Saadaanko aids pysäytettyä? Jos saadaan, niin miten?

AIDS-EPIDEMIAN todellisuus on monissa Afrikan maissa kielletty pitkän aikaa. Se on aihe, josta jotkut eivät mielellään puhu. Viime vuosina on kuitenkin pyritty valistamaan etenkin nuoria ja myös herättämään avointa keskustelua. Tulokset ovat jääneet laihoiksi. Ihmisten elämäntyyli ja tavat ovat juurtuneet lujaan, ja niiden muuttaminen on vaikeaa.

Lääketieteen edistysaskelia

Lääketieteen saralla tutkijat ovat oppineet paljon HI-viruksesta ja kehittäneet lääkkeitä, jotka ovat pidentäneet monien potilaiden elämää. Vähintään kolmen viruslääkkeen yhdistelmähoito, niin sanottu HAART-hoito (highly active antiretroviral therapy), on ollut tehokas.

Lääkehoito ei paranna tautia, mutta sillä on saatu pienennettyä HIV-potilaiden kuolleisuutta varsinkin teollisuusmaissa. Monet ovat tähdentäneet, että olisi hyvin tärkeää saada näitä lääkkeitä myös kehitysmaihin. Ne ovat kuitenkin  kalliita ja siksi täysin useimpien ihmisten ulottumattomissa noissa maissa.

Tilanne on nostanut etualalle kysymyksen siitä, onko rahallinen voitto tärkeämpää kuin ihmiselämä. Brasilian HIV/AIDS-ohjelman johtaja tri Paulo Teixeira tunnustaa ongelman: ”Emme voi sallia, että tuhannet ihmiset jätetään oman onnensa nojaan eväämällä heiltä lääkkeet, jotka voisivat pitää heidät elossa, pelkästään tavallista huomattavasti suurempien voittojen nimessä.” Hän jatkoi: ”Olen syvästi huolestunut tilanteesta. Kaupalliset edut eivät saisi mennä eettisten ja humaanien näkökohtien edelle.”

Muutama maa on päättänyt sivuuttaa jotkin suurten lääkevalmistajien patentit ja tehdä tai tuoda maahan huomattavasti edullisempia kopioita eräistä lääkkeistä. * Tällaisten lääkkeiden hinnat olivat erään tutkimuksen mukaan ”alhaisimmillaan 82 prosenttia pienemmät kuin amerikkalaiset  standardihinnat”, kerrottiin lääkärilehdessä South African Medical Journal.

Hoidon ongelmat

Sittemmin suuret lääkevalmistajat alkoivat tarjota aidslääkkeitä paljon huokeampaan hintaan niitä tarvitseville kehitysmaille. Lääkkeiden toivottiin tällä tavalla hyödyttävän entistä useampia potilaita. Voitettavana on kuitenkin suuria haasteita, ennen kuin niiden käyttö voi yleistyä kehitysmaissa. Yksi haaste on hinta. Merkittävistä alennuksista huolimatta lääkkeet ovat edelleen aivan liian kalliita suurimmalle osalle niiden tarvitsijoista.

Toinen ongelma on se, että lääkkeiden nauttiminen ei ole aivan yksinkertaista. Potilaan tulee ottaa monta tablettia päivässä säntillisesti oikeaan aikaan. Jos niitä ei oteta oikein tai jos kuuri keskeytetään, HI-viruksesta saattaa kehittyä lääkkeille vastustuskykyisiä kantoja. Oikeiden annosten ottamista on vaikea valvoa Afrikan oloissa, missä ruoasta, puhtaasta juomavedestä ja terveyspalveluista saattaa olla puutetta.

Lääkkeitä syövien potilaiden tilaa olisi myös seurattava. Jos lääkkeet eivät tehoa virukseen, yhdistelmää on muutettava. Tähän tarvitaan kokenutta hoitohenkilöstöä, ja kokeet ovat kalliita. Lääkkeillä on lisäksi sivuvaikutuksia, ja niille vastustuskykyisiä viruskantoja kehittyy koko ajan.

Kesäkuussa 2001 YK:n yleiskokouksen aidsia käsittelevässä erityisistunnossa ehdotettiin Maailmanlaajuisen terveysrahaston perustamista kehitysmaita varten. Rahantarve oli arviolta 8–12 miljardia euroa. Rahastoon tähän mennessä luvatut summat jäävät kauaksi tavoitteesta.

Tutkijat uskovat vakaasti kehittävänsä aidsiin rokotteen, ja joitakin aineita testataan jo eri maissa. Vaikka nämä tutkimukset tuottaisivatkin tulosta, kestää vielä vuosia ennen kuin lopullinen rokote on kehitetty, testattu ja todettu turvalliseksi yleiseen käyttöön.

Brasilia, Thaimaa, Uganda ja eräät muut maat ovat päässeet merkittäviin tuloksiin hoito-ohjelmillaan. Brasiliassa aidspotilaiden kuolleisuus on kotimaisten lääkkeiden avulla saatu puoliintumaan. Pieni Botswana pyrkii taloudellisten resurssiensa turvin järjestämään viruslääkkeitä kaikille tarvitsijoille omassa maassaan sekä välttämättömät terveyspalvelut.

Voitto aidsista

Aids eroaa monista muista epidemioista eräässä tärkeässä suhteessa: se on ehkäistävissä. Jos ihmiset ovat valmiita noudattamaan Raamatun perusperiaatteita, he voivat useimmissa elleivät jopa kaikissa tapauksissa välttää tartunnan.

Raamatun moraalinormit ovat selvät. Naimattomien tulee pidättyä sukupuolisuhteista (1. Korinttilaisille 6:18). Naimisissa olevien tulee olla uskollisia puolisolleen eikä tehdä aviorikosta (Heprealaisille 13:4). Tartunnalta suojaa myös Raamatun käsky karttaa verta (Apostolien teot 15:28, 29).

Ne, jotka ovat jo saaneet tartunnan, voivat saada paljon iloa ja lohdutusta, kun he hankkivat tietoa Jumalan lupauksesta poistaa maailmasta lähitulevaisuudessa sairaudet ja sitten mukautuvat Jumalan vaatimuksiin.

Raamattu vakuuttaa, että aikanaan kaikki ihmiskunnan vitsaukset sairauksia myöten häviävät. Lupaus esitetään Ilmestyskirjassa: ”Minä kuulin suuren äänen sanovan valtaistuimelta: ’Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän asuu heidän kanssaan, ja he ovat hänen kansojaan. Ja Jumala itse on heidän kanssaan. Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.’” (Ilmestys 21:3, 4.)

Tätä vakuutusta ei ole tarkoitettu ainoastaan niille, joilla on varaa kalliisiin lääkkeisiin. Ilmestyksen 21. luvun profeetallinen lupaus vahvistetaan Jesajan 33:24:ssä: ”Yksikään siellä asuva ei sano: ’Minä olen sairas.’” Silloin kaikki ihmiset maan päällä noudattavat Jumalan lakeja ja heillä on täydellinen terveys. Kuolemaa kylvävästä aidsista – ja kaikista muista sairauksista – on tehty loppu ainiaaksi.

[Alaviite]

 [Tekstiruutu/Kuvat s. 9, 10]

TODELLINEN PARANNUSKEINO JOTA OLIN ETSINYT

Asun Afrikan eteläosassa ja olen 23-vuotias. Muistan hyvin päivän, jona sain tietää olevani HIV-positiivinen.

Kuulin uutisen lääkäriltä, jonka vastaanotolla olin äitini kanssa. Se oli surullisinta, mitä olin eläessäni kuullut. Olin aivan sekaisin. En uskonut korviani. Ajattelin, että laboratoriossa oli varmaan sattunut erehdys. En osannut sanoa enkä tehdä mitään. Minua itketti, mutta kyyneleitä ei tullut. Lääkäri alkoi puhua viruslääkkeistä ja muusta äidin kanssa, mutta minä olin liian järkyttynyt ymmärtääkseni mitään.

Tajusin, että olin voinut saada tartunnan joltakulta yliopistolla. Halusin kovasti puhua asiasta kenen tahansa kanssa, joka ymmärtäisi tilanteeni, mutta en tuntenut ketään sopivaa. Arvottomuuden ja epäonnistumisen tunteet vyöryivät ylitseni. Vaikka perheeni tuki minua, olin toivoton ja peloissani. Minulla oli paljon unelmia, niin kuin kellä tahansa nuorella. Minulta puuttui enää kahden vuoden opinnot luonnontieteiden kandidaatin tutkinnosta, mutta toivo valmistumisesta särkyi.

Aloin syödä lääkärin määräämiä viruslääkkeitä ja kävin aidsneuvojilla, mutta masennus ei hellittänyt. Rukoilin Jumalalta, että hän näyttäisi minulle tosi kristillisyyden ennen kuolemaani. Kuuluin erääseen helluntaiseurakuntaan, mutta kukaan ei tullut sieltä edes katsomaan minua. Halusin tietää totuuden siitä, minne menisin kuoltuani.

Eräänä aamupäivänä elokuun alussa 1999 ovelleni tuli kaksi Jehovan todistajaa. Olin sinä päivänä hyvin sairas, mutta pystyin istumaan olohuoneessa. Nuo kaksi naista esittelivät itsensä ja kertoivat, että he auttoivat ihmisiä tutkimaan Raamattua. Tunsin valtavaa helpotusta, kun vihdoinkin sain rukouksiini vastauksen. Siinä vaiheessa olin kuitenkin jo niin heikko, etten jaksanut lukea enkä keskittyä kovin pitkään.

Kerroin heille silti, että halusin tutkia Raamattua, ja sovimme uudesta tapaamisesta. Valitettavasti jouduin ennen sitä psykiatriseen sairaalaan masennuksen vuoksi. Pääsin sieltä pois kolmen viikon kuluttua ja olin helpottunut kuullessani, että todistajat eivät olleet unohtaneet minua. Muistan, miten yksi heistä piti minuun yhteyttä pysyäkseen ajan tasalla kuntoni suhteen. Fyysinen kuntoni parani hiukan, ja aloin loppuvuodesta tutkia Raamattua. Se ei ollut kuitenkaan helppoa, koska kuntoni vaihteli. Mutta kanssani tutkinut todistaja oli ymmärtäväinen ja kärsivällinen.

Minuun teki suuren vaikutuksen se, mitä Raamattu kertoo Jehovasta ja hänen ominaisuuksistaan sekä mitä hänen tuntemisensa ja ikuisen elämän odottaminen todella merkitsevät. Ensimmäistä kertaa ymmärsin myös syyn ihmisten kärsimyksiin. Oli suuri ilo saada tietää Jumalan valtakunnasta, joka korvaa pian kaikki ihmisten hallitukset. Se kannusti minua muuttamaan kokonaan elämäntyyliäni.

Tämä oli se todellinen parannuskeino, jota olin etsinyt. Oli niin lohdullista tietää, että Jehova rakastaa minua yhä ja on kiinnostunut minusta! Olin aiemmin luullut, että Jumala vihaa minua ja että olin sen takia saanut tartunnan. Mutta nyt opin, että Jehova on rakkaudellisesti mahdollistanut syntien anteeksiannon Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin perusteella. Siitä tiesin, että Jumala välittää meistä ja pitää meistä huolen, aivan kuten 1. Pietarin kirjeen 5:7:ssä sanotaan: ”[Heittäkää] kaikki huolenne hänelle, sillä hän huolehtii teistä.”

Tutkin Raamattua joka päivä ja käyn kokouksissa valtakunnansalissa, ja näin pyrin kovasti pääsemään mahdollisimman lähelle Jehovaa. Ponnistelu ei ole aina helppoa, mutta vuodatan huoleni Jehovalle rukouksessa ja pyydän häneltä voimaa ja lohdutusta. Saan tukea myös seurakunnan jäseniltä, joten olen onnellinen.

Osallistun säännöllisesti evankelioimistyöhön paikallisen seurakunnan jäsenten kanssa. Haluan auttaa muita hengellisesti, varsinkin niitä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä. Kävin kasteella joulukuussa 2001.

[Kuva]

Oli suuri ilo saada tietää Jumalan valtakunnasta

[Kuva s. 8]

Aidsneuvojia Botswanassa

[Kuva s. 10]

Maanpäällisessä paratiisissa kaikilla on täydellinen terveys