Syyria – kaikuja mielenkiintoisesta menneisyydestä

SE SIJAITSI paikassa, jossa muinoin ristesivät Välimereltä Kiinaan ja Egyptistä Anatoliaan kulkevat karavaanireitit. Sen maaperällä ovat marssineet Akkadin, Babylonian, Egyptin, Persian, Kreikan ja Rooman armeijat. Satoja vuosia myöhemmin sen halki kulkivat turkkilaiset ja ristiretkeläiset. Nykyaikana sen hallinnasta ovat taistelleet Ranskan ja Britannian armeijat.

Osalla tuosta alueesta on edelleen nimi, jolla tuo alue on tunnettu tuhansia vuosia: Syyria. Vaikka alueella on tapahtunut monia muutoksia, sen historiasta kantautuu edelleen kaikuja. Syyria kiinnostaa erityisen paljon Raamatun tutkijoita, koska se liittyy Raamatun historiaan.

Damaskos – ikivanha kaupunki

Otetaan esimerkiksi Syyrian pääkaupunki Damaskos. Sen on sanottu olevan maailman vanhimpia kaupunkeja, joissa on asuttu yhtäjaksoisesti niiden perustamisesta lähtien. Tämä Anti-Libanonin vuorijonon juurella sijaitseva kaupunki, jonka halki virtaa Baradajoki, on ollut vuosisatojen ajan tervetullut keidas suuren Syyrian aavikon laidalla. Todennäköisesti patriarkka Abraham kulki sen ohi matkallaan etelään kohti Kanaania. Hän otti myös huonekuntaansa palvelijaksi Elieserin, ”damaskolaisen miehen” (1. Mooseksen kirja 15:2).

Lähes tuhat vuotta myöhemmin taistelivat Soban syyrialaiset kuninkaat Israelin ensimmäistä kuningasta Saulia vastaan (1. Samuelin kirja 14:47). Myös Israelin toinen kuningas Daavid soti Aramin kuninkaita vastaan (Aram on Syyrian heprealainen nimi), ja hän voitti heidät ja ”asetti varuskuntia Damaskoksen Syyriaan” (2. Samuelin kirja 8:3–8). Näin Israelista ja Syyriasta tuli pitkäaikaiset viholliset (1. Kuninkaiden kirja 11:23–25).

Ajanlaskumme ensimmäiselle vuosisadalle tultaessa syyrialaisten ja juutalaisten välinen vihamielisyys näyttää laantuneen. Damaskoksessa oli tuolloin jopa juutalaisia synagogia. Ehkä muistat, että tarsolainen Saul (myöhemmin Paavali) oli Jerusalemista Damaskokseen kulkevalla tiellä, kun hän kääntyi kristillisyyteen (Apostolien teot 9:1–8).

Nykypäivän Damaskoksessa ei ole merkkejä Abrahamin  käynnistä eikä Daavidin valloituksesta. Siellä on kuitenkin jäänteitä vanhasta roomalaisajan kaupungista sekä vanhankaupungin läpi kulkeva pääväylä, joka noudattaa muinaisen roomalaistien Via rectan (Suorakatu) reittiä. Tämän kadun varrella olleesta talosta Ananias löysi Saulin sen jälkeen, kun tämä oli ihmeellisellä tavalla kääntynyt kristillisyyteen lähellä Damaskosta (Apostolien teot 9:10–19). Vaikka katu on muuttunut paljon Rooman ajoista, juuri sieltä alkoi Paavalin merkittävä elämäntyö. Suorakatu päättyy roomalaiseen Bab-Sharqin porttiin. Kaupungin muurien päällä on taloja, ja tämä auttaa meitä ymmärtämään, miten Paavali voitiin laskea muurin aukosta alas korissa, niin että hän saattoi päästä pakoon (Apostolien teot 9:23–25; 2. Korinttilaisille 11:32, 33).

Palmyra – historiallinen keidas

Noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Damaskoksesta koilliseen on huomattava arkeologinen paikka. Kyseessä on Palmyra, jota sanotaan Raamatussa Tadmoriksi (2. Aikakirja 8:4). Tämä keidas sijaitsee Välimeren ja Eufratin puolivälissä, ja se saa vetensä maanalaisista lähteistä, jotka saavat alkunsa pohjoisessa olevilta vuorilta. Mesopotamian ja lännessä olevien maiden välinen kauppareitti seurasi Hedelmällistä puolikuuta ja kulki näin ollen Palmyrasta katsottuna kaukaa pohjoisesta. Ensimmäisellä vuosisadalla eaa. poliittinen tilanne oli kuitenkin pohjoisessa epävakaa, ja siksi alettiin suosia  lyhyempää, eteläisempää reittiä. Tästä alkoi Palmyran kukoistuskausi.

Koska Palmyra oli Roomalle hyödyllinen puskuri imperiumin itäisellä laidalla, se liitettiin Rooman Syyrian-provinssiin, mutta lopulta se julistettiin vapaakaupungiksi. Erään loisteliaan, pylväiden reunustaman kadun varrella oli suuria temppeleitä, mahtavia holvikaaria, kylpylöitä ja teatteri. Molemmilla puolilla olevat katetut pylväskäytävät oli päällystetty jalankulkijoita varten, mutta keskellä kulkeva pääkatu jätettiin päällystämättä, jotta läpikulkumatkalla olevien kamelikaravaanien olisi ollut mukavampi kulkea sillä. Palmyrassa pysähtyi karavaaneja, jotka liikennöivät idässä Kiinan ja Intian välisellä kauppareitillä ja lännessä kreikkalais-roomalaisessa maailmassa. Palmyrassa niiden oli maksettava vero silkistä, mausteista ja muista kauppatavaroistaan.

Palmyran kukoistuskauden ollessa huipussaan 200-luvulla sen asukasluku oli noin 200000. Juuri näihin aikoihin sen kunnianhimoinen kuningatar Zenobia mitteli voimiaan Rooman kanssa ja viimein hävisi sille vuonna 272. Näin Zenobia täytti tietämättään osan ennustuksesta, jonka profeetta Daniel oli merkinnyt muistiin suunnilleen 800 vuotta aiemmin (Daniel, 11. luku). * Zenobian tappion jälkeen Palmyra säilyi jonkin aikaa Rooman valtakunnan strategisena etuvartiona mutta ei koskaan enää saanut takaisin entistä valtaansa ja loistoaan.

Matka jatkuu kohti Eufratia

Kun ajetaan kolme tuntia koilliseen aavikon halki, saavutaan Dayr az Zawrin kaupunkiin, jossa voi nähdä mahtavan Eufratin. Tämä historiallinen vesiväylä saa alkunsa Itä-Anatolian (Aasian puoleisen Turkin) vuorilta, saapuu Syyriaan aivan Karkemisin pohjoispuolella ja kulkee kaakkoon Syyrian läpi Irakiin. Lähellä Irakin rajaa on kahden syyrialaiskaupungin rauniot.

Sadan kilometrin päässä Dayr az Zawrista kaakkoon, eräässä Eufratin mutkassa, ovat muinaisen linnoituskaupungin Dura-Europosin rauniot. Sieltä vielä 25 kilometrin päässä kaakkoon sijaitsee Mari. Se oli aikoinaan vauras kauppakaupunki, jonka Babylonian kuningas Hammurabi tuhosi 1700-luvulla eaa. Sen kuninkaallisen palatsin arkistosta on löytynyt ainakin 15000 savitaulua, jotka ovat antaneet paljon tietoa historiasta.

Hävittäessään kaupungin Hammurabin joukot kaatoivat kumoon ylemmät seinät, minkä vuoksi alemmat huoneet täyttyivät tiilillä ja maalla. Tämä suojeli palatsin seinämaalauksia, patsaita, keramiikkaa ja muita ihmiskäden tuotteita, kunnes ryhmä ranskalaisia arkeologeja löysi ne vuonna 1933. Niitä voi nähdä Damaskoksen ja Aleppon sekä Pariisissa sijaitsevan Louvren museoissa.

Luoteis-Syyrian muinaisia kaupunkeja

Kun Eufratia seurataan luoteeseen, saavutaan Aleppoon (Halab). Se on Damaskoksen tavoin maailman vanhimpia yhtäjaksoisesti asuttuja kaupunkeja. Aleppon soukit eli katetut basaarit kuuluvat Lähi-idän viehättävimpiin.

Aivan Aleppon eteläpuolella on Tell Mardikh, jossa sijaitsi muinainen kaupunkivaltio Ebla. Se oli mahtava kauppakaupunki, joka hallitsi Pohjois-Syyriaa 200-luvun jälkipuoliskolla eaa. Kaivaukset ovat tuoneet päivänvaloon babylonialaiselle Ištar-jumalattarelle omistetun temppelin rauniot. Paikalta on löytynyt myös kuninkaallinen palatsi, jonka arkistohuoneissa oli yli 17000 savitaulua. Eblan muinaisjäännöksiä voi nähdä 25 kilometrin päässä sijaitsevan pienen Idlibin kaupungin museossa.

Kuljettaessa Damaskoksen tietä etelään tullaan Hamaan, Raamatun Hamatiin (4. Mooseksen kirja 13:21). Sen halki kiemurtelee Orontesjoki, minkä vuoksi se on Syyrian miellyttävimpiä kaupunkeja. Sitten on vuorossa Ras Shamra, jossa sijaitsi muinainen Ugaritin kaupunki. Se oli 2000- ja 1000-luvuilla eaa. vauras kauppaa käyvä satamakaupunki, joka oli vajonnut syvälle Baalin ja Dagonin palvontaan. Vuodesta 1929 lähtien ranskalaiset arkeologit ovat kaivaneet sieltä esiin paljon savitauluja ja kirjoitusta sisältäviä pronssiesineitä, jotka ovat paljastaneet monia Baalin palvonnan rappeuttavia piirteitä. Sen ansiosta ymmärrämme paremmin, miksi Jumala tuomitsi Baalia palvovat kanaanilaiset tuhottaviksi (5. Mooseksen kirja 7:1–4).

Syyrialla on tosiaan mielenkiintoinen menneisyys, josta kantautuu edelleen kaikuja.

[Alaviite]

 [Kartta s. 24, 25]

(Ks. painettu julkaisu)

VÄLIMERI

‐‐ Raja kiistanalainen

EGYPTI

ISRAEL

JORDAN

LIBANON

SYYRIA

DAMASKOS

Barada

Orontes

Hama (Hamat)

Ugarit (Ras Shamra)

Ebla (Tell Mardikh)

Aleppo (Halab)

Karkemis (Jarablus)

Eufrat

Zenobia

Dayr az Zawr

Dura-Europos

Mari

Palmyra (Tadmor)

IRAK

TURKKI

[Kuvat s. 24]

Damaskos (alla) ja Suorakatu (yllä)

[Kuva s. 25]

Mehiläispesän muotoisia asumuksia

[Kuva s. 25]

Ugarit

[Kuva s. 25]

Hama

[Kuva s. 26]

Mari

[Kuva s. 26]

Aleppo

[Lähdemerkintä]

© Jean-Leo Dugast/Panos Pictures

[Kuva s. 26]

Kuninkaan palatsi, Ebla

[Kuva s. 26]

Paimenia Zenobiassa

[Kuvat s. 26]

Palmyra

[Kuva s. 26]

Eufrat, Dura-Europos

[Kuvien lähdemerkinnät s. 25]

Lapset: © Jean-Leo Dugast/Panos Pictures; mehiläispesän muotoiset asumukset: © Nik Wheeler