Koskettava avoimien ovien viikonloppu

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA SAKSASTA

”MAHTAVAA! Aivan suurenmoista!” ”Kiitos vieraanvaraisuudestanne ja hienoista näyttelyistä. Olimme kuin kotonamme.” Mikä herätti lukemattomissa vierailijoissa tällaista arvostusta? Jehovan todistajien Saksan-haaratoimistossa pidetty avoimien ovien viikonloppu. Kolmen päivän ajan perjantaista sunnuntaihin 24.–26. toukokuuta 2002 yleisö oli tervetullut Selters-Taunukseen tutustumaan toimiston tiloihin ja runsaaseen tuhanteen vapaaehtoiseen työntekijään Saksan haaratoimiston satavuotisen historian kunniaksi.

Lähiseudun Jehovan todistajien seurakunnat osallistuivat innokkaasti erikoiskutsun esittämiseen. Kaksi viikkoa ennen suurta tapahtumaa jaettiin yli satatuhatta kutsua ihmisille suoraan käteen tai heidän koteihinsa. Lisäksi sanomalehdissä oli tapahtumasta mainoksia ja pitkiä artikkeleita ja siitä kerrottiin radiossa. Tavaran toimittajille ja viranomaisille annettiin henkilökohtaiset kutsut. Paikalla kävi pitkälti yli 7000 vierasta, joista huomattava osa oli muita kuin todistajia.

Vierailijat kiertelivät kirjapainossa, sitomossa, lähetysosastolla, verstailla ja pesulassa sekä joissakin hallintorakennuksen tiloissa. Näyttelyt kertoivat Jehovan todistajista, jotka olivat pysyneet lujina Raamatun periaatteiden puolesta Saksassa kansallissosialistien ja kommunistien aikana. Yli 700 esinettä käsittänyt raamattunäyttely keskittyi Jumalan nimen Jehova käyttöön. Kaikkia kävijöiden esittämiä arvostavia mielipiteitä on mahdotonta tässä toistaa, mutta seuraavassa joitakin kommentteja.

”Kaikki ovat täällä niin ystävällisiä. Paikat ovat puhtaat ja siistit. Kaikki on sopusointuista – täällä asuvat ihmiset ja ympäristö. Toivottavasti saamme täältä mukaamme vähän ystävällistä henkeänne.” (Iäkäs pariskunta.)

”Kiitos hyvästä ruoasta ja ystävällisestä huolenpidostanne. Nautimme vierailusta täysin siemauksin ja tulemme mielellämme uudelleen. Ihmiset olivat täällä valtavan mukavia!” (Lasinvalmistuksen oppilaitoksesta tulleen ryhmän merkintä vieraskirjassa.)

”Paljon kiitoksia lämpimästä vastaanotosta, jonka saimme toimistossanne. Vierailu oli – – erittäin kiinnostava. Erityiskiitos pesulan vastuuhenkilöille, sillä emme ole koskaan käyneet yhtä siisteissä tiloissa.” (Sähköpostiviesti puhdistusaineita ja pesukoneita toimittavan yrityksen edustajalta.)

Ryhmien oppaana toiminut Eva kertoi: ”Jokaisella kiertokäynnillä oli aina joku, joka sanoi asuinhuoneista: ’Odottakaa, kun käymme pakkaamassa matkalaukut. Me muutammekin tänne!’”

 Kun muuan sähköpyörätuolissa ollut nainen tutki piirustusta haaratoimistotiloista, eräs vapaaehtoistyöntekijä kysyi häneltä, tarvitsiko hän apua. ”En oikeastaan!” nainen vastasi. Hän kertoi, että hän oli kierrellyt alueella jo viisi tuntia eikä itse asiassa enää olisi pystynyt istumaan. Hän joutui yleensä olemaan sängyssä, ja tällä hetkellä hänellä oli kovat kivut. Hän kuitenkin sanoi: ”Saan maata kotona aivan tarpeeksi, mutta avoimet ovet ovat vain kerran!” Hän lisäsi: ”Täällä on niin mielenkiintoista, että haluan nähdä ihan kaiken.”

Viisivuotiaalta Georgilta kysyttiin, mistä hän piti eniten. Hän oli lumoutunut rotaatiopainokoneista ja vastasi: ”Paperirullista! Paperi meni sisään yhdestä päästä, ja toisesta päästä tuli ulos lehtiä. Se oli huippujuttu!”

Eräs Jehovan todistaja koki mieluisan yllätyksen. Hänen miehensä, joka ei ole todistaja ja oli käynyt kristillisessä kokouksessa vain kerran, suostui tulemaan avoimien ovien kierrokselle lauantaina. Kun vaimo sunnuntaina tuli kotiin  seurakunnan kokouksesta, mies oli puku päällä odottamassa lähtöä. ”Mikäs nyt on?” vaimo kysyi. ”En ehtinyt eilen nähdä ihan kaikkea”, mies vastasi. ”Niinpä lähdemme Seltersiin heti kun olet valmis. Haluan katsella paikkoja vähän tarkemmin.”

Raamattunäyttelyssä eräs hyvin pukeutunut iäkkäänpuoleinen rouva kysyi arasti, saisiko hän käyttää puhelinta, sillä hänen olisi soitettava kiireellinen puhelu. Kävi ilmi, että hänen miehensä oli vanhojen kirjojen entistämiseen erikoistunut kirjansitoja. He tapasivat säännöllisesti eräitä muita kirjojen ystäviä, joista yksi oli protestanttinen pappi ja Raamattujen intohimoinen keräilijä. Juuri tälle miehelle rouva halusi välttämättä soittaa. Hän ei ollut kotona, mutta rouva jätti vastaajaan viestin: ”Tule tänne tänään, jos vain suinkin pääset. Et varmasti ole ikinä nähnyt mitään vastaavaa. Älä vain jätä tätä väliin!”

Eräs pariskunta tuli lapsensa kanssa vierailulle läheisestä Limburgin kaupungista. He eivät olleet koskaan kuulleet Jehovan todistajista ennen kuin saivat kotiinsa kutsun. He päättivät tulla Seltersiin katsomaan tätä laajaa rakennuskompleksia. Haaratoimistossa työskentelevät Marlon ja Leila tapasivat heidät ja kertoivat heille Jehovan todistajista ja elämästä haaratoimistossa. Se teki perheeseen niin suuren vaikutuksen, että he pyysivät säännöllistä Raamatun kotitutkistelua.

”Täällä oli tosi hienoa ja mukavaa. Näin vain painon, mutta se oli todella hieno. Te olette aivan mahtavia, ystävällisiä ihmisiä. Pidin siitä kovasti.” (12-vuotiaan Stefanien merkintä vieraskirjassa.)

Muuan naapurikylästä tullut nainen sanoi: ”Minun täytyy kertoa teille, että olen muslimi mutta olen aina halunnut nähdä tämän paikan. Te olette kaikki niin mukavia ja rentoja ihmisiä. Saatte meidät [ulkomaalaiset] tuntemaan itsemme tervetulleiksi Saksaan. Te olette kiinnostuneita muista, ja se on hienoa. Tulen huomenna uudestaan mieheni kanssa.” Hän kirjoitti vieraskirjaan: ”Mahtavaa! Tuntuu kuin olisin paratiisissa.”

Paikoitusalueen ja sisäänkäyntien väliä ajaneen bussin kuljettaja kuuli sivusta, kun eräs vierailija sanoi toiselle: ”Miten ystävällistä väkeä! Ajatella, ettei minulla ollut harmainta aavistusta siitä, mitä täällä oikein valmistetaan. Sain vasta nyt tietää, mitä täällä tehdään. Ja entä heidän käytöksensä! Siihen on varmasti vaikuttanut heidän saamansa uskonnollinen opetus.”

Kaksi tuntia ovien sulkemisen jälkeen eräs mies asteli edestakaisin pihalla hallintorakennuksen edessä. Hän oli syvissä mietteissä ja pudisteli tämän tästä päätään vilkaisten rakennusta. Sitten hän lähestyi erästä vapaaehtoistyöntekijää ja sanoi: ”Kaikki tehdään täällä selvästikin rakkaudesta. Minä en ole Jehovan todistaja, mutta toivon teille Jehovan siunausta.”

Eräs todistaja kirjoitti: ”Haluan tällä pienellä kirjeellä kiittää teitä sydämellisesti. Te teitte kaikkenne, jotta avoimien ovien viikonloppu onnistuisi mahdollisimman hyvin. – – Se oli esimakua ajasta, jolloin kaikki ihmiset elävät yhdessä ykseydessä! – – Viikonloppu tuotti varmasti kunniaa Jumalallemme Jehovalle.” (Sandra.)

[Kuva s. 23]

Kuljetuspalvelu ikääntyneille, vammaisille tai muuten vain väsyneille

[Kuva s. 23]

Menneiden vuosien saarnaamismenetelmiä

[Kuva s. 23]

Tervetuloa avoimien ovien viikonloppuun

[Kuva s. 24]

Vapaaehtoistyöntekijä selittää tekniikkaa kansantajuisesti

[Kuva s. 24]

Raamattunäyttely