Lukijoiden kirjeitä

Maanjäristykset. Luin kansikirjoitussarjan ”Maanjäristyksistä eloon jääneet kertovat” (22.3.2002). Lainaatte siinä lähdettä, jonka mukaan ”niiden järistysten määrä, joiden magnitudi oli 7,0 tai enemmän, pysyi ’melko muuttumattomana’ läpi 1900-luvun”. Kuitenkin vuoden 1999 World Almanac osoittaa, että maanjäristykset lisääntyivät suuresti 1990-luvulla.

F. A., Italia

”Herätkää!”-lehti vastaa: Ottamatta kantaa tähän kysymykseen kirjoituksessamme vain osoitettiin, mitä mieltä jotkut seismologit ovat maanjäristysten kokonaismäärästä 1900-luvulla. Huomio kiinnitettiin siihen, että vaikka järistysten määrän uskottaisiinkin pysyneen ”melko muuttumattomana”, niin Matteuksen 24. lukuun muistiinmerkitty Jeesuksen ennustus on täyttynyt meidän aikanamme. Jeesus sanoi vain, että ”suuria maanjäristyksiä” tulisi olemaan (Luukas 21:11).

Keskenmeno. Nähdessäni kirjoituksen ”Menetin syntymättömän lapseni” (22.3.2002) kyyneleet tulvivat silmiini, kun muistin oman syntymättömän lapsemme menetyksen. Kiitin heti Jehovaa rukouksessa siitä, että hän antoi tätä suuresti kaipaamaamme tietoa ja sen tuomaa lohdutusta. Saamme aina lohtua siitä, että Jumalan uudessa maailmassa kenellekään ei enää tule tapahtumaan tällaista.

J. S., Yhdysvallat

Lapseni syntyi kuolleena raskauteni 30. viikolla. Se oli elämäni pahin kokemus. Tämä kirjoitus on erittäin hyödyllinen ja lohduttava, koska se käsittelee tätä usein tabuna pidettyä aihetta ja antaa lisäksi käytännöllisiä neuvoja.

K. W., Saksa

Minäkin menetin syntymättömän lapseni. Jatkoin elämää niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta sydämessäni en saanut lohtua mistään, ja ollessani yksin itkin joka päivä. Tuska ei todennäköisesti hälvene koskaan tässä asiainjärjestelmässä. Mutta tästä kirjoituksesta oli minulle todella paljon apua.

I. M., Japani

Olette aivan oikeassa siinä, että äidin ja lapsen välille syntyy side hyvin varhain. Suru on pahempaa kuin voi kuvitella. Vielä 19 vuoden jälkeen vuodatan kyyneliä syntymättömän lapsemme vuoksi.

C. C., Britannia

Minusta on aina tuntunut vaikealta puhua niille, joille on käynyt näin. Kun sain tietää, että seurakuntamme eräs sisar menetti syntymättömän lapsensa, luin kirjoituksen uudelleen ja kirjoitin hänelle ja lapsen isovanhemmille kirjeen, jossa ilmaisin syvän osanottoni.

D. R., Saksa

Kirjoitus oli vastaus rukouksiini. Kiitoksia, että olette selvillä siitä, miten surullinen ja traumaattinen kokemus keskenmeno on. Lukiessani kirjoitusta minusta tuntui siltä kuin itse Jehova olisi kietonut kätensä ympärilleni ja lohduttanut minua.

C. P., Yhdysvallat

Äitini menetti lapsen nuoremman sisareni ja minun syntymäni välissä. Epäilemättä hän kärsi kovasti. Luettuani tekstiruudun ”Miten perhe ja ystävät voivat auttaa” kirjoitin heti hänelle kirjeen.

M. Y., Japani

Montako mannerta? Lehtenne numerossa 8.2.2002 sivulla 25 sanotte, että Australia on ”pienin maapallon viidestä mantereesta”. Olen aina luullut mantereita olevan seitsemän.

L. U., Kanada

”Herätkää!”-lehti vastaa: Mantereita on todellakin seitsemän: Aasia, Afrikka, Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, Antarktis, Eurooppa ja Australia. Jotkut, jotka luokittelevat Euroopan ja Aasian yhdeksi mantereeksi (Euraasiaksi), sanoisivat kuitenkin niitä olevan kuusi. Toiset taas eivät laske Antarktista mantereeksi.