Britannian mäyrä – metsän herra

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BRITANNIASTA

METSÄN hiljaisuuden rikkoi mustarastaan laulu. Kun aurinko laski hitaasti mailleen, minä istuuduin kaatuneen koivun rungolle. Sadekuuron kasteleman kasvillisuuden tuoksu täytti ilman.

Olin valinnut paikan huolellisesti niin, että kevyt tuulenvire kävi minua kohti, sillä olin tullut tarkkailemaan mäyriä. Niillä on pienet silmät, ja pienet ovat myöskin niiden valkokärkiset korvat, mutta olen oppinut olemaan aliarvioimatta niiden kuuloa ja hajuaistia, jotka ovat erittäin tarkat. Tiesin, että jos päästäisin pienenkin äänen tai eläin vainuaisi minut, se riittäisi lähettämään sen takaisin maan alle loppuyöksi.

Euroopassa elävä mäyrä on suuri, arka eläin, jonka pituus on noin metri, korkeus noin 30 senttimetriä ja paino keskimäärin 12 kiloa. Sillä on karkea, harmaa turkki, musta naama ja vatsapuoli, lyhyet mustat jalat ja lyhyehkö, harmaa häntä. Kussakin raajassa on viisi varvasta ja niissä voimakkaat kynnet.

Kolme leveää, valkoista juovaa, jotka kulkevat kuonosta korvien ohi niskaan, ovat paitsi sen tuntomerkki myös jatkuvan kiistelyn aihe. Jotkut sanovat, että mäyrät tunnistavat toisensa noiden juovien avulla pimeimmässäkin yössä – mutta tiedämme, että tunnistaminen perustuu hajuun. Olipa juovien tarkoitus mikä hyvänsä, ne tekevät mäyrästä komean eläimen.

Mäyrä on tavallinen eläin Britannian maaseudulla. Piintyneenä kaivajana se kaivaa yhtenään tunneleita, käytäviä ja onkaloita, joista muodostuu sen pesäluola. Pesäalue voi olla halkaisijaltaan jopa 30 metriä ja käytäväverkosto peräti 300 metriä pitkä! Mäyrä liikkuu öisin; päivisin luolan kammioissa lähinnä nukutaan. Poikasten synnyttämistä varten on omat kammionsa, jotka on pehmustettu tuoreilla alusilla.

Luolaan kuuluu lukuisia sisäänkäyntiaukkoja, jotka sijaitsevat maan pinnalla usein leppien siimeksessä ja orapihlaja- tai vatukkatiheiköissä.  Joissakin luolissa Englannissa on yli 50 suuaukkoa, ja noiden luolien tiedetään olevan reippaasti yli 150 vuotta vanhoja ja toimivan useiden samaan perheeseen kuuluvien sukupolvien pesänä. Mäyrä voi elää 15 vuotta, joskus kauemminkin, mutta tavallisin elinikä on pari kolme vuotta.

Mäyrän pesäluolaa ei ole vaikea löytää, sillä isot kasat käytävistä poistettua maata ja kiviä viettävät luolan suuaukkoja kohti. Kasoista näkee, että kyseessä on vahva eläin.

Mistä tietää, onko luolassa asukkaita? Ensin on etsittävä lähiympäristöstä mäyrän käymälöitä: matalia kuoppia, joiden halkaisija on 15–20 senttimetriä ja syvyys 20 senttimetriä. Jos kuopissa on ulostetta ja varsinkin jos se on tuoretta, luola on käytössä. Lisäksi voi etsiä selviä polkuja, joita luolalta pitäisi lähteä joka suuntaan, sekä kesäkuukausina maahan painunutta kasvillisuutta. Mutaisella alueella voi etsiä mäyrän käpälänjälkiä tai tarkistaa luolan lähellä olevista puista, onko niihin jäänyt mutaa tai vahvojen kynsien jälkiä, kun eläimet ovat nousseet niitä vasten venyttelemään kuin kissat. Jos luola-alue on laaja, havaintoja voi olla vaikea tehdä, sillä mäyrät saattavat käyttää jotain toista suuaukkoa. Tällöin kannattaa käydä aamuvarhaisella laittamassa keppi jokaiseen aukkoon. Seuraavana aamuna saa tietää, mitä suuaukkoja on käytetty, kun ulos lähtevät eläimet ovat viskanneet kepit pois tieltään.

Yölliset ruoanhakumatkat ulottuvat kauas. Mäyrä etsii tammenterhoja tai pyökin pähkinöitä tai vainuaa ja kaivaa pesästä esiin nuoria villikaniineja tai ampiaisen toukkia. Sen pääravintoa on lierot! Mäyrä on lähes kaikkiruokainen. Sille kelpaavat myös hedelmät, sinililjojen sipulit, sienet ja kovakuoriaiset. Tarkkailin kerran mäyriä hyvin sateisena heinäkuun yönä ja huomasin, että ne eivät lähteneet kovin kauas pesäluolaltaan, sillä karkeassa ylämaan heinikossa oli sateen ansiosta esillä runsain määrin yhtä sen herkkua: kotiloita.

Mäyrät parittelevat yleensä heinäkuussa, ja tavallisesti neljän viiden poikasen pesue syntyy helmikuussa. Noin kolmen kuukauden ikäisinä ne ilmestyvät maan pinnalle ja leikkivät pesäluolan suulla. Poikasten jaloitellessa koiras ja naaras vaihtavat yhdessä pesän aluset. Mäyrät ovat siistejä eläimiä, jotka pitävät pesänsä esimerkillisen puhtaana. Aluset tuuletetaan tavallisesti keväisin ja syksyisin, mutta mikä tahansa muukin ajankohta on mahdollinen. Vanhemmat raahaavat ulos vanhat, kuivat ruohot ja sananjalan lehdet ja tuovat tilalle tuoreita. Ne voivat kerätä jopa 30 nippua yhden yön aikana. Nippu leuan ja etukäpälien välissä ne laahautuvat takaperin sisäänkäyntiaukosta luolaan.

Reviiri merkitään erittämällä hännän alapuolella olevasta rauhasesta voimakkaan hajuista nestettä ruohotupsuille, kiville tai aidanseipäiden juureen. Eläimet saattavat erittää sitä jopa toistensa päälle tunnistaakseen toisensa. Hajumerkkien perusteella mäyrä löytää helposti luolansa suuaukon peruuttaessaan sitä kohti.

Mustarastaan laulu oli vaiennut, ja hiljaisuus oli laskeutunut hämärtyvään metsään. Istuin liikkumatta aloillani uskaltaen tuskin hengittää, kun näin silmänurkastani mäyrän mustavalkokuvioisen naaman ilmestyvän näkyviin. Eläin seisoi muutaman tuokion luolansa suulla haistellen ilmaa mahdollisen vaaran varalta ja asteli sitten pimeään yöhön – aivan kuin kartanonherra, joka lähtee tarkastuskierrokselle esi-isiensä maille.

[Kuva s. 12, 13]

Kammio, jossa poikaset syntyvät

Makuukammio

Alusia

[Kuva s. 13]

Poikasia

[Kuvat s. 13]

Mäyrä syö tammenterhoja, sieniä ja lieroja

[Kuvien lähdemerkintä s. 13]

Kuvat mäyristä: © Steve Jackson, www.badgers.org.uk