Säkkipilli ulottaa juurensa muinaisuuteen

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BRITANNIASTA

SOITIN, joka tunnetaan nykyään Skotlannin ylämaan säkkipillinä ja jota soitetaan Britanniassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja muissa englantia puhuvissa maissa, on juuri ja juuri 300 vuotta vanha. Sen alkuperää voidaan kuitenkin seurata tuhansia vuosia taaksepäin muinaiseen Uriin, Abrahamin kotikaupunkiin, ja muinaiseen Egyptiin. Molemmista on löydetty yksinkertaisia ruokolehtisoittimia, joita tutkijat pitävät säkkipillin edeltäjinä. Siitä ei kuitenkaan ole tietoa, milloin niihin lisättiin ilmasäkki ja kuka sen teki.

Yli viisisataa vuotta ennen Jeesuksen Kristuksen syntymää kirjoitettu Danielin kirja mainitsee nimeltä kuusi babylonialaista soitinta (Daniel 3:5, 10, 15). Tässä luettelossa on aramealainen sana sum·pon·jahʹ, joka käännetään monissa raamatunkäännöksissä ’säkkipilliksi’.

Emme tiedä varmasti, millainen tämä muinainen babylonialainen soitin oli, mutta luultavasti se muistutti nykyisiä itämaisia säkkipillejä. Historiallinen todistusaineisto osoittaa, että Persiassa (Iranissa), Intiassa ja Kiinassa käytettiin erilaisia säkkipillityyppejä, joista osa on säilynyt meidän aikaamme asti.

Monissa maissa eri muunnoksia

Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla Rooman keisari Nero lupasi hallituskaudellaan, että jos valta säilyisi hänellä, hän esiintyisi ”vesiurkujen, huilun ja säkkipillin soittajana”,  kirjoitti roomalainen historioitsija Suetonius. Noin 50 vuotta ennen Neron syntymää (Nero syntyi vuonna 37) eräässä runossa, jota pidetään Vergiliuksen kirjoittamana, puhutaan suloisesti livertävästä ruokopillistä.

Säkkipillejä on ollut varhaisista ajoista saakka Espanjassa, Irlannissa, Italiassa, Puolassa, Ranskassa ja Saksassa sekä Balkanilla ja Skandinaviassa. Mitä kautta se kulkeutui Britanniaan? Tiedetään, että vaeltavat keltit toivat vuoden 500 eaa. vaiheilla sinne eräänlaisen säkkipillin ja että monilla Englannin kreivikunnilla, samoin kuin Skotlannilla, oli varhain omat säkkipillityyppinsä. Eräässä musiikin käsikirjassa jopa sanotaan, että ”Englannissa säkkipilli oli laajalti käytössä joitakin satoja vuosia ennen kuin Skotlannissa” (The Oxford Companion to Music).

Rooman armeijan jalkaväellä oli säkkipillinsoittajia, mutta kukaan ei osaa sanoa varmasti, toivatko roomalaiset säkkipillin Britteinsaarille, kun he tunkeutuivat niille vuonna 43, vai vaikuttivatko he vain siihen, että siellä jo ennestään ollut soitin tuli laajempaan käyttöön.

Jos käyt Skotlannissa ja satut kuulemaan ylämaan säkkipillin kaikuvan laaksoissa, pidät sitä luultavasti unohtumattomana kokemuksena.

 [Tekstiruutu/Kuva s. 24, 25]

Vuoden 2000 elokuussa Edinburghin kuuluisalla Princes Streetillä järjestettiin tuhansien säkkipillinsoittajien ja rumpalien paraati rahan keräämiseksi syövän hoitoon (yllä oleva kuva). Paraatia sanottiin ”kaikkien aikojen suurimmaksi säkkipilliorkesteriksi”. Skotlantilaisten säkkipillinsoittajien rinnalle saapui soittajia Euroopasta, Kanadasta ja Yhdysvalloista sekä aina Hongkongista ja Tyynenmeren saariin kuuluvasta Guamista saakka.

Ylämaan säkkipilli on merkittävin meidän päiviimme säilynyt Skotlannin säkkipilliperheen edustaja. Tähän perheeseen kuuluvat myös alamaan säkkipilli ja skotlantilainen small-pipe. Ainoa jäljellä oleva englantilainen säkkipillisoitin on northumberlandilainen säkkipilli. Sen pehmeä ääni asettuu jonnekin klarinetin ja oboen välimaastoon. Toisin kuin ylämaan säkkipillissä kussakin kolmesta viimeksi mainitusta on pienet palkeet, ja täyttääkseen säkin ilmalla soittaja laajentaa ja supistaa niitä käsivarrellaan sen sijaan, että hän puhaltaisi ilmaa suoraan säkkiin.

Säkkipillin historiaa käsittelevän kirjan The Bagpipe—The History of a Musical Instrument tekijä Francis Collinson kirjoittaa, että vuonna 1746 eräs englantilainen oikeusistuin antoi seuraavan tuomion: ”[Skotlantilainen] ylämaan rykmentti ei koskaan marssinut ilman säkkipillinsoittajaa”, ja ”siksi hänen säkkipillinsä on lain näkökulmasta katsottuna sotaväline”. Koska yksikään klaani ei lähtenyt sotaan ilman säkkipillinsoittajaa, seurauksena oli se, että ylämaan säkkipilli sai erikoisen kunnian olla ainoa soitin, joka on ”kielletty” sota-aseena.

[Lähdemerkintä]

Colin Dickson

[Tekstiruutu/Kuvat s. 25]

Skotlannin ylämaan säkkipilli

Puhallusputki: Putken päässä on paineventtiili, ja putki on kiinnitetty säkkiin ontolla puuhylsyllä, joka on sidottu säkissä olevaan reikään. Soittaja puhaltaa putken kautta säkkiin ilmaa ja saa säkkiä puristamalla ilman virtaamaan melodia- ja bordunapillien läpi

Lehdykät: Parhaat ruokolehdet saadaan Arundo donax -nimisestä heinäkasvista, jota kasvatetaan tätä tarkoitusta varten Espanjassa, Italiassa ja Ranskassa

Melodiapilli: Tällä pillillä soitetaan melodia seitsemän sormiaukon ja alapuolella olevan peukaloaukon avulla. Ääni tuotetaan kaksinkertaisen lehdykän avulla. Pilliin tulee ilmaa säkistä, jota soittaja puristaa käsivarrellaan

Bassopilli: Bordunapilli, joka on samanlainen kuin tenoripillit, mutta viritetty kaksi oktaavia alemmalle kuin melodiapilli

Liitoskohdat: Tehty pääasiassa norsunluusta, valaanhampaasta tai muunlaisesta luusta, mutta nykyään käytetään myös muovia

Tenoripillit: Bordunapillejä, joita on kaksi. Molemmissa värähtelee yksinkertainen lehdykkä, ja ne molemmat on viritetty samalle korkeudelle, oktaavin melodiapilliä alemmaksi

Säkki: Tehdään perinteen mukaan eläimennahasta ja päällystetään tavallisesti skottiruutuisella kankaalla

Puumateriaali: Alkuaikoina käytettiin jotain vaaleaa paikallista puulajia – usein puksipuuta – joka värjättiin mustaksi. Myöhemmin alettiin suosia eebenpuukasveihin kuuluvaa Brya ebenus -nimistä painavaa, kovaa puuta, jota saadaan Länsi-Intiasta, mutta myös muita puulajeja on käytetty, esimerkiksi Dalbergia melanoxylon -nimistä eebenpuulaatua, jota saadaan Afrikasta.

[Kuvat]

Bordunapillin lehdykkä

Melodiapillin lehdykkä

[Kuva s. 23]

Skotlantilainen säkkipillinsoittaja täydessä ylämaan kansallispuvussa

[Kuva s. 24]

Harjoittelijan melodiapilli:

Säkkipillinsoittaja opettelee soittamaan tällä itsenäisellä soittimella