Bosporin yksinäinen ”valtiatar”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA TURKISTA

NIIN kuin talonsa ovensuussa seisova äiti, joka odottaa rakkaitaan kotiin, se on seissyt ypöyksin satoja vuosia siinä, missä Bosporinsalmi muuttuu Marmaramereksi (ks. karttaa). Voimakkaat virtaukset saavat kivikkoiselle rannalle tyrskivät aallot näyttämään hameenhelman pitsiltä. Tältä näköalapaikaltaan tuo ”valtiatar” – Kizkulesi eli Neidontorni – on äänettömästi todistanut historian kulkua.

”Valtiatar” on vuosisatojen varrella nähnyt uppoavia laivoja, saaliinhimoisia sotajoukkoja verisissä taisteluissa ja palatsien kevytmielisiä huvituksia. Istanbulin mainitseminen tuokin monien mieleen aivan ensimmäiseksi tämän tornin, vanhankaupungin vertauskuvan.

On vaikea pukea sanoiksi sitä, mikä tornissa viehättää niin monia ihmisiä. Iltaisin auringonlaskun aikaan on Aasian puoleisella rannalla aina joku katselemassa salmen yli Neidontornia, jonka taustalle piirtyy Istanbulin siluetti. Ehkäpä joku vanha mies seisoo siellä muistelemassa elämäänsä tai nuori mies unelmoi tulevaisuudestaan täynnä toivoa. Tai kenties rakkaitaan menettänyt nainen miettii, että torni näyttää yhtä yksinäiseltä kuin hän.  Turkkilainen runoilija Sunay Akın viittaa torniin usein teksteissään, ja kerran hän sanoi: ”Kaikkein huonoin näkymä Istanbuliin on Neidontornista, koska sieltä ei näe Neidontornin kauneutta.”

Tornin historiaa ei ole helppo selvittää. Mitä pitemmälle tämän Bosporinsalmen ”valtiattaren” vaiheita seurataan, sitä enemmän sen menneisyys verhoutuu perimätietojen ja myyttien taakse.

Saaren varhaisvaiheet

Varhaisimmat tiedot eivät koske itse tornia vaan kallioita, joille se on rakennettu. Vuonna 411 eaa., kun Ateena ja Sparta olivat sodassa toisiaan vastaan, Byzantion (nykyään Istanbul) asettui spartalaisten puolelle, jolloin Bosporin Euroopan puoleinen ranta päätyi Spartalle ja Aasian puoleinen joutui Ateenalle. Myöhemmin Sparta hävisi Ateenalle, mutta Ateena ei siinä vaiheessa ryhtynyt toimiin Byzantionia vastaan vaan tyytyi ainoastaan valvomaan Bosporinsalmea ja kantamaan veroa sen läpi kulkevilta aluksilta. Luultavasti ateenalainen sotapäällikkö ja poliitikko Alkibiades rakensi kallioille veroaseman. Tältä ajalta ei kuitenkaan ole mainintaa tornista.

Joitakin vuosia myöhemmin varsinainen Byzantion joutui Ateenan vallan alle. Makedonian kuninkaan Filippos II:n uhkailujen pelottamana Ateena lähetti kaupunkiin 40 kaleeria vahvistaakseen siellä asemiaan. Laivaston komentaja, amiraali Hares otti mukaan vaimonsa, mutta myöhemmin tämä sairastui ja kuoli Khrysopoliissa (Üsküdarissa). Amiraali rakennutti vaimonsa muistoksi alttarin, ja tarinan mukaan se pystytettiin samalle kallioluodolle, jolle Neidontorni sittemmin rakennettiin.

Torni pitää pintansa

Neidontornista kertovan kirjan (Kız Kulesinin Kitabı) mukaan ensimmäinen tornin tapainen nousi kallioille Manuel I Komnenoksen hallituskaudella (1143–80), jolloin paikalle rakennettiin pieni linnake ja se varustettiin kanuunoin.

Kun Istanbul valloitettiin vuonna 1453, linnake säilytettiin, ja sitä käytettiin edelleen sotilaallisiin tarkoituksiin. Myöhemmin siihen lisättiin puinen majakka Marmarameren puolelle. Valloituksen jälkeen torni seisoi katselemassa, kun ihmiskunnan historiaan kirjoitettiin verellä uusia sivuja: Sotalaivat iskivät yhteen Bosporinsalmessa, ja sotilaat kamppailivat miekka kädessä mies miestä vastaan. Ruudilla tai millä tahansa muulla palavalla aineella lastatut rahtilaivat ohjattiin toisiaan päin.

Vuosien saatossa maanjäristykset ja tulipalot aiheuttivat tornissa tuhoja, ja viimein vuonna  1720 se paloi lähes kokonaan. Silloin Damat Ibrahim pašša rakensi sen uudelleen kivestä ja lisäsi siihen pienen tornin, jossa oli monta ikkunaa ja lyijykatto. Vuonna 1829 rakennus toimi karanteenisairaalana koleraepidemian aikana. Pian sen jälkeen Mahmud II:n valtakaudella vuonna 1832 siihen tehtiin viimeiset suuret korjaukset. Vuonna 1857 se siirtyi majakkaviraston valvontaan, ja eräälle ranskalaiselle yritykselle annettiin tehtäväksi muuttaa se majakaksi. Vuonna 1920 se automatisoitiin täysin. Torni palveli majakkana lähes sata vuotta.

Ottomaanien aikana majakkaa käytettiin paitsi öisin myös päivisin silloin kun oli sumua. Myrskysäällä pikkuveneet hakeutuivat sen turviin ja ne köytettiin siihen kiinni, jotteivät aallot olisi vieneet niitä mukanaan. Virallisina juhlapäivinä sen kanuunoilla ammuttiin.

Aina silloin tällöin ottomaanihallitsijat käyttivät tornia aivan toiseen tarkoitukseen. Teloitus- tai karkotusmääräyksen saaneita virkamiehiä pidettiin siellä jonkin aikaa ennen kuin heidät lähetettiin kuolemaan tai pitkälle matkalleen.

Uusia tehtäviä

Vuoden 1923 jälkeen valtiovalta ei enää käyttänyt tornia ja se toimi pelkästään majakkana. Toisen maailmansodan vaikeina vuosina sitä korjattiin ja sen rakenteita vahvistettiin betonilla. Vuonna 1965 se luovutettiin merivoimille, ja sitä käytettiin jonkin aikaa viestintäkeskuksena. 1900-luvun loppupuoliskolla kansainvälinen laivaliikenne lisääntyi Bosporinsalmessa, ja suurten alusten tulon myötä päättyi Neidontornin hiljainen yksinäisyys. Vuodesta 1983 lähtien se toimi Turkin merenkulkuviranomaisten valvontapisteenä, josta käsin salmen liikennettä ohjattiin.

Tuskin vuosi 1989 oli päässyt alkuun, kun eräs kohu-uutinen kohdisti huomion jälleen kerran Bosporin ”valtiattareen”. ”Neidontorni myrkytetty”, kuului otsikko raportissa, jonka mukaan siellä säilytettiin telakoilla seisovien alusten tuholaistorjuntaan tarkoitettua syanidia. Tappavan myrkyn edellinen varasto satamassa oli purettu, ja aine oli siirretty torniin, ”koska muutakaan paikkaa ei ollut”. Näin Bosporin yksinäinen ”valtiatar” oli myrkyttymässä. Mikä vakavampaa, jos syanidikaasu olisi räjähtänyt, se olisi aiheuttanut suurta tuhoa Istanbulissa, kuten lehdessä huomautettiin. Kun tapausta oli käsitelty runsaasti lehdistössä ja televisiossa kahdeksan kuukautta, syanidisäiliöt siirrettiin viimein toiseen paikkaan.

Ei ollut suurikaan yllätys, kun ryhmä nuoria runoilijoita meni Neidontornille toukokuussa 1992 ja ilmoitti pormestarin tuella haluavansa, että lähes hylätystä tornista tehtäisiin kulttuurikeskus. Olihan se satojen vuosien ajan inspiroinut lukemattomia runoilijoita ja kirjailijoita. Tämän jälkeen tornissa järjestettiin vähän aikaa useita taide- ja valokuvanäyttelyjä sekä joitakin konsertteja. Torni julistettiin täksi ajaksi ”runouden tasavallaksi”.

Neidontorni nykyään

Tornissa tehtiin suuria korjaustöitä vuonna 1999, jotta se voitaisiin avata yleisölle. Sen jälkeen ilmoitettiin, että vuoden kuluttua siinä avattaisiin ravintola ja kulttuurikeskus osana laajempaa matkailuhanketta. Nykyään tornissa on ravintola, kahvila ja baari sekä näköalatasanne ja matkamuistomyymälä. Sinne pääsee pienillä aluksilla eri puolilta Istanbulia.

Kaikki eivät kieltämättä ole pitäneet näistä kaupallisista muutoksista. Neidontorni ei silti ole menettänyt juuri lainkaan viehätysvoimaansa. Jos jonain päivänä tulet Istanbuliin, muista käydä Neidontornissa. Ehkä haluat istahtaa johonkin Aasian puoleisen kaupunginosan monista teepuutarhoista ja teetä siemaillessasi ihailla Bosporin ja Neidontornin verrattomia näkymiä. Silloin saatat antaa ajatustesi viivähtää hetken myös tuon Bosporin ihastuttavan ”valtiattaren” pitkässä historiassa.

[Kartat s. 25]

(Ks. painettu julkaisu)

TURKKI

ISTANBUL

MARMARAMERI

Bosporinsalmi

MUSTAMERI

[Kuva s. 25]

Kivipiirros 1800-luvulta

[Kuva s. 26]

Ravintola

[Kuva s. 26]

Näköalatasanne