Hänen ratkaisunsa melusaasteeseen

”Työskentelen leluja valmistavassa yrityksessä. Työ on melko rutiininomaista, ja työntekijöiden sallitaan kuunnella musiikkia. Työtoverini, joka on minua lähimmässä työtilassa, kuuntelee mielellään ala-arvoista musiikkia. Samalla osastolla on kaksi muutakin työntekijää, jotka pitävät sellaisesta musiikista. Minulle oli kuitenkin koettelemus joutua kuuntelemaan sitä kahdeksan tuntia päivässä.

Harkitsin työssäni pysymisestä koituvia etuja. Yksi niistä oli se, että työnjohtajani oli aina antanut minulle vapaata päästäkseni piirikonventteihin ja kokoaikaisessa palveluksessa oleville Jehovan todistajille järjestettyihin erikoiskokouksiin. Lisäksi työmatkani on lyhyt, ja minulle jää työn jälkeen aikaa sananpalvelukseen.

Lähestyin työtovereitani ja pyysin kohteliaasti heitä joko vaihtamaan musiikkityyliä tai hiljentämään ääntä. He vastasivat valittamalla työnjohtajalle. Tämä pyysi minut toimistoonsa ja sanoi: ’Sharon, et voi käännyttää tätä yritystä omaan uskontoosi. Työntekijämme saavat kuunnella, mitä he haluavat.’

Silloin pyysin saada tuoda työpaikalle oman nauhurin ja korvakuulokkeet. Työnjohtaja antoi luvan. Toin mukanani nauhoituksia Vartiotorni-lehdestä. Näin minun ei ole tarvinnut kuunnella epätervettä musiikkia. Näiden nauhojen kuunteleminen on lisäksi auttanut minua pysymään hengellisesti vahvana.” (Kertonut Sharon Quan.)