan. Opettajan ura on silti palkitseva, varsinkin silloin kun oppilaat haluavat oppia ja edistyä.

J. K., Yhdysvallat

Kiitos näistä kirjoituksista. Ne auttoivat minua ymmärtämään, kuinka paljon opettajat tekevät uhrauksia hyväksemme, vaikka me emme useinkaan tee niitä heidän hyväkseen.

S. M., Italia

Olen 8-vuotias. Kirjoitukset opettajista auttoivat minua ymmärtämään, että opettajat rakastavat oppilaita. He pitävät lasten opettamisesta silloinkin, kun se on vaikeaa. Annoin opettajalleni kiitoskortin. Nelivuotias sisareni ja minä opettelemme puhumaan ihmisille Jehovasta – vaikka se ei olekaan aina helppoa – koska rakastamme ihmisiä.

T. M., Yhdysvallat

Neljä vuotta sen jälkeen, kun lopetin opettamisen, sain eräältä oppilaalta kirjeen, jossa hän kiitti minua siitä, että olin auttanut häntä. Hän oli pannut kirjeeseen mukaan itse tekemänsä kirjanmerkin. Voitte vain kuvitella, kuinka onnellinen olin saadessani tuon kirjeen!

A. R., Slovenia

Annoin tämän lehden numeron lasteni koulun rehtorille ja kahdelle opettajalle. Odotin kaksi päivää, ja menin sitten kysymään heidän mielipidettään siitä. He pyysivät saada vielä 20 espanjan- ja englanninkielistä lehteä annettavaksi vanhemmille.

M. M., Yhdysvallat

Olin viime vuonna neljä kuukautta ala-asteen opettajana. Opettajat, joiden kanssa työskentelin, sanoivat, että vanhempien arvostuksen puute tekee heidän työstään opettajina vaikeaa. Olin siksi todella iloinen siitä, että tässä kirjoitussarjassa arvostetaan suuresti antaumuksellisten opettajien työtä. Lukukauden päättyessä sain oppilailta useita kiitoskirjeitä. Jokainen niistä on minulle aarre!

S. I., Japani

Kuumailmapalloilu. Paljon kiitoksia erittäin hyvästä kirjoituksestanne ”Tuulen vietävänä” (8.3.2002). Olen jo pitemmän aikaa haaveillut lentämisestä kuumailmapallolla. Kirjoituksenne korvasi sen, etten ole päässyt vielä lentämään sillä, koska minusta todella tuntui kuin olisin itse ollut tuolla matkalla! Saatoin jopa ”tuntea” korin nousevan ilmaan ja keinuvan puolelta toiselle. Maailma näyttää varmaan pieneltä yläilmoista katsottuna, mutta silti Jehova pitää sitä ja ihmiskuntaa tärkeänä.

S. A., Saksa

Syyllisyydentunteet. Tarvitsin todella kirjoitusta ”Raamatun näkökanta: syyllisyydentunteet – ovatko ne aina pahasta?” (8.3.2002). Koska odotin tienraivaustoveriltani liikaa, minun oli vaikea hillitä tunteitani ollessani tekemisissä hänen kanssaan. Mutta tämän kirjoituksen mukaan se, että yrittäisimme jatkuvasti saada toiset tuntemaan syyllisyyttä, jos he eivät aina tunnu toimivan meidän toivomallamme tavalla, olisi rakkaudetonta ja saattaisi ajan mittaan vaikuttaa heihin aivan päinvastaisella tavalla kuin tarkoitimme. Olen onnellinen siitä, että pystyin muuttamaan näkemystäni. Opettakaa vain edelleen meitä suhtautumaan asioihin Jehovan tavalla.

K. K., Japani