Taustalla olevia syitä, kauaskantoisia vaikutuksia

”Olin nälkäinen, ja te muodostitte komitean ottamaan selvää nälästäni. Olin koditon, ja te laaditte raportin ahdingostani. Olin sairas, ja te piditte seminaarin kovaosaisten tilanteesta. Te olette perehtyneet kaikkiin ahdinkoni puoliin, ja silti olen edelleen nälkäinen, koditon ja sairas.” (Kirjoittaja tuntematon)

MAAILMANJÄRJESTÖT ovat yrittäneet lukuisia kertoja tehdä lopun aliravitsemuksesta, mutta niiden saavutukset eivät ole täyttäneet toiveita. Esimerkiksi vuonna 1996 pidetty Maailman elintarvikehuippukokous, jonka järjesti Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO), asetti tavoitteeksi vähentää aliravittujen määrän puoleen nykyisestä – noin 400 miljoonaan ihmiseen vuoteen 2015 mennessä. *

Jonkin verran edistystä on tapahtunutkin,  mikä on kiitettävää. Ikävä kyllä FAO:n hiljattain julkaisemassa raportissa The State of Food Insecurity in the World 2001 kuitenkin jouduttiin tunnustamaan: ”Maailman aliravittujen määrä vähenee selvästikin aiempaa hitaammin.”

Kokouksessa asetettu päämäärä näyttää siis edelleen tavoittamattomalta. Raportissa jopa myönnettiin, että ”useimmissa kehitysmaissa aliravittujen määrä on noussut huomattavasti”.

Miksi tätä vihollista on hyvin vaikea nujertaa? Jotta saisimme vastauksen tähän kysymykseen, olisi varmaankin hyvä ensin määritellä aliravitsemus ja sitten perehtyä sen kauaskantoisiin vaikutuksiin ja taustalla oleviin syihin.

Mistä aliravitsemus johtuu?

Aliravitsemus johtuu siitä, että elimistön solut eivät saa riittävästi ravintoaineita. Yleensä se aiheutuu kahden tekijän yhteisvaikutuksesta: 1) proteiinien, kalorien, vitamiinien ja kivennäisaineiden riittämättömästä saannista ja 2) toistuvista tartuntataudeista.

Sellaiset sairaudet kuin ripuli, tuhkarokko, malaria ja hengityselinten sairaudet verottavat ankarasti elimistöä ja aiheuttavat ravintoaineiden puutoksia. Niiden vaikutuksesta ruokahalu heikkenee ja ravinnonsaanti vähenee, mikä myötävaikuttaa aliravitsemustilan syntymiseen. Aliravittu lapsi vuorostaan saa helpommin tartuntatauteja. Näin syntyy kierre, joka lisää proteiini-energia-aliravitsemuksesta johtuvaa kuolleisuutta.

Miksi aliravitsemus uhkaa eniten lapsia? He kasvavat nopeasti, mikä lisää kalorien ja proteiinien tarvetta. Vastaavista syistä aliravitsemus uhkaa myös odottavia ja imettäviä äitejä.

Usein lapsi kärsii aliravitsemuksesta jo ennen syntymää. Jos äiti saa ennen raskautta tai raskauden aikana liian vähän ravintoa tai vääränlaista ravintoa, lapsen syntymäpaino voi olla alhainen. Sen jälkeen liian varhainen vieroitus, väärät ruokailutottumukset ja hygienian puute voivat johtaa aliravitsemukseen.

Tarpeellisten ravintoaineiden puute johtaa siihen, että lapsen kasvu ja oikeanlainen kehitys pysähtyy. Lapsi itkee paljon ja sairastuu helposti. Sitä mukaa kuin hänen tilansa huononee, laihtuminen käy yhä ilmeisemmäksi, silmät ja lakiaukile (pehmeä kohta päälaella) painuvat kuopalle, iho ja muut kudokset menettävät elastisuutensa ja kyky pitää yllä ruumiinlämpöä heikkenee.

Aliravitsemus voi ilmetä muillakin tavoilla. Näissäkin tapauksissa lapsen kasvu voi hidastua. Näin voi käydä, jos esimerkiksi lapsi ei saa riittävästi kivennäisaineita – lähinnä rautaa, jodia ja sinkkiä – tai vitamiineja – varsinkin A-vitamiinia. Yhdistyneiden kansakuntien lastenavun rahasto (Unicef) sanoo, että A-vitamiinin puutteesta kärsii noin sata miljoonaa lasta ja että se aiheuttaa sokeutta. Lisäksi se heikentää immuunijärjestelmää ja siten lapsen vastustuskykyä.

Kauaskantoiset vaikutukset

Aliravitsemus vaikuttaa tuhoisasti elimistöön, varsinkin lapsilla. Se voi vahingoittaa kaikkia ruumiin elimiä ja järjestelmiä, esimerkiksi sydäntä, munuaisia, vatsaa, suolistoa, keuhkoja ja aivoja.

Useissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että lapsen hidas kasvu käy käsi kädessä henkisen kehityksen häiriintymisen sekä heikon koulumenestyksen ja älyllisen suorituskyvyn kanssa. Eräässä Yhdistyneiden kansakuntien raportissa tätä sanotaan aliravitsemuksen vakavimmaksi pitkäaikaisvaikutukseksi.

Eloon jäävillä lapsilla aliravitsemuksen jälkivaikutukset voivat ulottua aikuisuuteen. Siksi Unicef valittaa: ”Se, että hukataan näin paljon ihmisen henkistä kapasiteettia, lähes täysin ennalta ehkäistävistä syistä, on hirvittävää haaskausta, jopa rikollista.” Aliravitsemuksen pitkäaikaisvaikutuksista ollaankin hyvin huolissaan. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on havaittu, että lapsuusajan aliravitsemus on yhteydessä alttiuteen saada aikuisena kroonisia sairauksia, joita ovat esimerkiksi sydänsairaudet, sokeritauti ja verenpainetauti.

Unicef kuitenkin myöntää, että vakava aliravitsemus ei ole suurin ongelma: ”Yli kolme neljäsosaa kaikista niistä kuolemantapauksista, jotka ovat yhteydessä aliravitsemukseen, ei  liity vaikeaan vaan lievään ja keskivaikeaan aliravitsemukseen.” (Kursivointi meidän.) Lievästä tai keskivaikeasta aliravitsemuksesta voi aiheutua lapsille pitkäaikaisia terveysvaikutuksia. On siksi elintärkeää havaita lapsissa aliravitsemuksen oireet, jotta voidaan antaa oikeaa hoitoa. (Ks. sivun 7 tekstiruutua.)

Taustalla olevia syitä

Kuten aiemmin on tullut esiin, aliravitsemuksen suoranainen syy on ravinnon puute. Taustalla on kuitenkin yhteiskunnallisia ja taloudellisia sekä kulttuurista ja ympäristöstä johtuvia syitä. Tärkein niistä on köyhyys, joka vaikuttaa miljooniin ihmisiin, varsinkin kehitysmaissa.  Mutta sen lisäksi, että köyhyys on syy, se on myös seuraus, sillä aliravitsemus vähentää ihmisten tuottavuutta ja lisää siten köyhyyttä.

Aliravitsemukseen on muitakin syitä. Tiedon puute aiheuttaa huonoja ruokailutottumuksia. Omaa osaansa näyttelevät tartuntataudit, kuten on jo tullut esiin. On myös yhteiskunnallisia ja kulttuurista johtuvia syitä, esimerkiksi elintarvikkeiden epätasainen jakautuminen ja naisten syrjintä. Naiset syövät yleensä ”viimeisenä ja vähiten”, siis miesten jälkeen ja miehiä vähemmän. Joissakin maissa naisten ei anneta käydä koulua. Koulunkäynnin ansiosta he kuitenkin voisivat huolehtia lapsistaan paremmin.

Lisäksi ympäristötekijät vähentävät ruoantuotantoa. Näitä ovat luonnononnettomuudet ja sodat. The State of Food Insecurity in the World 2001 -raportissa sanotaan, että yksistään vuoden 1999 lokakuun ja vuoden 2001 kesäkuun välisenä aikana kuivuudesta kärsi 22 maata, pyörremyrskyistä tai tulvista 17 maata, sisällissodasta 14 maata, äärimmäisen kylmistä talvista 3 maata ja maanjäristyksistä 2 maata.

Hoito ja ehkäisy

Miten aliravittua lasta voidaan hoitaa? Vaikeasta aliravitsemuksesta kärsivä lapsi voi olla parasta panna aluksi sairaalahoitoon. Maailman terveysjärjestön lääkäreille julkaisemien ohjeiden mukaan lääkäri määrittää lapsen tilan ja antaa hoitoa mahdollisiin tartuntatauteihin tai nestehukkaan. Ravintoa saatetaan antaa ensin asteittain, usein aluksi letkun avulla. Tämä vaihe voi kestää viikon.

Sitten seuraa totutusvaihe. Lapselle aletaan antaa jälleen äidinmaitoa, ja häntä rohkaistaan syömään niin paljon kuin mahdollista. Tällöin ovat henkiset ja fyysiset virikkeet tärkeitä. Huolenpito ja kiintymyksen osoittaminen voivat edistää hämmästyttävästi lapsen kehitystä. Tässä vaiheessa äidille saatetaan antaa tietoa lapsen oikeasta ruokavaliosta ja hygieniasta, jotta takaiskuilta vältyttäisiin. Tämän jälkeen lapsi pääsee pois sairaalasta. On tärkeää viedä lapsi seurantatutkimuksiin sairaalaan tai terveysasemalle.

Selvästi paras tie on kuitenkin ennaltaehkäisy. Siksi valtiolliset ja yksityiset organisaatiot ovat monissa maissa panneet alulle ravintolisähankkeita tai ottaneet tehtäväkseen parantaa yleiseen kulutukseen suunnattujen ruokien ravintoainepitoisuutta. Aliravitsemusta ehkäistään myös antamalla ravitsemusvalistusta, pitämällä huolta juomaveden puhtaudesta, rakentamalla käymälöitä, pitämällä ympäristö puhtaana, kustantamalla rokotushankkeita ja seuraamalla lasten kasvua ja kehitystä.

Entä mitä yksilöt voivat tehdä aliravitsemuksen ehkäisemiseksi? Joitakin hyödyllisiä ehdotuksia on sivun 8 tekstiruudussa. Niiden lisäksi ravitsemusterapeutti Georgina Toussaint suosittaa, että äidit menevät lastenlääkärin vastaanotolle tai käyvät terveysasemalla sekä viikon että kuukauden kuluttua lapsen syntymästä, ja sen jälkeen kuukauden välein. Äidin pitää kääntyä terveydenhuollon ammattilaisten puoleen myös silloin, kun lapsella esiintyy nestehukan oireita, ankaraa ripulia tai kuumetta.

Vaikka näiden ehdotusten avulla lapsen ruokavaliota voidaankin kohentaa, on myönnettävä, että aliravitsemus on iso ongelma – liian iso ihmisen ratkaistavaksi. Encyclopædia Britannica myöntää: ”Riittävän ravinnon ja ravitsemusvalistuksen järjestäminen kaikille ihmisille on kuitenkin edelleen vaikea ongelma.” Onko siis toiveita siitä, että ”äänettömästä hädästä” tulee joskus loppu?

[Alaviite]

 [Tekstiruutu s. 7]

KÄRSIIKÖ LAPSESI ALIRAVITSEMUKSESTA?

Miten lääkärit arvioivat lapsen ravitsemustilan? He saattavat analysoida siitä kertovia merkkejä ja oireita, tiedustella ruokailutottumuksista ja määrätä lapsen laboratoriotutkimuksiin. Useimmiten he kuitenkin turvautuvat melko yksinkertaisiin mittauksiin. He ottavat lapsesta erilaisia mittoja ja vertaavat näin saatuja lukuja vertailutaulukkoon. Tämän avulla he voivat arvioida, millaisesta aliravitsemuksesta on kyse ja miten vakava se on.

Tärkeimpiä mittoja ovat paino, pituus ja käsivarren ympärys. Kun painoa verrataan ikään, selviää aliravitsemuksen vakavuus. Jos tila on vaikea, lapsi on riutuneen näköinen ja langanlaiha. Tilaa pidetään vaikeana, jos lapsen paino on 40 prosenttia alle normaalin, keskivaikeana, jos se on 25–40 prosenttia alle normaalin, ja lievänä, jos se on 10–25 prosenttia alle normaalin. Jos taas lapsi on ikäänsä nähden erittäin lyhyt, hän saattaa kärsiä kroonisesta aliravitsemuksesta; hän on kitukasvuinen.

Proteiini-energia-aliravitsemuksen vakavimmat muodot ovat marasmi, kvasiorkor ja niiden yhdistelmä. Marasmia (näivetys) esiintyy 6–18 kuukauden ikäisillä rintalapsilla. Se alkaa vähitellen kalorien ja ravintoaineiden kroonisena puutoksena ja pahenee, jos lasta ei imetetä riittävästi tai jos se saa hyvin laihaa äidinmaidonkorviketta. Lapsen paino on hyvin alhainen, lihakset ovat niin ohuet, että iho tarttuu luihin, ja kasvu on hidastunut. Lisäksi lapsella on ”vanhan ihmisen kasvot”, se on ärtyisä, ja se itkee paljon.

Sana kvasiorkor tulee eräästä Afrikan murteesta, ja se tarkoittaa ’syrjäytettyä lasta’. Se viittaa siihen, että lapsi on menettänyt rintalapsen paikan vastasyntyneelle sisarukselleen. Tauti ilmenee vieroituksen jälkeen. Tästä seuraa aliravitsemus, joka johtaa proteiinien puutostilaan, josta on seurauksena nesteen kertyminen elimistöön, mikä johtaa lapsen raajojen ja vatsan turpoamiseen. Osassa tapauksista myös kasvot turpoavat pallonmuotoisiksi. Tauti vahingoittaa ihoa ja muuttaa hiusten väriä ja koostumusta. Tällaisten lasten maksa on turvonnut, ja he ovat apaattisia ja surullisia. Tästä taudista kärsi edellä mainittu Erik, joka sai äidiltään rintamaitoa vain ensimmäisen elinkuukautensa ajan. Sen jälkeen äiti antoi hänelle hyvin laihaa lehmänmaitoa. Kolmikuukautisena hänelle annettiin vihanneskeittoa ja sokerivettä ja hänet jätettiin erään naapurin hoiviin.

Kolmannessa proteiini-energia-aliravitsemuksen muodossa on sekä marasmin että kvasiorkorin ominaispiirteitä. Kaikki nämä taudit voivat hoitamattomina johtaa kuolemaan.

[Tekstiruutu/Kuva s. 8]

SUOJELE LASTASI ALIRAVITSEMUKSELTA!

▪ On tärkeää kohentaa äidin ruokavaliota. Odottavien ja imettävien äitien täytyy saada enemmän kaloreita ja proteiineja. Varsinkin proteiinit edistävät äidinmaidon tuotantoa. Jos siis ruokaa on niukalti, etusija tulee antaa lapsensaanti-iässä oleville naisille ja pienille lapsille.

▪ Parasta vauvanruokaa on lähes aina äidinmaito. Näin on erityisesti ensimmäisinä synnytyksen jälkeisinä päivinä, koska äidinmaidossa on vasta-aineita, jotka suojelevat lasta tartuntataudeilta. Suunnilleen neljän ensimmäisen elinkuukautensa aikana lapsi saa rintamaidosta kaikki ne ravintoaineet, joita se tarvitsee kasvaakseen ja kehittyäkseen normaalisti.

▪ Kun lapsi on neljästä kuuteen kuukauden ikäinen, sille voidaan antaa äidinmaidon lisäksi muutakin ravintoa, vaikka äidinmaito onkin edelleen sen pääravintoa. Anna sille vähitellen hedelmiä ja vihanneksia soseena. Syötä yhtä lajia kerrallaan. Kun se on kahden kolmen päivän päästä tottunut siihen, anna sen maistaa toista. Usein tarvitaan tietysti kärsivällisyyttä ja monia yrityksiä ennen kuin lapsi hyväksyy jonkin uuden ruokalajin. Ruokaa valmistettaessa on muistettava, että kaiken tulee olla puhdasta, puhdasta, puhdasta! Pese ruoka-aineet ja ruokailuvälineet hyvin!

▪ Kun lapsi on viidestä yhdeksään kuukauden ikäinen, se alkaa yleensä tarvita enemmän kaloreita ja proteiineja kuin se saa maidosta. Anna sille jatkuvasti ja sitkeästi muuta ruokaa. Aluksi voidaan antaa viljasta ja kasviksista valmistettua vauvanruokaa ja myöhemmin liha- ja maitotuotteita. Kun lapsi on alle kuusikuukautinen, ruoka soseutetaan, mutta sen jälkeen se voidaan antaa pieneksi pilkottuna. Suolan tai sokerin lisääminen ei ole tarpeellista eikä suositeltavaa.

▪ Yli kahdeksankuukautiselle lapselle äidinmaito ei ole enää pää- vaan lisäravintoa. Lapsi alkaa syödä samaa ruokaa kuin muu perhe. Ruoka tulee pitää tunnontarkasti puhtaana, ja se tulee pilkkoa pieneksi, jotta se on helpompi pureskella. Ihanteellinen ruokavalio sisältää hedelmiä ja kasviksia, viljaa ja palkokasveja sekä liha- ja maitotuotteita. * Lapset tarvitsevat erityisesti A-vitamiinia sisältävää ruokaa. Sitä on esimerkiksi äidinmaidossa, tummanvihreissä lehtivihanneksissa sekä oranssinvärisissä ja keltaisissa hedelmissä ja kasviksissa, kuten mangossa, porkkanassa ja papaijassa. Alle kolmivuotiaiden lasten on syötävä viisi kuusi kertaa päivässä.

▪ Kun lapsi saa mahdollisimman paljon erilaisia elintarvikkeita monenlaisina yhdistelminä, se saa ravintoaineita, jotka suojelevat sitä. Äidin pitää keskittyä siihen, että lapsi saa hyvälaatuista ruokaa. Hänen ei pidä pakottaa lasta syömään, kun sen vatsa on täynnä, eikä pidättää siltä ruokaa, kun se näyttää haluavan lisää.

[Alaviite]

[Kuva]

Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että äidinmaito on lähes aina parasta ruokaa vastasyntyneelle

[Lähdemerkintä]

© Caroline Penn/Panos Pictures

[Kuva s. 7]

Erään bhutanilaisen koulun lapset syövät bulguria ja vihanneksia

[Lähdemerkintä]

FAO photo/WFP Photo: F. Mattioli

[Kuva s. 9]

Lapsen ruokavaliota voi kohentaa

[Lähdemerkintä]

FAO photo