Suuri murhenäytelmä

Erik * on puolivuotias. Mutta painonsa ja pituutensa puolesta hän vastaa hädin tuskin yksi- tai kaksikuukautista lasta. Alipainoisuudestaan huolimatta hänen jalkansa ja vatsansa ovat pöhöttyneet ja hänen kasvonsa ovat turvonneet ja pyöreät. Hän on kalpea, hänen hiuksensa ovat hauraat ja kiillottomat, ja hänellä on ihovaurioita. Hän vaikuttaa hyvin ärtyisältä. Kun lääkäri tutkii Erikin silmiä, hänen on oltava erittäin varovainen, koska Erikin silmäkudos voi repeytyä helposti. Luultavasti Erikin henkinen kehitys on hidastunut. Valitettavasti tämän lapsen tila on kaikkea muuta kuin poikkeuksellinen.

”SE ON yhtenä syynä yli 50 prosenttiin kaikista lasten kuolemantapauksista maailmassa. Mustan surman jälkeen tällaisiin mittoihin ei ole yltänyt yksikään tartuntatauti. Se ei kuitenkaan ole tartuntatauti. Sen tuhoisa vaikutus ulottuu niihin miljooniin eloon jääneisiin, jotka ovat sen vuoksi fyysisesti vammautuneita, jatkuvasti herkkiä sairastumaan – ja henkisesti vammaisia. Se uhkaa naisia, perheitä ja viime kädessä kokonaisten yhteiskuntien olemassaoloa.” (”Maailman lasten tila”, Yhdistyneiden kansakuntien lastenavun rahasto.)

Mistä sairaudesta on kyse? Aliravitsemuksesta, varsinkin proteiini-energia-aliravitsemuksesta, jota Maailman terveysjärjestö (WHO) on sanonut ”äänettömäksi hädäksi”. Kuinka suurta tuhoa se aiheuttaa? WHO kertoo, että se on ”osasyynä ainakin joka toiseen lasten 10,4 miljoonasta vuosittaisesta kuolemantapauksesta”.

Aliravitsemus on pitkäaikainen ravinnon tai yhden tai useamman ravintoaineen,  kuten vitamiinin tai kivennäisaineen, puutteesta johtuva sairaalloinen tila, joka ilmenee puutossairauksina ja -oireina. WHO:n mukaan ylivoimaisesti tuhoisin aliravitsemuksen muoto on proteiini-energia-aliravitsemus. Sen ensisijaisia uhreja ovat alle viisivuotiaat lapset.

Ajatellaanpa hetki alussa mainittua Erikiä ja miljoonia muita aliravittuja lapsia. He eivät ole omaa syytään tässä tilassa, eivätkä he voi kohentaa sitä. Ravitsemusasiantuntija Georgina Toussaint kertoi Herätkää!-lehdelle: ”Ne, jotka joutuvat kärsimään, ovat vähiten syyllisiä ja kuitenkin kaikkein suojattomimpia.”

Joku voisi ajatella, että ongelma on väistämätön: ruokaa ei vain riitä kaikille. Paradoksaalista kyllä, WHO:n mukaan ”me elämme yltäkylläisyyden maailmassa”. Maapallolla on enemmän kuin riittävästi ruokaa jokaiselle ihmiselle. Lisäksi aliravitsemus on kaikista sairauksista helpoiten parannettavissa ja ehkäistävissä. Eivätkö tällaiset tosiasiat herätäkin suuttumusta?

 Ketkä kärsivät siitä?

Aliravitsemus ei rajoitu vain lapsiin. Eräässä WHO:n raportissa, joka julkaistiin heinäkuussa 2001, sanottiin, että aliravitsemuksesta ”lankeava varjo on pitkä, sillä se vaikuttaa lähes 800 miljoonaan ihmiseen, 20 prosenttiin kehitysmaiden asukkaista”. Tämä merkitsee sitä, että siitä kärsii joka kahdeksas maapallon asukas.

Vaikka aliravittuja on lukumääräisesti eniten Aasiassa – pääasiassa Etelä- ja Keski-Aasiassa – väestöön suhteutettuna heitä on eniten Afrikassa. Seuraavina luettelossa ovat jotkin Latinalaisen Amerikan ja Karibianmeren valtiot.

Onko aliravitsemus vain kehitysmaiden ongelma? Ei ole. Julkaisun The State of Food Insecurity in the World 2001 mukaan aliravitsemuksesta kärsii teollisuusmaissa 11 miljoonaa ihmistä. Lisäksi aliravittuja on 27 miljoonaa siirtymävaiheessa olevissa maissa, eritoten Itä-Euroopan maissa ja entisissä neuvostotasavalloissa.

Miksi aliravitsemuksesta on tullut näin vakava ongelma? Onko mitään keinoa, jolla aliravittujen tilannetta voitaisiin kohentaa heti? Tuleeko aikaa, jolloin maapallolla ei ole aliravitsemusta? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavissa kirjoituksissa.

[Alaviite]

[Taulukko/Kartta s. 4]

(Ks. painettu julkaisu)

MAITA, JOIDEN VÄESTÖ ON VAARASSA JÄÄDÄ VAILLE RIITTÄVÄÄ RAVINTOA

SUURI RISKI

KOHTALAINEN RISKI

PIENI RISKI

EI RISKIÄ TAI TIEDOT PUUTTEELLISIA

[Kuva s. 3]

Avustustarvikkeita odotetaan Sudanissa

[Lähdemerkintä]

UN/DPI Photo by Eskinder Debebe