Pakoon pelottavaa laavavirtaa!

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA KONGON DEMOKRAATTISESTA TASAVALLASTA

TIISTAI 15. TAMMIKUUTA 2002 vaikuttaa aivan tavalliselta päivältä Keski-Afrikassa. Saavun erään toisen Jehovan todistajan kanssa Kivun seudulle Gomaan Kongon demokraattiseen tasavaltaan tapaamaan suurten järvien alueen todistajia.

Ei mitään hätää?

Vaikka Nyiragongon tulivuori (korkeus 3470 metriä) sijaitsee 19 kilometrin päässä Goman kaupungista, se kiinnittää huomiomme. Se jymisee ja savuaa. Paikallisille asukkaille tämä on tähän aikaan vuodesta tuttua, joten he eivät ole millänsäkään.

Iltapäivän kuluessa käymme kahden Jehovan todistajien seurakunnan kokouksessa. Tunnemme edelleen, miten maa tärisee, ja kuulemme jyminää. Se ei kuitenkaan näytä huolestuttavan ketään. Viranomaiset vakuuttelevat asukkaille, että mitään syytä paniikkiin ei ole. Vaikka muuan kongolainen vulkanologi on jo kuukausien ajan ennustanut vuoren purkautuvan, hänen sanansa ovat kaikuneet kuuroille korville. Muuan ystävämme toteaa huolettomasti, että tulivuoren toiminnan vuoksi taivas tulee olemaan sinä iltana punainen.

”Meidän on paettava viipymättä!”

Kun palaamme majapaikkaamme, meille sanotaan suoraan, että meidän on paettava viipymättä! Tilanne on uhkaava. Kaupunki on suuressa vaarassa. Miten nopeasti asiat voivatkaan muuttua. Olimme aiemmin keskustelleet mahdollisuudesta pitää Gomaa todistustyömme keskuspaikkana. Nyt, myöhään iltapäivällä, meidän käsketään paeta kaupungista, koska se on vaarassa tuhoutua!

Illan tullen taivas muuttuu tulipunaiseksi – eikä ihme! Nyiragongosta purkautuva laava lähestyy kaupunkia. Tulivuori muistuttaa suunnatonta, yli reunojensa kiehuvaa pataa, ja polttava sula laava tuhoaa kaiken tielleen osuvan. Emme ole koskaan pakanneet laukkujamme yhtä nopeasti! Kello lähentelee seitsemää.

Tuhannet pakenevat tietä pitkin

Pakenemme kiireen vilkkaa, ja Gomasta pois vievä tie on täynnä henkensä hädässä pakenevia ihmisiä. Useimmat kulkevat jalkaisin kantaen tavaroita, joita ovat saaneet haalituksi mukaansa. Monet pitelevät kantamuksiaan päänsä päällä. Muutamat ovat sulloutuneet tupaten täynnä oleviin ajoneuvoihin. Kaikki suuntaavat kulkunsa läheiselle Ruandan rajalle. Tulivuori ei kuitenkaan kunnioita ihmistekoisia rajoja, eikä yksikään armeija pysty estämään laavan etenemistä! Näemme  sotilaidenkin pakenevan laavavirtaa henkensä edestä. Autojen on käytännöllisesti katsoen mahdotonta edetä tiellä. Meidän täytyy jatkaa matkaa kävellen. Olemme keskellä tätä eteenpäin raahustavaa ihmismassaa – 300000 miestä, naista, lasta ja vauvaa pakenemassa tulivuoren raivoa. Maa jalkojemme alla jymisee ja vavahtelee.

Kaikki pakenevat säilyttääkseen henkensä. Ystäväni ja minä, suurkaupungista tulleet vieraat, olemme heidän joukossaan, ja seurassamme on muutamia todistajia, jotka huolehtivat meistä. Heidän läsnäolonsa ja lämmin huolenpitonsa koskettavat meitä ja antavat meille turvallisuuden tunteen tässä hyvin stressaavassa ja tukalassa tilanteessa. Ihmiset kantavat mukanaan sen, mitä voivat: vaatteita, patoja ja pannuja, vähäisiä ruokatarvikkeita. Väenpaljoudessa ihmiset tuuppivat ja tönivät toisiaan. Jotkut joutuvat tungoksen läpi pyrkivien autojen tönäisemiksi ja menettävät otteensa vähäisistä tavaroistaan, jotka putoavat tielle ja tallautuvat jalkoihin. Voi sitä onnetonta, joka kompastuu ja kaatuu! Tunnelma on erittäin jännittynyt. Kaikki ovat peloissaan. Yritämme päästä Gisenyiin, joka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Ruandassa, ja kiiruhdamme askeliamme.

Yö turvassa

Saavumme erääseen majataloon, mutta sieltä ei tietenkään enää löydy yösijaa. Meidän on tyydyttävä istumaan puutarhapöydän ääressä, vaikka takana on kolmen ja puolen tunnin uuvuttava kävelymatka. Olemme kuitenkin iloisia siitä, että olemme elossa ja turvassa ja saamme olla kanssamme matkanneiden kristittyjen veljiemme seurassa. Kukaan todistaja ei onneksi menettänyt henkeään.

Meidän on selvästikin vietettävä yö ulkosalla. Turvallisen matkan päässä Goman kaupungista voimme katsella sen ylle levittäytyvää tulipunaista taivasta. Miten vaikuttava ja kaunis näky! Päivä valkenee hitaasti. Jylinä ja tärinä ovat jatkuneet läpi yön. Kun  mietimme eilisen koettelemuksia, tunnemme suurta myötätuntoa niitä tuhansia perheitä kohtaan, jotka lapsineen joutuivat pakenemaan.

Apu tulee nopeasti

Ruandan pääkaupungista Kigalista tulleet todistajat liittyvät joukkoomme puolenpäivän aikaan perjantaina 18. tammikuuta. Gomasta ja Gisenyistä saapuneiden veljien muodostama avustuskomitea ryhtyy toimiin. Ensin on tarkoitus majoittaa todistajapakolaiset kuuteen lähiseudun valtakunnansaliin, mikä tehdäänkin jo samana päivänä. Tienvarteen asetetaan taulu, jossa neuvotaan ranskaksi ja suahiliksi tie valtakunnansalille, missä pakolaiset voivat saada apua ja lohdutusta. Vielä samana päivänä noille todistajien täyttämille valtakunnansaleille saapuu lisäksi kolme tonnia perustarvikkeita. Seuraavana päivänä, lauantaina, Kigalista tulee rekka mukanaan ruokaa, huopia, suuria suojamuoveja, saippuaa ja lääkintätarvikkeita.

Levottomuus lisääntyy

Kaikki ovat erittäin levottomia. Miten huolehtia itse kunkin tarpeista? Entä tulivuori? Milloin purkaus lakkaa? Miten pahasti Goman kaupunki on tuhoutunut? Sieltä täältä tihkuvat uutiset ja maan jatkuva tärinä eivät lupaa hyvää. Asiantuntijat pelkäävät, että ilmaan kertyy rikkidioksidia vaarallisen paljon. Lisäksi pelätään, että kemialliset reaktiot saastuttavat Kivujärven.

Purkausta seuranneiden kahden vuorokauden aikana on levinnyt huolestuttavia tietoja. Sitten lauantai-iltapäivänä saamme kuulla, että noin 10000 ihmistä, joiden joukossa on kahdeksan todistajaa mukaan lukien yksi lapsi, ovat joutuneet laavan saartamiksi. Laavaa on joillakin alueilla jopa kahden metrin paksuudelta. Ilma on myrkyllisten kaasujen kyllästämä. Pelkäämme, etteivät nuo ihmiset selviä hengissä. Tilanne näyttää toivottomalta. Jopa Goman tuomiokirkko on laavan vuoksi käytännöllisesti katsoen tuhoutunut. Kukaan ei vielä tuolloin jaksa uskoa, että Goma pystyisi nousemaan tuhkasta.

Lohduttavia uutisia

Sunnuntaiaamuna yhdeksältä saamme puhelun eräältä laavan saartamaksi joutuneelta veljeltä. Hän kertoo, että tilanne on muuttumassa parempaan päin. On alkanut sataa, ja laava viilenee ja ilma selkenee. Vaikka laava on yhä kuumaa ja vaarallista, ihmiset alkavat siirtyä laavavirtojen yli turvallisemmille alueille. Kaupunki ei ole tyystin tuhoutunut.

Nämä ovat ensimmäisiä hyviä uutisia sitten purkauksen alkamisen. Tulivuori näyttää rauhoittuneen. Asiantuntijat esittävät ristiriitaisia näkemyksiä sen tilasta. Saamme yhteyden naapurikaupunkiin Bukavuun, joka sijaitsee Kivujärven toisella puolen. Meille kerrotaan, että viisi todistajaperhettä samoin  kuin kolme lasta ilman vanhempiaan ovat tulleet Bukavuun veneellä. Sikäläiset todistajat pitävät heistä huolta.

Voimme palata!

Maanantaina 21. tammikuuta pääsemme rohkaisemaan ja lohduttamaan Gisenyissä olevia uhreja ja ottamaan selvää heidän tilanteestaan. Havaitsemme, että kuuteen valtakunnansaliin tilapäisesti majoitetut veljet ovat järjestelemässä asioita. Saamme selville paenneiden todistajien tarkan määrän: 1800 lapset mukaan lukien.

Entä tulevaisuus? Paikallisten viranomaisten suunnitelmissa on pystyttää pikimmiten leirejä pakolaisia varten. Joillakuilla on kuitenkin vielä karvaita muistoja pakolaisleireiltä, joita perustettiin kansanmurhan jälkeen vuonna 1994. Päätämme palata Gomaan ja saavumme kaupunkiin ennen puoltapäivää. Noin neljännes siitä on tuhoutunut. Kävelemme kovettuneella laavalla, joka on virrannut kaupungin kaduille. Se on vielä lämmintä, ja ilma on täynnä kaasuja. Monet ovat silti päättäneet tulla kaupunkiin takaisin.

Yhden aikaan iltapäivällä tapaamme 33 kristittyä vanhinta Goman Keskus-seurakunnan valtakunnansalissa. Kaikki päättävät yksissä tuumin palata Gomaan. ”Tänne me kuulumme”, he sanovat. Entä se vaara, että tulivuori purkautuu uudestaan? ”Olemme tottuneet siihen”, kuuluu vastaus. He pelkäävät, että jolleivät he pian mene takaisin, kaikki heidän omaisuutensa ryöstetään. Seuraavana päivänä kaikki pakoon lähteneet todistajaperheet ovat jälleen Gomassa. Valtaenemmistö niistä 300000:sta, jotka olivat ylittäneet rajan, ovat palanneet kovia kokeneeseen kaupunkiin.

Viikkoa myöhemmin

Kaupunki kuhisee taas, eli se ei nähtävästi kuolekaan. Pian laavakerrosta ryhdytään madaltamaan niin, että kaksi toisistaan erilleen joutunutta kaupunginosaa voidaan jälleen yhdistää. Laava teki selvää kaikesta reitilleen sattuneesta. Kaupungin kauppakeskus ja hallintoalue raunioituivat. Arviolta kolmannes lentokentän kiitoradasta tuhoutui.

Täsmällisten laskelmien mukaan 180 todistajaperhettä menetti kaiken, myös kotinsa. Avustuskomitea tekee järjestelyjä, jotta arviolta 5000 miestä, naista ja lasta voivat saada päivittäisen ruokansa. Belgian, Ranskan ja Sveitsin Jehovan todistajien lahjoittamista muovisista suojapeitteistä rakennetaan kodittomille väliaikaiset suojat ja myös kokouspaikat niille seurakunnille, joiden valtakunnansali vaurioitui pahoin tai tuhoutui kokonaan. Osa kodittomiksi jääneistä todistajaperheistä asuu sellaisten todistajien luona, joiden koti säilyi vahingoittumattomana, kun taas toiset majoitetaan näihin tilapäissuojiin.

Perjantaina 25. tammikuuta, kymmenisen päivää tuon hirvittävän yön jälkeen, 1846 henkeä kokoontuu erään Gomassa sijaitsevan koulun pihalle kuuntelemaan rohkaisevia Raamatun ajatuksia. Veljet ilmaisevat kiitollisuuttaan sen lohdutuksen ja käytännön avun johdosta, jota Jehova on heille antanut järjestönsä välityksellä. Meihin vierailijoihin tekee syvän vaikutuksen se rohkeus ja luja usko, jota nämä veljet osoittavat jopa näissä äärioloissa. Tällaisen ahdingon keskellä on tosiaan miellyttävää kuulua veljesseuraan, joka palvoo yksimielisesti tosi Jumalaa, Jehovaa, kestävän lohdutuksen Lähdettä! (Psalmit 133:1; 2. Korinttilaisille 1:3–7.)

[Kartat s. 22, 23]

(Ks. painettu julkaisu)

Nuolet osoittavat laavavirran reitin

KONGON DEMOKRAATTINEN TASAVALTA

Nyiragongovuori

↓ ↓ ↓

Goman lentokenttä ↓ ↓

↓ GOMA

↓ ↓

KIVUJÄRVI

RUANDA

[Kuvat s. 23]

Sula laava pakotti kymmenettuhannet asukkaat pakenemaan Goman kaupungista

[Lähdemerkintä]

AP Photo/Sayyid Azim

[Kuvat s. 24, 25]

Todistajat organisoivat kristilliset kokouksensa viikossa