Aids leviää Afrikassa

”Tämä on eräänlainen nykyajan apokalypsi.”

NÄISTÄ sanoista, jotka esitti Afrikan HIV/AIDS-työtä varten nimitetty YK:n erityislähettiläs Stephen Lewis, heijastuu huoli, jota monet tuntevat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa vallitsevan tilanteen johdosta.

HI-viruksen leviämiseen vaikuttavat monet seikat. Aids on vuorostaan pahentanut muita ongelmia. Olosuhteet niissä Afrikan maissa ja muualla maailmassa, missä aids valtaa alaa, liittyvät usein seuraaviin seikkoihin.

Moraali. Koska sukupuoliyhteys on yleisin tapa saada HIV-tartunta,  selvien moraalinormien puute eittämättä edistää taudin leviämistä. Monien mielestä ei kuitenkaan hyödytä puhua naimattomien seksuaalisen pidättyvyyden puolesta. ”Pelkkä seksin kieltäminen nuorilta ei toimi”, kirjoittaa Francois Dufour Johannesburgissa Etelä-Afrikassa ilmestyvässä The Star -lehdessä. ”Heitä pommitetaan päivittäin seksuaalisilla kuvilla, jotka sanelevat heille, miltä heidän pitäisi näyttää ja miten heidän pitäisi käyttäytyä.”

Tämä päätelmä näyttää saavan tukea nuorten käytöksestä. Eräässä maassa tehty tutkimus esimerkiksi osoitti, että noin kolmannes 12–17-vuotiaista nuorista oli ollut sukupuolisuhteissa.

Raiskaukset ovat Etelä-Afrikassa niin yleisiä, että tilannetta on kuvailtu kansalliseksi hätätilaksi. Johannesburgilaisen Citizen-lehden raportin mukaan niitä ”tehdään niin paljon, että ne ohittavat kaikki muut terveysriskit, joita tämän maan naisilla ja enenevässä määrin myös lapsilla on”. Artikkelissa jatkettiin: ”Lasten raiskausten määrä on viime aikoina kaksinkertaistunut – –. Niitä ilmeisesti tehdään edelleen siinä uskossa, että HI-viruksen kantaja paranee, jos hän raiskaa neitsyen.”

Sukupuolitaudit. Sukupuolitaudit ovat alueella hyvin yleisiä. Eteläafrikkalaisessa lääkärilehdessä sanottiin:  ”Sukupuolitautia sairastavan riski saada HIV-1-tartunta on 2–5-kertainen.” (South African Medical Journal.)

Köyhyys. Monet Afrikan maat kamppailevat köyhyyden kurimuksessa, mikä luo otolliset olosuhteet aidsin leviämiselle. Se mitä teollisuusmaissa saatetaan pitää välttämättömyytenä, puuttuu useimmista kehitysmaista. Suurissakaan taajamissa ei välttämättä ole sähköä eikä puhdasta juomavettä. Maaseudulla tiet ovat huonossa kunnossa tai niitä ei ole lainkaan. Monet ihmiset ovat aliravittuja, ja terveyspalvelut ovat minimaaliset.

Aids vaikuttaa haitallisesti elinkeinoelämään. Monet kaivosyhtiöt kärsivät tuotannon pienenemisen seurauksista, kun yhä useammat työntekijät saavat tartunnan. Jotkin yhtiöt harkitsevat mahdollisuuksia automatisoida ja koneistaa toimintoja korvatakseen työvoiman vajeen. Eräässä platinakaivoksessa aidstapausten määrä työntekijöiden keskuudessa arviolta lähes kaksinkertaistui vuonna 2000 ja noin 26 prosenttia kaikista työntekijöistä oli viruksen kantajia.

Yksi aidsin surullisista seurauksista ovat suuret määrät lapsia, jotka jäävät orvoiksi, kun heidän vanhempansa ovat menehtyneet tautiin. Sen lisäksi että nämä lapset menettävät vanhempansa ja taloudellisen turvallisuuden, he joutuvat kestämään aidsiin liittyvää häpeän leimaa. Suku tai asuinyhteisö on usein joko liian köyhä auttamaan tai haluton siihen. Monilta orvoilta jää koulu kesken. Jotkut ajautuvat prostituution piiriin ja edistävät näin taudin leviämistä. Joillakin mailla on julkisin tai yksityisin varoin ylläpidettyjä ohjelmia näiden orpojen auttamiseksi.

Tietämättömyys. Suuri osa HI-viruksen kantajista ei tiedä saaneensa tartuntaa. Monet eivät halua käydä testissä, koska tautiin sairastuneet leimautuvat. ”On mahdollista, että niiltä, joilla on tai epäillään olevan HIV, evätään terveyspalvelut, asunto, työ, vakuutus tai pääsy toiseen maahan, ja lisäksi heidän ystävänsä ja työtoverinsa saattavat vältellä heitä”, kerrottiin YK:n aidsohjelman lehdistötiedotteessa. Jotkut on jopa murhattu, kun HIV-tartunta on tullut ilmi.

Kulttuuri. Lukuisissa Afrikan kulttuureissa naiset eivät useinkaan saa kysellä puolisoltaan avioliiton ulkopuolisista suhteista, kieltäytyä sukupuoliyhteydestä tai ehdottaa turvallisempaa seksiä. Uskomuksista heijastuu monesti tietämättömyys ja aidsin todellisuuden kieltäminen. Tauti voidaan esimerkiksi  panna noituuden tiliin, ja apua saatetaan hakea poppamieheltä.

Riittämätön terveydenhuolto. Jo valmiiksi riittämättömät terveyspalvelut ovat entistä kuormitetumpia aidsin vuoksi. Kahdesta suuresta sairaalasta kerrotaan, että yli puolet niiden potilaista on HIV-positiivisia. Erään KwaZulu-Natalissa sijaitsevan sairaalan ylilääkäri sanoi, että hänen alaisuudessaan olevat osastot toimivat 140 prosentin teholla. Samassa sängyssä on välillä kaksi potilasta, ja kolmas makaa lattialla sen alla! (South African Medical Journal.)

Niin traaginen kuin tilanne onkin Afrikassa, merkit viittaavat siihen, että tilanne voi vielä paheta. ”Epidemia on vasta alkuvaiheessa”, totesi YK:n aidsohjelman johtaja Peter Piot.

On ilmeistä, että jotkin maat pyrkivät kovasti saamaan tilanteen hallintaan. Ja kesäkuussa 2001 Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous kutsui ensimmäistä kertaa koolle erityisistunnon keskustelemaan aidstilanteesta. Tuottaako ihmisten ponnistelu tulosta? Milloin kuolemaa kylvävä aids saadaan lopullisesti pysähtymään?

[Tekstiruutu/Kuva s. 5]

AIDSLÄÄKE NEVIRAPIINI JA ETELÄ-AFRIKAN ONGELMA

Nevirapiini on toimittaja Nicole Itanon mukaan ”antiretroviraalinen lääke, joka testien perusteella puolittaa sen todennäköisyyden, että aids tarttuu [äidistä] lapseen”. Muuan saksalainen lääkevalmistaja tarjoutui toimittamaan sitä Etelä-Afrikkaan ilmaiseksi viiden vuoden ajan. Elokuuhun 2001 mennessä hallitus ei kuitenkaan ollut ottanut tarjousta vastaan. Mikä on ongelmana?

Etelä-Afrikassa on 4,7 miljoonaa HIV-positiivista eli enemmän kuin missään muussa maassa. Lontoossa ilmestyvä The Economist -lehti kirjoitti helmikuussa 2002, että Etelä-Afrikan presidentti Thabo Mbeki ”epäilee yleisesti hyväksyttyä näkemystä HI-viruksesta aidsin aiheuttajana” ja ”suhtautuu epäluuloisesti aidslääkkeiden hintaan, turvallisuuteen ja hyödyllisyyteen. Hän ei ole kieltänyt niitä, mutta eteläafrikkalaisten lääkärien ei haluta käyttävän niitä.” Tämä on vakava huolenaihe, sillä Etelä-Afrikassa syntyy joka vuosi tuhansia HIV-positiivisia lapsia ja joka neljäs raskaana oleva nainen kantaa virusta.

Näkemysten yhteentörmäys johti siihen, että asia vietiin oikeuteen, jotta hallitus voitaisiin pakottaa jakamaan nevirapiinia. Etelä-Afrikan valtiosääntötuomioistuin antoi päätöksensä huhtikuussa 2002. The Washington Post -lehteen kirjoittaneen Ravi Nessmanin mukaan oikeus määräsi, että ”hallituksen tulee saattaa lääke niiden sairaaloiden ja terveyskeskusten käyttöön, joilla on resurssit hoitaa sillä potilaita”. Hallitus oli jo tarjonnut lääkettä 18 sairaalaan eri puolille maata koekäyttöön, mutta oikeuden päätös antaa nyt toivoa kaikille maan HIV-positiivisille odottaville äideille.

 [Tekstiruutu/Kuva s. 6]

OVELA VIRUS PETTÄÄ SOLUA

Astutaanpa hetkeksi immuunikatoviruksen (HIV) pienen pieneen maailmaan. Eräs tiedemies sanoi: ”Vaikka olen tuijottanut viruksia elektronimikroskoopilla vuosikausia, en lakkaa ihmettelemästä ja ihastelemasta sitä, miten jokin niin äärettömän pieni voi olla rakenteeltaan ja toiminnaltaan niin tarkka ja monimutkainen.”

Virus on pienempi kuin bakteeri, joka puolestaan on paljon pienempi kuin ihmisen keskikokoinen solu. Erään lähteen mukaan HI-virukset ovat niin pieniä, että niitä mahtuisi ”tämän virkkeen lopussa olevaan pisteeseen 230 miljoonaa”. Virus ei pysty lisääntymään, ellei se tunkeudu isäntäsolun sisään ja ota siellä ohjaksia käsiinsä.

Kun HIV tunkeutuu ihmisen elimistöön, sen on taisteltava tehokasta immuunijärjestelmää vastaan. * Yksi puolustuslinja muodostuu valkosoluista, joita syntyy luuytimessä. Valkosoluihin sisältyy kaksi imusolujen päätyyppiä, T-solut ja B-solut. Valkosoluihin kuuluvat myös fagosyytit eli syöjäsolut.

Erilaisilla T-soluilla on erilaiset tehtävät. Auttaja-T-soluilla on keskeinen osa taistelustrategiassa. Ne osallistuvat vieraiden aineiden tunnistamiseen ja antavat ohjeita sellaisten solujen tuottamiseksi, jotka hyökkäävät vihollisen kimppuun ja tuhoavat sen. HI-virus kohdistaa oman hyökkäyksensä erityisesti näitä auttaja-T-soluja vastaan. Tappaja-T-solut aktivoituvat tuhoamaan tartunnan saaneita omia soluja. B-solut valmistavat vasta-aineita, joita käytetään taistelussa tartuntoja vastaan.

Ovela strategia

HI-virus luokitellaan retrovirukseksi. Sen perintötekijät ovat RNA-muodossa (ribonukleiinihappona) eivätkä DNA:na (deoksiribonukleiinihappona). HIV kuuluu retrovirusten alalajiin nimeltä lentivirukset, koska se voi olla piilevänä pitkähkön aikaa ennen kuin ilmenee vakavia taudinoireita.

Kun HIV on päässyt isäntäsolun sisään, se pystyy käyttämään solun järjestelmää omiin tarkoituksiinsa. Se ”uudelleenohjelmoi” solun DNA:n tehdäkseen itsestään monia kopioita. Mutta ennen sitä sen on vaihdettava ”kieltä”. Sen on muutettava oma RNA:nsa DNA:ksi, jotta isäntäsolu kykenee lukemaan ja ymmärtämään tiedot. Tässä HIV hyödyntää niin sanottua käänteiskopioijaentsyymiä. Tuotettuaan tuhansia uusia HI-viruksia solu kuolee. Nämä uudet virukset tartuttavat muita soluja.

Kun auttaja-T-solujen määrä on pudonnut merkittävästi, vieraat voimat voivat valloittaa elimistön ilman vastahyökkäyksen pelkoa. Elimistö antaa periksi kaikenlaisille taudeille ja infektioille. Potilaalla on täysin kehittynyt aids. HIV on onnistunut lamauttamaan koko immuunijärjestelmän.

Tämä selitys on yksinkertaistettu. On hyvä muistaa, että tutkijoilla on vielä paljon selvitettävää sekä immuunijärjestelmästä että HI-viruksen toimintatavasta.

Tämä pieni virus on lähes kahden vuosikymmenen ajan sitonut lääketieteen huippututkijoiden henkisiä ja fyysisiä resursseja joka puolella maailmaa, ja tutkimuksiin on käytetty paljon rahaa. Nyt HIV:stä tiedetään jo paljon. Kirurgi Sherwin B. Nuland sanoi muutama vuosi sitten: ”Se tietomäärä, joka – – immuunikatoviruksesta on koottu, ja se edistys, jota sen torjumisessa on tapahtunut, on jotain todella hämmästyttävää.”

Siitä huolimatta aids kylvää edelleen kuolemaa hälyttävää vauhtia.

[Alaviite]

[Kuva]

HI-virus tunkeutuu immuunijärjestelmän imusoluihin ja uudelleenohjelmoi ne tuottamaan HI-viruksia

[Lähdemerkintä]

CDC, Atlanta, Ga.

[Kuva s. 7]

Tuhannet nuoret noudattavat elämässään Raamatun normeja