Yksityisyyden paradoksi

”KÖYHIN IHMINEN VOI UHMATA MÖKISSÄÄN KUNINKAAN KOKO MAHTIA.” (WILLIAM PITT, ENGLANTILAINEN VALTIOMIES, 1759–1806)

PITTIN sanat kätkevät sisäänsä ajatuksen siitä, että jokaisella tulisi olla oikeus jonkinlaiseen yksityisyyteen, oikeus rakentaa elämänsä jonkin osa-alueen ympärille muuri, joka suojelee ei-toivotulta tarkkailulta.

Ihmiset voivat ymmärtää yksityisyyden eri lailla eri kulttuureissa. Esimerkiksi Tyynenmeren saariin kuuluvassa Samoassa taloissa ei yleensä ole seiniä, ja ulkopuolelta voi helposti nähdä melkein kaiken, mitä perhe tekee talossaan. Mutta sielläkin on sopimatonta astua taloon kutsumatta.

 Ihmiset ovat pitkään tunnustaneet jonkinlaisen yksityisyyden tarpeen. Tuhansia vuosia ennen William Pittin kuuluisia sanoja Raamattu osoitti, että toisten yksityisyyttä on tarpeen kunnioittaa. Kuningas Salomo kirjoitti: ”Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi taloon, ettei hän kyllästyisi sinuun ja suorastaan vihaisi sinua.” (Sananlaskut 25:17.) Apostoli Paavali kehotti: ”[Asettakaa] tavoitteeksenne, että – – pidätte huolen omista asioistanne.” (1. Tessalonikalaisille 4:11.)

Oikeus yksityisyyteen on niin tärkeä, että The UNESCO Courier -lehti sanoo sitä ”kansalaisten perusoikeuksien kivijalaksi”. Vaikutusvaltainen latinalaisamerikkalainen poliitikko sanoi samansuuntaisesti: ”Kaikki ihmisoikeudet ovat eräässä mielessä yksityisyyttä koskevan oikeuden eri puolia.”

Rikollisuuden ja maailmanlaajuisen terrorismin lisääntyessä hallituksista ja poliisista tuntuu kuitenkin yhä useammin siltä, että niiden on kansalaisia suojellakseen purettava yksityisyyden muuria. Tämä johtuu siitä, että yhteiskunnan rikolliset ainekset käyttävät oikeutta yksityisyyteen pahuuden verhona. Siksi käydään jatkuvaa taistelua siitä, miten saattaa tasapainoon hallituksen vastuu suojella kansalaisia ja näiden oikeus yksityisyyteen.

Yksityisyys ja turvallisuus vastakkain

Maailmaa järkyttäneet terroristihyökkäykset 11. syyskuuta 2001 muuttivat monen ihmisen käsityksen valtion oikeudesta kajota joihinkin yksityisyyden alueisiin. ”Syyskuun 11:s sai aikaan muutoksen”, sanoi muuan Yhdysvaltain kauppavaliokunnan jäsen BusinessWeek-lehdelle. Hän jatkoi: ”Terroristit liikkuvat yhteiskunnassa, jossa heidän yksityisyyttään suojellaan. Jos heidän paljastamisekseen on kajottava jossain määrin yksityisyyteen, useimmat ovat valmiita antamaan siihen suostumuksensa.” Lehdessä kerrotaan: ”Syyskuun 11:nnen jälkeen tehdyt mielipidemittaukset ovat osoittaneet, että 86 % amerikkalaisista kannattaa kasvojen tunnistusjärjestelmien laajempaa käyttöä; 81 % haluaa, että pankki- ja luottokorttitapahtumia valvottaisiin tarkemmin; ja 68 % on valtakunnallisen henkilökortin kannalla.”

Joidenkin länsimaiden hallitukset harkitsevat sellaisten henkilökorttien käyttöönottoa, joihin voi tallentaa kuvan kortinhaltijan sormenjäljistä ja verkkokalvosta sekä mahdollista rikostaustaa koskevat tiedot ja luottotiedot. Nykyään on teknisesti mahdollista yhdistää henkilökortin tiedot luottokorttitietoihin ja kasvotunnistuksessa käytettäviin valvontakameroihin. Tämän ansiosta rikolliset voitaisiin pidättää sen jälkeen, kun he ovat ostaneet tarvikkeita rikollista toimintaansa varten.

Rikolliset voidaan saada kiinni silloinkin, kun he yrittävät välttää paljastumisen kätkemällä pommeja tai tuli- tai teräaseita vaatteisiinsa tai jopa rakennuksen paksujen seinien taakse. Joillakin turvallisuuspalveluilla on laitteita, jotka voivat paljastaa kaiken, mitä ihmisellä on vaatteiden sisällä. Poliisi voi uusilla tutkalaitteilla havaita viereisessä huoneessa olevien ihmisten liikkeet ja jopa hengityksen. Mutta johtaako valvontamahdollisuuksien lisääntyminen ilman muuta rikollisuuden vähenemiseen?

Torjuvatko kamerat rikollisuuden?

Kun rikollisuus alkoi lisääntyä rajusti syrjäisessä Bourken kaupungissa Australiassa, sinne asennettiin neljä videovalvontakameraa. Tämä vähensi rikollisuutta jyrkästi. Näin hyviä tuloksia ei kuitenkaan ole saatu kaikkialla. Vuonna 1994 asennettiin Glasgow’hun Skotlantiin rikollisuuden vähentämiseksi 32 videovalvontakameraa. Erään sikäläisen tutkimusyksikön (Scottish Office Central Research Unit) tekemä tutkimus osoitti, että asennusta  seuranneena vuonna tietyntyyppiset rikokset olivat vähentyneet. Tutkimusraportissa kuitenkin sanottiin: ”Siveellisyysrikosten (sisältävät prostituution) määrä kasvoi 120:llä, omaisuusrikosten määrä 2185:llä ja muunlaisten rikosten (muun muassa huumerikosten) määrä 464:llä.”

Vaikka valvonta voikin vähentää rikollisuutta yhdellä alueella, se ei ehkä vähennä kokonaisrikollisuuden määrää. The Sydney Morning Herald -lehdessä nostettiin esiin ilmiö, jota poliisi ja kriminologit sanovat ”siirtymäksi”. Lehdessä selitettiin: ”Kun rikolliset huomaavat, että heidät voidaan havaita kameran avulla tai että jollain alueella partioiva poliisi voi saada heidät kiinni, he siirtyvät tekemään rikoksia toiseen paikkaan.” Tämä voi tuoda mieleen Raamattuun kauan sitten kirjoitetut sanat: ”Se, joka harjoittaa pahaa, vihaa valoa eikä tule valoon, jottei häntä ojennettaisi teoistaan.” (Johannes 3:20.)

Poliisin ongelmana on se, että  edistyksellisimmätkään tutkan tai röntgensäteiden käyttöön perustuvat valvontajärjestelmät eivät voi havaita, mitä on ihmisen mielessä ja sydämessä, ja kuitenkin varsinainen taistelu rikollisuuden, vihan ja väkivallan vähentämiseksi täytyy käydä juuri siellä.

On kuitenkin jo olemassa sellaista valvontaa, joka tunkeutuu paljon syvemmälle kuin mitkään ihmisen keksimät laitteet. Tällaista valvontaa ja sen mahdollista myönteistä vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Huomioteksti s. 6]

”Terroristit liikkuvat yhteiskunnassa, jossa heidän yksityisyyttään suojellaan”

[Tekstiruutu/Kuva s. 7]

Kuinka salaisia ovat potilastiedot?

Monet saattavat ajatella, että heidän potilastietonsa – tiedot heidän henkilökohtaisesta kanssakäymisestään lääkärin ja sairaalan kanssa – pidetään varmasti salaisina. Yksityisyyden suojasta valistusta jakava järjestö Privacy Rights Clearinghouse kuitenkin varoittaa: ”Tällainen turvallisuudentunne voi olla petollista.” Simson Garfinkel sanoo Yhdysvaltojen tilanteesta kirjassaan Database Nation—The Death of Privacy in the 21st Century: ”Potilastiedoilla on nykyään aiempaa laajempi rooli – –. Työnantajat ja vakuutusyhtiöt käyttävät niitä yrittäessään ratkaista, keitä palkata tai keille myöntää vakuutuksia. Sairaalat ja uskonnolliset järjestöt hyödyntävät niitä kerätessään lahjoituksia. Jopa markkinoijat ostavat potilastietoja saadakseen vihjeitä mahdollisista asiakkaista.” *

Garfinkel sanoo lisäksi: ”Potilastietojen salaisina pysymistä mutkistaa se, että tavallisen sairaalakäynnin aikana on 50–75 ihmisen päästävä käsiksi potilastietoihin.” Joissakin paikoissa potilaat saattavat huomaamattaan luopua yksityisyydestään allekirjoittaessaan sairaalaan tullessaan asiapaperin tai lomakkeen, jossa potilas antaa suostumuksensa ”sille, että hoidon antaja saa luovuttaa potilastietoja vakuutusyhtiöille, viranomaisille ja joillekuille muille”, sanoo Privacy Rights Clearinghouse.

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 8]

Yksityisyys ja kaupalliset edut vastakkain

Internetin käyttäjät ovat erityisen suuressa vaarassa joutua ei-toivotun tarkkailun kohteeksi. Yksityisyyden suojasta valistusta jakava Privacy Rights Clearinghouse sanoo: ”Käytännössä ei ole Internet-toimintoa tai -palvelua, joka takaisi oikeuden ehdottomaan yksityisyyteen. – – Internetin käyttäjät saattavat hankkia tietoja tai asiakirjoja WWW-sivustoilta – – tai selata näitä palveluja ilman muunlaista vuorovaikutusta. Monet käyttäjät otaksuvat, että tällaiset toiminnot ovat nimettömiä. Ne eivät ole. Monia Internet-toimintoja voidaan rekisteröidä, esimerkiksi se, missä uutisryhmässä, tiedostossa tai muualla Internetissä käyttäjä on vieraillut. – – Tiedot käyttäjien ’selaustavoista’ – – saattavat olla arvokas tulolähde – –. Suoramarkkinointiyritykset voivat laatia näiden tietojen avulla hyvin tarkkoja luetteloja sellaisista Internetin käyttäjistä, joilla on samanlaisia mieltymyksiä ja käyttäytymismalleja.”

Nimesi voi päätyä suoramarkkinointiyrityksen postitusluetteloon myös seuraavilla tavoilla:

▪ Täytät takuu- tai tuoterekisteröintilomakkeen.

▪ Liityt johonkin kerhoon tai järjestöön, esimerkiksi hyväntekeväisyysjärjestöön, tai lahjoitat sille rahaa.

▪ Tilaat lehden, kirjan tai musiikkiäänitteen.

▪ Liität nimesi ja osoitteesi puhelinluetteloon.

▪ Otat osaa arvontoihin tai kilpailuihin.

Lisäksi jos maksat ruokatavaroista pankki- tai luottokortilla, yritys saattaa viivakoodinlukijaa käytettäessä liittää nimesi ja osoitteesi ostamiesi ruokatavaroiden luetteloon. Näin ostotottumuksistasi voidaan kerätä yksityiskohtainen tietokanta, jota on mahdollista käyttää markkinointitarkoituksiin. *

[Alaviite]

[Kuvat s. 6, 7]

Vähentääkö valvonta rikollisuutta?