Tanssijoita hehkuvan punaisessa höyhenpuvussa

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA KENIASTA

TUHANSIA ääniä. Kiihkeä kaakatus kaikuu tauotta syrjäisen järven yli. Smaragdinvihreänä kimmeltävässä vedessä kahlaa tuhansia vaaleanpunaisia lintuja. Korkealla taivaalla niitä lentää lumoavana parvena. Ne kaartelevat vedenpinnan yläpuolella, ja pitkien, ohuiden siipien liike paljastaa väläyksittäin syvänpunaiset väriläiskät. Noiden upeanväristen lintujen suurparvi on vaikuttava näky. Ne ovat ehkä maapallon ihmeellisimpiä lintuja – nuo Afrikan Ison hautavajoaman vaaleanpunaiset flamingot.

Hienostuneita pitkäkoipisia

Flamingoa on muinaisista ajoista asti ihailtu siron ulkomuotonsa vuoksi. Sen pitkäkaulaisen hahmon voi nähdä kiveen hakatuissa kuvissa ja egyptiläisissä hieroglyfikirjoituksissa.  Linnun poikkeuksellinen ulkomuoto herätti niin paljon ihailua, että egyptiläiset palvoivat sitä Ra-jumalan ruumiillistumana. Sen solakka, kaareva kaula ja kapeat, sirot jalat on ikuistettu myös primitiivisiin luolamaalauksiin.

Nykyään flamingojen heimoon kuuluu neljä lajia, joiden edustajia elää Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Euraasiassa ja Karibianmerellä. Pikkuflamingo on lajeista pienikokoisin. Sillä on kaunis väritys: höyhenpuku on syvän vaaleanpunainen ja koivet ja räpyläjalat ovat kirkkaanpunaiset. Euroopanflamingo on kaksi kertaa suurempi ja noin 140 senttimetriä korkea. Kaikille lajeille on tyypillistä nokka, joka on keskeltä hieman taipunut ja kaartuu kauniisti alaspäin.

Lähtiessään lentoon lintu heiluttaa sirosti siipiään ja juosta vilistää vedenpintaa pitkin saadakseen nousuun vauhtia. Pitkä kaula ja pää eteenpäin ojennettuina ja koivet suorana takana se lentää taivaalla hienostuneen näköisenä. Ison hautavajoaman seudulla flamingoja on arviolta nelisen miljoonaa.

Siro lintu karussa ympäristössä

Näiden seutujen lukuisat flamingot viihtyvät perättäisillä suolajärvillä hyvin poikkeuksellisissa oloissa. Vedessä on niin paljon natriumkarbonaattia, että se tuntuu öljyiseltä ja polttaa hieman ihoa. Lämpötila järvien läheisyydessä voi nousta jopa 65 asteeseen. Kuplivasta vedestä nousee voimakas rikin ja suolan haju, joka jää leijumaan raskaana helteiseen ilmaan. Emäksisten yhdisteiden ja suolojen pitoisuus vedessä on niin suuri, että ne kiteytyvät rannoille karkeaksi, valkoiseksi kerrokseksi.

Näin emäksisessä vedessä selviytyy vain  harva eliö. Yksi sellainen on mikroskooppisen pieni sinilevä. Tropiikin paahtava aurinko lämmittää emäksisen veden luoden ihanteelliset olot levien kasvulle. Niitä on niin paljon, että ne värjäävät veden vihreäksi. Nämä suolajärvet kaunistavat Ison hautavajoaman laaksoja ja vuoria kuin upea smaragdinauha konsanaan.

On hämmästyttävää, että sellainen siro lintu kuin flamingo voi elää näin karussa ja luotaantyöntävässä ympäristössä. Mutta se suorastaan kukoistaa täällä. Sen hoikat koivet hylkivät emäksistä vettä, ja räpyläjalat estävät sitä uppoamasta pehmeään, vetelään liejuun. Pikkuflamingo on varustautunut ainutlaatuisella tavalla. Sen nokassa on pikkuruisia säikeitä, joiden avulla lintu siivilöi pieneliöitä pintavedestä 5–7 senttimetrin syvyydestä. Syödessään flamingo pitää nokkaansa juuri ja juuri pinnan alla ylösalaisin, niin että se osoittaa taaksepäin. Mäntämäinen kieli imee vettä nokkaan ja puristaa sitä ulos pienten säikeiden läpi, jolloin pieneliöt jäävät sisään.

 Värikkäät soidinmenot

Kun aurinko nousee jadenvihreiden vesien ylle, on kuin jättikokoinen esirippu vedettäisiin sivuun. Kullankeltainen valo paljastaa valtavan flamingoparven, joka kimaltelee kuin tulimeri järven pinnalla. Linnut ovat soitimella tiiviisti kiinni toisissaan. Kaula ylöspäin ojennettuna ne kulkevat ryhmissä ja heiluttelevat nokkaansa puolelta toiselle.

Linturyhmien ohittaessa toisensa vastakkaisiin suuntiin auringonvalo leikkii niiden keveillä höyhenillä ja syntyy tulipunaisten ja vaaleanpunaisten sävyjen mosaiikki. Linnut heiluvat ja tanssivat ja avaavat siipensä levälleen paljastaen siipihöyhenien syvän punan. Kirkkaat värit välkehtien ne juoksevat vedenpinnalla ja nousevat lentoon, mutta laskeutuvat tuota pikaa alas ja aloittavat menot alusta. Flamingot pakkautuvat yhteen niin tiiviisti, etteivät yksittäiset linnut pääse lentoon ennen kuin reunoilla olevat linnut ovat ilmassa. Niiden kiihkeä kaakatus on korviahuumaava.

Sitten yhtäkkiä pimeän laskeuduttua linnut nousevat ilmaan yhtenä suurena massana ja lentävät pois. Pitkinä jonoina tai aurana ne kulkevat satojen kilometrien matkan määränpäähänsä – suolajärvelle, joka sopii pesimiseen ja poikasten kasvattamiseen. On erikoista, että tämä muutto tapahtuu yhtaikaa kaikilla Ison hautavajoaman suolajärvillä.

Rumasta kauniiksi

Flamingot rakentavat pesänsä syrjäisille, luoksepääsemättömille järville. Tällainen sijainti on tärkeä, koska pesivä yhdyskunta on äärimmäisen herkkä. Vanhemmat saattavat häirittyinä hylätä munansa kokonaan palaamatta pesälle enää koskaan.

Pesivä yhdyskunta kuhisee toimintaa. Vanhemmat alkavat rakentaa pesää hyvin innokkaasti. Ne taivuttavat pitkää kaulaansa ja kauhovat liejua, lintujen jätöksiä ja muutaman höyhenen kartion muotoiseksi, noin 40 senttimetriä korkeaksi kummuksi. Emo munii yhden ainoan munan kummun päällä olevaan pieneen kuoppaan, jossa se on suojassa emäksisen matalikon yläpuolella. Pian sadattuhannet poikaset alkavat kuoriutua. Vanhemmat lentelevät pesille ja pois suurina joukkoina etsiessään herkeämättä nälkäisille poikasille ravintoa ja huolehtiessaan niistä.

Kun poikaset oppivat kävelemään, vanhemmat jättävät ne yhtäkkiä ja lentävät toiseen osaan järveä, missä sinilevää on runsaammin. Päästyään rauhaan kerjääviltä poikasilta ne saavat itsekin syödä ja täyttää energiavarastonsa. Muutama jäljelle jäänyt aikuinen kokoaa valtaisan poikasjoukon yhteen ja luotsaa tuon meluisan parven tarkan valvonnan alaisuudessa suolakenttien yli vanhempiensa luo. On hämmästyttävää, että kaiken tämän vilinän keskellä vanhemmat tunnistavat oman poikasensa ja ottavat sen taas huostaansa.

Poikaset ovat kömpelöitä eivätkä juuri muistuta upeita vanhempiaan. Niiden koivet ja kaula ovat lyhyet, nokka suora ja höyhenet paljaan valkeita. Jonkin ajan kuluttua koivet alkavat kasvaa, kaula pidentyä ja taipua ja nokka kääntyä alaspäin, niin että siihen syntyy flamingoille tyypillinen kaunis kulma. Kömpelö poikanen muuttuu hehkuvan punaiseksi flamingoksi vasta pari kolme vuotta myöhemmin. Silloin nuori flamingo etsii itselleen kumppanin ja liittyy suuriin vaaleanpunaisiin parviin, jotka niin kauniisti täydentävät Ison hautavajoaman suolajärviä.

Lumoavan kaunis flamingo on suurenmoinen esimerkki älykkäästä suunnittelusta. Sen katseleminen ja kuunteleminen luonnossa tuottaa suurta mielihyvää. Mikä tärkeämpää, se syventää arvostustamme ja rakkauttamme sen ihmeellistä Luojaa, Jehova Jumalaa, kohtaan.

[Kuva s. 17]

Euroopanflamingoja

[Kuva s. 17]

Pikkuflamingoja

[Kuvat s. 18]

Poikaset eivät juuri muistuta upeita vanhempiaan