Onko toivo rauhasta hiipumassa?

”Nykyään alkaa tuntua siltä, että elämme – – pyörremyrskyn, ennennäkemättömän katastrofin, keskellä.” (”La Repubblica”, Roomassa ilmestyvä sanomalehti)

VIIME vuonna New Yorkiin ja Washingtoniin tehtyjen terrori-iskujen jälkeen ihmiskunnan tulevaisuus on askarruttanut useampia ihmisiä kuin koskaan aikaisemmin. Uutiskuvia liekkien vallassa olevista, sortumaisillaan olevista World Trade Centerin torneista – samoin kuin elossa säilyneiden epätoivosta – on näytetty televisiossa lukemattomia kertoja. Nuo kuvat ovat synnyttäneet ahdistusta ihmisissä kautta maailman. Ahdistuksen myötä on alkanut tuntua siltä, että maailma on muuttunut jotenkin merkittävästi. Onko se?

Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän jälkeen syttyi sota. Pian kansakunnat, jotka olivat aiemmin suhtautuneet vihamielisesti toisiinsa, yhdistivät voimansa tukahduttaakseen terrorismin. Kaiken kaikkiaan kuolema ja tuho ovat vaatineet raskaan veron. Merkittävin muutos monien ihmisten elämässä eri puolilla maailmaa on ehkä kuitenkin ollut turvallisuudentunteen katoaminen, kasvava tunne siitä, ettei kukaan voi olla todella turvassa missään.

Maailman johtajat huomaavat olevansa valtavien ongelmien edessä. Toimittajat ja kommentoijat pohtivat ymmällään, miten terrorismia voidaan estää leviämästä kuin kulovalkea, kun köyhyys ja fanaattisuus – ongelmat joihin kukaan ei näytä tietävän parannuskeinoa – tuntuvat ruokkivan sitä. Epäoikeudenmukaisuus on levinnyt maailmassa niin laajalle, että erittäin räjähdysalttiin asiaintilan syntymiseksi on olemassa kaikki ainekset. Kaikenlaiset ihmiset pohtivat, pystytäänkö yhteiskunnan epäkohtia koskaan poistamaan. Loppuvatko sota ja sen vanavedessä kulkeva kurjuus, kuolema ja tuho milloinkaan?

Miljoonat ihmiset odottavat järjestäytyneen uskonnon vastaavan näihin kysymyksiin. Toiset ovat kuitenkin epäilevämmällä kannalla. Miten on sinun laitasi? Uskotko, että uskonnolliset johtajat osaavat vastata näihin kysymyksiin? Entä pystyvätkö he edistämään rauhaa rukouksillaan?