Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Lukijoiden kirjeitä

Lukijoiden kirjeitä

Lukijoiden kirjeitä

Poliisi. Haluan kiittää teitä kansikirjoitussarjasta ”Miksi tarvitsemme poliisia?” (8.7.2002). Isäni kuoli kolme vuotta sitten kolarissa. Kaksi paikallista poliisia kertoi perheellemme uutisen ja tarjosi apua ja lohdutusta. Toinen piteli äitiäni tämän itkiessä hänen olkapäätään vasten. Olen varma, että poliisin ei ole koskaan helppo suorittaa tällaisia tehtäviä, mutta mitä tekisimme ilman heitä?

D. E., Yhdysvallat

Poliiseja käsittelevä kansikirjoitussarja on herättänyt mielessäni erään kysymyksen. Olisiko Jehovan todistajan sopivaa valita tämä työ ammatikseen? Oletan, että jos syntyisi yhteenotto, täytyisi ottaa esiin ase ja käyttää sitä, ehkä jopa tappaa.

J. S., Australia

”Herätkää!”-lehti vastaa: Kirjoitussarjassamme yksinkertaisesti kiitettiin poliiseja joistakin hyödyllisistä tehtävistä, joita he hoitavat pitäessään yllä lakia ja järjestystä ja tehdessään muita palveluksia. Useimmat Jehovan todistajat karttavat työtä, jossa heitä vaadittaisiin kantamaan asetta, koska he eivät halua joutua verivelkaan riistämällä kenenkään henkeä. (2. Mooseksen kirja 20:13; Matteus 26:51, 52.) On kuitenkin otettava huomioon, että lainvalvonnan piirissä on useita virkoja, joissa ei tarvitse kantaa minkäänlaista asetta; joissakin maissa sitä ei vaadita useimmilta poliiseilta.

Sain juuri luettua kirjoitukset, jotka käsittelivät poliisin tarpeellisuutta. Ne oli laadittu erittäin hyvin ja ne käsittelivät myötätuntoisesti sitä vaikeaa työtä, joka poliiseilla on heidän yrittäessään pitää yllä edes jonkinlaista järjestystä tässä kaoottisessa maailmassa. Vaimoni ja minä palvelimme matkustavina sananpalvelijoina 1970-luvulla, ja asuimme vanhan valtakunnansalin kellarihuoneistossa palvellessamme erästä keskikaupungilla sijaitsevaa seurakuntaa. Oli lämmin, joten raotimme ikkunaa saadaksemme raitista ilmaa. Kahdelta yöllä vaimoni herätti minut, koska kaksi miestä seisoi ulkona ikkunamme takana. Kuuntelin heidän keskusteluaan. Yksi sanoi, että tavallisesti ikkuna oli kiinni. Toinen sanoi, että asunnossa oli varmaan joku, koska pysäköintialueella seisoi auto. He olivat poliiseja ja ilmiselvästi tarkistivat säännöllisesti valtakunnansalin turvallisuuden. Nukuimme tämän jälkeen entistä sikeämmin!

P. S., Yhdysvallat

Poliisia koskevat kirjoitukset ovat ajankohtaiset – varsinkin syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen, jotka oli kohdistettu World Trade Centeriin ja Pentagoniin. Toivottavasti arvostuksemme on kasvanut poliiseja, palomiehiä ja muita julkisia palveluksia suorittavia virkamiehiä kohtaan, joiden vastuulla on suojella kansalaisia ja heidän omaisuuttaan paitsi terrorismilta myös rikollisuudelta yleensä.

H. B., Yhdysvallat

Asuintoverit. Olin toivonut asuintoveria käsittelevää kirjoitusta jo pitemmän aikaa. Kun luin kirjoituksen ”Nuoret kysyvät: miten voin löytää hyvän asuintoverin?” (22.5.2002), olin yllättynyt havaitessani, että jotkut eivät välttämättä halua olla huonetovereidensa kanssa parhaita ystäviä eivätkä mennä heidän kanssaan joka paikkaan ja että se on normaalia. Samaan aikaan huonetoverista on kuitenkin suurta apua sekä taloudellisesti että kotitöissä. Kiitos siitä, että opetitte tasapainoisen näkemyksen asiasta.

S. M., Japani

Kahden viikon kuluttua muutan erään toisen Dresdenissä asuvan sisaren kanssa samaan asuntoon. Täytyy sanoa, että lehtenne numeroissa 22.4., 22.5. ja 22.6.2002 olleissa asuintoveria käsittelevissä kirjoituksissa esitetyt hyvät neuvot olivat juuri oikeita ja tulivat sopivaan aikaan. Jatkakaa samaan tapaan!

R. P., Saksa