Lukijoiden kirjeitä

Maanmittaus. Pidin kirjoituksesta ”Maanmittaus – mitä siihen sisältyy?” (8.6.2002). Mieheni ja minä olemme osavaltion tienrakennustarkastajia. Maanmittaus kuuluu alallamme päivittäisiin rutiineihin. Minusta oli mukava saada tietoa sen historiasta, ja Sananlaskujen 22:28:n lainaaminen teki tuosta katsauksesta erityisen mielenkiintoisen. Vaikka tiedänkin, että kuvilla vain valaistaan aihetta, haluaisin silti tähdentää, että kaikkia maanmittareita kehotetaan käyttämään turvaliivejä ja muita turvavarusteita. Näin heidät on helppo havaita, kun he työskentelevät usein tienvierustalla selkä kohti liikennettä. Kiitoksia hyvin asiapitoisesta kirjoituksesta!

C. S., Yhdysvallat

Sotiminen. Minulle tuli valtavan hyvä olo luettuani kirjoituksen ”Raamatun näkökanta: hyväksyykö Jumala sotimisen?” (8.5.2002). Juuri tämä aihe on kiinnostanut minua, koska olen Jehovan todistajana tavannut sananpalveluksessa ihmisiä, jotka ovat kysyneet, miksi muinainen Israelin kansa kävi niin monia sotia. Olen yrittänyt selittää asiaa, mutta minulla ei ole ollut riittävästi tietoa. Kirjoitus oli hyvin yksinkertainen ja vakuuttava. Olen kirjoittanut kaikki näkökohdat muistiin, niin että pystyn käyttämään niitä milloin vain. Me todella tarvitsemme tällaisia kirjoituksia.

V. S., Venäjä

Ajoin toisessa maailmansodassa etulinjassa raskasta taistelupanssarivaunua. Sinä aamuna, jona saimme vallattua erään strategisesti tärkeän kukkulan, pellolle pystytettiin alttari. Muistan, miten kolme panssarivaunumiehistöä polvistui alttarin eteen ja sotilaspappi siunasi heidät. Vähän sen jälkeen jouduimme vastaiskun kohteeksi, ja noiden kolmen miehistön jäsenet kuolivat. Vaimostani ja minusta tuli Jehovan todistajia vuonna 1957, ja siihen mennessä olimme tulleet tietämään, ettei Jumala ollut kummallakaan puolella tuossa taistelussa. Siitä lähtien olemme käyneet hengellistä sotaa ja tiedämme varmasti, kenen puolella Jumala on.

F. S., Uusi-Seelanti

Äidit. Kiitoksia kirjoitussarjasta ”Onko äidin oltava supernainen?” (8.4.2002). Olen vain 13-vuotias, mutta nämä kirjoitukset osoittivat, miten lujille äitini joutuu ja miten lujille hän vielä tulee joutumaan muutaman kuukauden kuluttua, sillä hän on kuudetta kuukautta raskaana. Nyt kun olen lukenut tämän lehden, yritän todella kovasti arvostaa häntä ja osoittaa hänelle enemmän kunnioitusta.

N. B., Yhdysvallat

Korkea verenpaine. Kiitoksia oivallisesta kirjoituksesta ”Korkea verenpaine – ehkäisy ja hallinta” (8.4.2002). Jouduin sairaalaan äkillisen sydänkohtauksen takia. Sen jälkeen luin tämän kirjoituksen, ja siinä selitettiin tarkkaan, miten pitäisi toimia, jos verenpaine on korkea. Sain tietenkin paljon neuvoja lääkäriltä ja ravitsemusterapeutilta. Tämä kirjoitus on kuitenkin kirjoitettu helppotajuisesti. Tästä lähtien haluan pitää hyvää huolta elämänlahjasta, jonka Jehova on minulle antanut.

N. I., Japani

Minulla on korkea verenpaine, ja terveydenhoitoalan ihmiset ovat neuvoneet minua rajoittamaan suolan käytön pariin grammaan päivässä. Sivulla 22 mainittu brasilialaisten lääkärien hoitosuosituksen mukainen määrä, kuusi grammaa päivässä, tuntuu paljolta. Onko kyseessä mahdollisesti painovirhe?

F. S., Yhdysvallat

”Herätkää!”-lehti vastaa: Siinä lähteessä, johon tämä luku perustui, suositeltiin, että suolaa käytettäisiin päivässä korkeintaan 100 mEq:ta (milliekvivalenttia) eli 5,85 grammaa. Teelusikallinen, joka on ehkä helpompi hahmottaa mielessään, olisi 5,18 grammaa. Kuten alaviitteessä todetaan, verenpainetautia tai jotain samantyyppistä tautia sairastavan tulisi neuvotella asiasta lääkärinsä kanssa. Tällaisen henkilön voisi olla hyvä vähentää suolan käyttöä vieläkin enemmän.